keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Luistelua ja miniprinsessoja


Nelivuotiaani on aloittanut luisteluharrastuksen ja luistimet ja kypärä tarvitsivat kassin. Tietysti vaaleanpunaisen. (Kankaat Ikeasta.) Kassissa on valkoinen vuori ja se on niin syvä, että luistimet ja kypärä mahtuvat hienosti päällekäin. Miten onkaan mahdollista, että pääni menee aina aivan sekaisin, kun pitäisi tehdä jotain, missä on vuori. Tämänkin kassin jouduin purkamaan lähes kokonaan, kun ompelin osat väärin päin. Tai en edes jaksanut lähteä purkamaan, kun purettavaa olisi ollut liian paljon vaan leikkasin tylysti sauman verran pois.





Myös minä tarvitsin uuden työkassin, missä kannan tilauslomakkeet ja laskimen ym. paperit ja pikkutavarat kutsuille. Halusin jotain leikkisää ja värikästä. Tämä pöllökangas vain on niin ihana, että sehän tähän sitten valikoitui. Kassi on mitoitettu niin, että sinne menee A4-kokoinen pahvikansio ja muita tarvikkeita. Vuori on valkoinen.



Eilen illalla otin pitkän tauon jälkeen puikot esiin ja neuloin ranteentappajasukat valmiiksi. Niistä tuli ihanat!!! (Nyt on taas ranne kipeä mutta viis siitä.)


Löysin tähän tyllihameeseen ohjeen jo aikaa sitten mutta nyt sain tilattua tarvikkeet. Tarvikkeina on tyllinauhaa ja hiuspanta. Tämä on siis tehty nelivuotiaalleni mutta hän ei halunnut kuviin, joten vauva saa nyt toimia prinsessana. Voi että hän olikin innoissaan, kun sai hameen päälleen. Pieni keijukaisprinsessa. Vyötärö joustaa niin paljon, että hame on ihan sopiva sekä vauvalle että nelivuotiaalle.


Kuvausvaatteet eivät ihan ole tähän tilanteeseen
suunnitellut mutta ainakin väri täsmää.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Nepparihaalarit


Ostin viime talvena, ennen kuin osasin ommella senttiäkään, ystävältäni ihanat haalarit vauvallemme. Haalarit ovat ruskeaa joustofroteeta ja niissä on taskuissa ihanat piparikukkatehosteet. Ihastuin piparikukkakankaaseen niin kovin, että kun myöhemmin opettelin ompelemaan ja löysin samaa kangasta, minun oli pakko saada sitä. Mitään ajatusta ei silloin vielä ollut siitä, mitä kankaasta tekisin mutta tilasin sitä 60 senttiä. Pikkuhiljaa mielessäni muhi ajatus ommella siitä vauvalle haalarit, kun ne ystävältä ostetut alkavat olla pienet ja samoin olen joutunut laittamaan kaappiin jo kolmet itse ompelemanikin haalarit. Vetoketjua en saanut ostettua ja nappien ja napinläpien ompeleminen ei innostanut, joten suunnittelin mielessäni nepparihaalarit. Satuinkin näkemään erään ystäväni vauvalla juuri sen tyylisesti kiinnitetyt haalarit, mitä olin ajatellut.

Piirsin itse kaavat yhdistäen paria valmista haalaria, joista toinen oli Ottobren kaavalla tekemäni ja toinen ostettu ja loput sovelsin itse. Kangasta oli tosiaan se 60 senttiä ja olisin tarvinnut hieman enemmän. Onneksi vähän pidemmät lahjeresorit korjasivat pituusvajautta kätevästi. Kuitenkin "henkselit" jäivät liian lyhyiksi ja jouduin lisäämään resorikaitaleet myös olalle sekä etu- että takakappaleelle ja lopputulokseen en ole aivan tyytyväinen. Kyllä ne asiansa ajaa mutta olisi sen voinut vähän tyylikkäämminkin toteuttaa... No jokatapauksessa haalereista tuli ihan kivat. Jotenkin piparikukka toimii paremmin pieninä määrinä tehosteena kuin koko kuosina mutta tykkään silti. Kasvunvaraakin jäi oikein reilusti ja uskon, että meidän minineiti käyttää näitä vielä ensi keväänäkin. Ja varmaan kesälläkin...



Joo'o, vauva tosiaan seisoo jo!

Vähän kasvunvaraa.
(Alkaa muuten olla aika vaikea saada kuvaa vaatteista päällä niin, ettei malli katoa kuvasta tai vähintään liikahda...)

perjantai 19. lokakuuta 2012

Kimaltavat jalustimet

Miksi minulle käy aina niin, että vaikka tiedän, että synttärit on tulossa, alan suunnitella lahjaa tosissani vasta aivan liian myöhään enkä osa päättää, mitä teen? Tällä kertaa sentään aloitin ajoissa, ettei viimeisenä iltana tarvinnut päätellä lankoja vuorokauden vaihtuessa.

Ihanan ystäväni tytär ja samalla tyttäreni yksi parhaista ystävistä täytti neljä vuotta ja meidät oli kutsuttu juhlimaan. Jotenkin neljävuotiaisiin tyttöihin on sisään rakennettu vaaleanpunaiseen väriin ihastuminen ja näin on käynyt tämänkin tytön kohdalla. Niinpä lahjan väri ei ollut vaikea päättää. Olen tehnyt samasta langasta (Novita Kide) pari vuotta sitten baskerit tytölle ja äidille ja koska lankaa oli jemmassa, päätin tehdä säädystimet. Sellaiset oikein muhkeat ja pitkät säärystimet. Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen. Esimerkiksi säärystimiä voi pitää kerhomatkalla pitkänä ja sitten sisälle tullessa rytätä ne kasaan, jolloin ne eivät ole liian kuumat.

