maanantai 27. elokuuta 2012

Kaikkea ja vähän muutakin

Vihdoinkin!! Blogini päivityksessä on ollut todella pitkä tauko. Tänä aikana en myöskään ole ommellut juuri mitään. Tässä kuitenkin jotain, mitä olen saanut aikaiseksi ja lisäksi vähän puutarhakuvia.

Muokkasin mekkotehtaan Katariinan ohjetta pitkähihaiseksi. Mekko tuli nelivuotiaalleni, joka suureksi hämmästyksekseni valitsi mekkoo kuvaksi PAPUKAIJAN!! Mekosta tuli omasta mielestäni liian yöpaitamainen ja siksi se ei ole vielä päässyt käyttöön kodin ulkopuolelle. Yöpaitamaisuutta korostaa myös liian suuri kasvunvara.





Kävimme juhlimassa erästä rippilasta ja lahjaksi veimme tekemäni essun ja patalaput. Omasta mielestäni tämä kangas oli niin ihanan näköistä, että se sopi aivan täydellisesti hieman romanttiseen essuun. Kuva on luvattoman huono eikä tuo mallia ollenkaan oikeuksiinsa. Todellisuudessa essu näyttä hyvältä päällä, kun sen pitkät nauhat tuodaan takaa etupuolelle rusettiin. Solmimisnauhat ja nirkan taakse tuleva nauha ovat samaa nauhaa, joka kulkee kujassa "viistossa kohdassa" ja voidaan siten kiristää juuri sopivaksi käyttäjälleen. Edessä on vielä tasku, joka on täydellisen kokoinen patalappujen säilytykseen. Huomaatteko? Tasku. No tuossa noin.



 
Ja tässä hienossa kuvassa näette - näettehän?! -
patalaput taskussa.
Patalappujen kangas läpäisi aikaisemmin sulamistestin.
Kokeilin nostaa 250 asteisesta uunista vuoan patalapulla,
joka oli kääritty tähän kankaaseen, jotta voin olla varma ettei se sula käytössä.


Tässä samasta kankaasta ommeltu Katariina erään ihanan nelivuotiaan tyttösen syntymäpäivälahjaksi. Lahjan saaja on aivan saman kokoinen oman nelivuotiaani kanssa ja siksi mekko pääsi sovituskuviin päälle asti.



Kukkapenkkini on vähän myöhännäisherännyt ja se kukkii kauneimmin näin loppukesästä.

Tämänkin Päivänliljan kuuluisi kukkia kesäkuussa.

Kukkapenkissäni on Pallosyysvuokkoja, jotka keräävät joka kesä ihanasti perhosia. Kun näyttävät, halkaisijaltaan jopa 15 senttiset kukat elokuussa aukeavat ja aurinko suvaitsee näyttäytyä pilven takaa, kaikki lähialueen perhoset kerääntyvät kukkiin.



Mikähän tämä perhonen on?

Esikoiseni täytti - nyt jo(!!) -  neljä vuotta ja häntä juhlimme sukulaisten kanssa viikonloppuna. Tarjolla oli mansikkajuustokakkua, kinkku-kesäkurpitsa-piirakkaa, rieskarullia tonnikala-, kinkku- ja meetwurstitäytteellä, coctailpiirakoita munavoilla, mokkapaloja, tiikerikakkua sekä keksiä. Mansikkajuustokakkua en ollutkaan ennen tehnyt mutta siitä tuli omasta mielestäni varsin maittavaa ja mikä parasta: VAALEANPUNAISTA! Juomaksi perinteisten kuumien juomien lisäksi oli ihanaa viinimarjalehtijuomaa, jota Louhisaaren juomaksikin kutsutaan. Vime vuonna istuttamiimme marjapensaisiin ei vielä tänä vuonna tullut marjoja, joten kävin keräämässä niistä lehdet. Myös äitini marjapensaiden lehdet pääsivät juomaan mukaan (tai enemmän niitä kyllä oli).




Ihanat pinkit liljat aukesivat myös vihdoin. Osa on vielä nupullaan mutta tuoksu on huumavan ihana!






perjantai 3. elokuuta 2012

Mekkotehtaan vähän-erilainen-Katariina

Olen jo pari kertaa miettinyt Mekkotehdas-kirjan tilaamista mutta en sitten kuitenkaan ole tilannut. Viime viikolla huomasin, että se oli Adlibriksessä tarjouksessa vain alle 19 euroa ja vielä ilman postikuluja, joten vihdoin tilasin sen. Kirja tuli eilen ja yllätyin, kuinka paksu se olikaan. Ainakin kaksi kertaa niin suuri kuin olin kuvitellut.

