sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Röyhelöhuivi

Kun tuo ompelukone ei kerran ompele itsestään yhtään mitään, turvaudun puikkoihin, jotka liikuttavat käsiäni lähes itsestään.

Viime vuonna tutustuin erilaisiin, ihaniin röyhelöhuivilankoihin ja kudoinkin niitä useamman kappaleen lahjaksi ja myyntiin. Silloin ostamani langat maksoivat nettikaupoissa triplasti sen verran, millä hinnalla niitä saa nyt vaikka mistä peruskaupoista. Perjantaina löysin kaupasta Hertta-merkkistä röyhelölankaa, joka on musta ja siinä on hauskat valkoiset pallurat reunassa. Valinnanvaraa oli vaikka kuinka mutta hillitsin itseni ja ostin vain yhden langan. (Lankaosastot ovat ihan painajaiseni, eikä minun pitäisi ikinä pysähtyä niille, jos minulla ei ole selkeää tarvetta vain jollekin tietylle langalle.)




Tässä vielä jo vuosi sitten tekemiäni huiveja (mukana myös uusi).


Omat huivit. Täytyyhän niitä olla kaikissa väreissä!

Nämä huivit ovat myynnissä.

Pääsin tänään osallistumaan tyttöjen kanssa ihanaan lastentapahtumaan, jossa lapset pääsivät istuttamaanitselleen joulutähden, jonka saa hakea joulukuussa kukkivana kotiin. Ohjelmassa oli myös lättyjä, poniratsastusta, kasvomaalausta ja itse Joulupukkikin! Koko tapahtuma oli lisäksi maksuton! Istutimme kukkasen myös vauvalle, koska ystävällinen henkilökunta niin ihanasti ehdotti.



Lappuihin laitettiin numero lapsen nimi,
että oikea kukka löytää oikeaan perheeseen.


Tässä vielä pikasurautus: rekkipussi. Olin lähdössä uuteen työhöni (olen siis aloittanut me&i-myyjänä) ja olin jo useamman kerran kantanut rekkiä mukanani niin, että rautaputket heiluivat eri suuntiin hallitsemattomasti, joten ne oli pakko saada jonnekin pussiin ja pian. Juuri ennen eräitä kustuja päätin kerätä itseni ja suunnitelmani, jotka olivat jo valmiiksi päässäni (hyvin suunniteltu on todellakin puoliksi tehty) ja surauttelin tällaisen pussin rekille ja se on toiminut erinomaisesti. Vain olkahihnasta tuli liian pitkä eikä sitä voi käyttää varsinaisessa tarkoituksessaan mutta muuten pussi on hyvä.


sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Neulontaa

Voi apua!! Onko siitä tosiaan jo kuukausi, kun viimeksi olen päivittänyt blogia?! Uusi työ on vienyt niin paljon energiaa ja ajatuksia, etten ole ehtinyt ommellakaan yhtään mitään. Tänään kaivoin pitkästä aikaa kangaslaatikoita ja mietin, mistä taas aloittaisin. Esittelin nelivuotiaalleni paria joustista (ruskea piparikukka ja kokovaaleanpunainen), johon hän totesi "älä ompele mulle enää mitään". Ihmettelin, että mikäs nyt on. Hän sitten selvensi, että "nokun se Hello Kitty -mekko on niin kiva". Se kuulemma riittää. Jahas. Jospa kuitenkin saisin ujutettua kaappiin vielä jonkin kivan joustofroteisen liivimekon, jota suunnittelin.

Vaikka ompelukone ei olekaan lähiaikoina käynyt, olen kaivanut pitkästä aikaa puikot esiin ja saanut jotain neulottua. Suurin osa on lahjoja pienille ihmisille mutta kuvissa ensimmäiset raitasukat ovat omalle tytölle. Ne neuloin bambulangasta, johon olen aivan ihastunut. Se on niin mahdottomat pehmeää. Tosin neuloessa se ei ole mitään parasta, koska monisäikeinen ja liukas lanka luistaa puikoilta helposti alas. Lisäksi bambulangasta neuloessa täytyy muistaa tehdä työstä aika tiukka, koska se löystyy nopeasti käytössä. Tein ensin vauvalleni tumput, jotka lörpsähtivät heti, eivätkä nyt pysy enää kunnolla kädessä. Niiden kanssa kävi myös hauska pikku moka: Kaivoin eräänä iltana lankapussejani ja löysin sieltä kivan lilan langan. Kudoin (käytän mielummin sitä sanaa neulomisesta) siitä kahtena iltana tumppuja ja kun ne kolmastena päivänä piti laittaa käteen, esikoiseni kertoi minulle karun totuuden: ne ovat harmaat! Ja niinhän ne olikin, kun vain jaksoi avata silmät ja laittaa kunnolla valot päälle. Hups!

Myöskin näiden raitasukkien kanssa oli "epäonnea" matkassa. Kudoin niistä ensin aivan hitusen liian pienet. Purin kärkikavennukset ja neuloin kärjen uudestaan. En kuitenkaan jaksanut heti päätellä lankoja ja sukat jäivät olohuoneen pöydälle useammaksi päiväksi. Eräänä päivänä nelivuotiaani keksi "kivan" leikin, jossa hän leikkasi lankakeristä pätkiä ja kieputti erääseen puiseen leluun kiinni. Kun tulin paikalle ihmettelemään, mitä hän tekee, hän kertoi leikanneensa myös sukista ylimääräiset langat pois! Voitte ehkä kuvitella, mikä riemu siitä ratkesi... Näin ollen purin vielä kerran kärjen ja lopuksi myös päättelin ne langanpäät.


Tämä pipo ja kaulaliina menivät lahjaksi yksivuotiaalle söpöläispojalle.
Pidin vähän uhkarohkeana ajatuksena kutoa yksivuotiaalle kaukahuivin
mutta en osannut ajatellakaan, miten paljon lahjan saaja tulisi juuri
huiviin ihastumaan!
Pipossa on ihanan jättitupsu!

Neliöpipoja. Nämä ovatkin ainoita, mitä ompelukoneeni on tehnyt aikoihin.
Oranssi pipo pääsi täydentämään ykivuotiaan synttäripakettia
ja raitapipo meni tuliaisiksi eräälle vähän nuoremmalle herralle.


Tämä kudottu neliöpipo sekä saman sarjan tumput löytyivät
eräästä kaksivuotislahjapaketista.