Kirjan kimppuun kävin heti tänään. Ensimmäinen kokeiluni oli Katariina-mekko. Olen nähnyt siitä kuvia eri blogeissa ja se on vaikuttanut kivalta. Olemme menossa sunnuntaina juhliin ja halusin tehdä (lähes) nelivuotiaalle uuden mekon sitä varten. Mekon, jolla voisi sitten juhlia omatkin synttärinsä vähän ajan kulutua. Kankaankin olin tilannut jo valmiiksi. Se on jonkinlaista puvillaa tai puuvillaseosta ja ostin sen Facebookin Kangashamstereilta. Tiedän sen olevan Jyskin kangasta mutta hitaana en tajunnut ostaa sitä sieltä, kun näin sen ensimmäisen kerran ja uusi versio on hieman erivärinen eikä niin vaaleanpunainen. Mutta hyvä, että sain sitä kuitenkin nyt metrin.

Kangas saapui maanantaina ja avasin innoissani kuoren esitelläkseni kankaan tyttärelleni. Olinhan tehnyt hienon valinnan, kun kankaassa on vaaleanpunaista ja pöllöjä, jotka ovat myös tyttären mielestä lintuja, toisin kuin papukaijat, jos muistatte... Tyttö katsoi kangasta ja totesi "kyllä mä vähän tykkään mutta en tykkää noiden pöllöjen ilmeistä". Täh!?! Mutta päätetty mikä päätetty, mekko tulisi silti siitä kankaasta.

No niin. Tänä aamuna levitin kaavapaperit ja kankaat lattialle ja leikkasin mekon osat. Katsellessani sitten osia, ihmettelin, että mites tämä hiha nyt sitten tällällailla... Juupa juu. Oli jäänyt yksi pieni sana kirjoittamatta kaavan yläreunaan. "Taite." Minulla olikin sitten hienosti kaksi hihan etupuolta. Onneksi kangasta oli vielä hyvin jäljellä ja sain leikattua hihat uudestaan ja tällä kertaa taitteen kanssa. Huolittelin kerralla kaikki kappaleet siksakilla ja siinä huolitellessani aloin katsella hihoja uudestaan, kun joku ei nyt kuitenkaan täsmännyt. Jes! Nehän olikin sitten leikattu väärään langansuuntaan ja näin ollen selkäpuolelta katsottuna pöllöt seisoisivat päällään. Niiden olisi kuulunut olla kaikkien sivuttain, hihan suuntaisesti. No mutta koska minulla oli leikattuna ne yhdet etukappalet, leikkasin nämä toisen kappaleet puoliksi ja yhdistin saumalla kaksi palaa yhteen, jolloin sain hihat, joissa sekä edestä että takaa katsottuna pöllöt seisovat omilla jaloillaan, suorassa. En voinut enää edes leikata uusia hihoja kankaasta, koska sitä ei enää riittänyt. Lopulta tämä ratkaisu on kaiken lisäksi aivan paras ja saumakaan ei erotu ollenkaan valmiissa vaatteessa.

Ihan ainut ongelma tuo ei vielä ollut. Kun piti ommella hihat kiinni kaarrokkeeseen eli mekon yläosan keskikappaleeseen, ompelin ne kaksi kertaa siten, että toisen kappaleen oikea puoli oli toisen kappaleen nurjaa vasten. Ensimmäisellä kerralla vielä varmuuden vuoksi ihan kahdella ompeleella kiinni, kun olin ensin jättänyt liian pienen saumavaran.

Lopulta mekko kuitenkin valmistui ja se on hieno! Pyysin jännityksellä tytön kokeilemaan sitä ja heti kun mekko oli hänen päällään, hänen silmänsä kirkastuivat ja hän sanoi "hei, minähän tykkään tästä". Ja voitte kuulkaa kuvitella, miten hyvältä tämän äidin sydämessä tuntui!



"Mää tykkään näistä hihoista!"





Tässä vielä muutama päivä sitten tekemäni hiuspannat, jotka menevät saman kuosisten mekkojen uusille omistajille. Mekoista tuli kuulemma Minni Hiiri -mekot ja nehän tarvitsevat siis tietysti rusettinauhat. Tällaisiksi visioin pannat jo päässäni mutta sitten satuin löytämään Ompele kaunista lapselle -kirjasta ohjeen vähän vastaavaan ja sovelsin sitä.