Olen siis todellakin jemmannut tätä lankaa jo pari vuotta, koska en ole löytänyt sitä enää kaupoista enkä ole raaskinut tehdä siitä mitään harkitsematonta. Jemmassa on vielä paria eri väriä, jotka odottavat sopivaa käyttökohdetta. Olen niin rakastunut tähän lankaan!

Kuulemani mukaan tyttö piti säärystimistä ja olisi halunnut mennä jopa nukkumaan tämä jalustimet jalassaan. Ihana prinsessaneito!


Kutomisella on kuitenkin myös pieni varjopuoli. Oikea ranteeni alkoi oireilla, kun aloitin kutomisen pitkän tauon jälkeen elokuun lopussa. Nyt työn alla on aivan ihanat polvipituiset villasukat Novitan Nalle-langasta ja puikot ovat numeroa 3. Mitä pienemmät puikot sitä kipeämpi ranne. Nyt kävi niin, että sukat pääsivät selättämään minut ja ranne kipeytyi niin, että minun oli lähdettävä hakemaan terveyskeskuksesta lainaksi rannetuki. Kutomisen lopettaminenhan ei kuitenkaan ole ratkaisu tähän, joten illalla testaan, miten homma toimii tuen kanssa. Todennäköisesti huonosti mutta pakko kokeilla. Hitsi vieköön, kun oli niin hyvä vauhti päällä.

torstai 18. lokakuuta 2012

Pinnasuoja ja kypärämyssy


Tilasin Ompelijan maailmasta rullapäärmepininjalan. (Oli muuten niin upeaa palvelua, että suosittelen lämpimästi ihan kaikille!) Minun piti tilata paininjalka jo elokuussa mutta se jäi, niin kuin kaikki muukin ompelu on jäänyt kiireiden vuoksi. Nyt pääsin heti testaamaan uutta jalkaa kypärämyssyyn. Oli kyllä niin hauska (ja helppo!) tapa huolitella reuna, että tulen varmasti käyttämään sitä paljon. Paininjalan mukana ei tullut käyttöohjetta mutta onneksi aina-niin-uskollinen YouTube pelasti jälleen kerran tilanteen. Kypärämyssyn kaava on Ottobren mutta pikkuisen muokattuna.

Olen suunnitellut pitkään uuden pinnasuojan ompelemista, koska vanha ei ollut toimiva. Se lörpötti lähes vauvan päällä öisin, kun sen kiinnitykset olivat väärissä paikoissa meidän pinnasänkyä ajatellen ja pituuskin oli väärä vähän joka suunnasta. Vihdoinkin sain sen valmiiksi ja siitä tuli kyllä aika ihana. Sisällä on pehmikkeenä Ikeasta ostettua peittoa. Vähän se kyllä menee kasaan, että pitää vielä miettiä, josko se kaipaisi jotain muutakin vahviketta.



Pakko vielä mainita, että ostin Tupperwaren silikonivuuan, kun myyjä kehui, että sillä tulee hyvää leipää. Olen halunnut tehdä leipää mutta en sitten koskaan ole kuitenkaan tehnyt. Nyt sain vuuan ja sitä oli pakko heti kokeilla. Ensin tein pelkästä vehnästä, koska muuta jauhoa ei ollut kaapissa. Seuraava versio tuli sämpyläjauhoista ja lisäksi laitoin porkkanaraastetta ja siitä tuli todella hyvää!


Ja sitten vielä vähän orkkideakuvia. (Kaivoin järjestelmäkamerani hyllyltä piiiitkän tauon jälkeen. Ei siitä kyllä pääse mihinkään, että järkkärillä vaan tulee parempia kuvia.)




maanantai 15. lokakuuta 2012

Tuliaisia


Kävimme tyttöjen kanssa reilu viikko sitten kylässä kahdessa sukulaisperheessä. Halusin tapani mukaan viedä tuliaisiksi mieluiten jotakin itsetehtyä. Mietin pitkään, mitä se olisi ja vihdoin päivää aikaisemmin tartuin ompelukoneeseen ja surauttelin tätini perheelle patalaput ja kummipojalle ja hänen veljelleen neliöpipot.

Koitin neliöpipoihin hieman johdettua kaavaa, joka osoittautuikin hankalaksi. Joo, ei todellakaan uskoisi!! Halusin saada pienen kaarevan reunan otsan kohdalle. Tein ensimmäisen koekappaleen trikoosta. Siihen tuli liian korkea "kaarroke" ja se yhdistettynä muutenkin liian leveään pipoon, ei ollut hyvä yhdistelmä. Pyörittelin kappaleita edessäni oikeasti yli tunnin, että pääsin selvyyteen, mikä sauma minun pitäisi ensin ommella. Ja kaksi kertaa taisin purkaa ompelemani sauman, kun ei mennytkään oikeassa järjestyksessä. Joustavaa ommelta on aina niin ihana purkaa...

Seuraavan version uskalsin tehdä jo suoraan suunnittelemallani Eurokankaan velourilla. Pienensin kaavaa ja madalsin kaarroketta. Surauttelin nopsasti kaksi samanlaista pipoa ja sitten kutsuin nelivuotiaani testaamaan niitä... Ja sitten hain kahdeksankuiseni testaamaan ja löysin sopivan käyttäjän... (Muistiin itselle: velouri ei välttämättä jousta yhtä hyvin kuin trikoo.)

Suunnittelemani velouri alkoi olla lopussa eikä siitä olisi enää saanut kahta kaksinkertaista pipoa, joten päädyin kompromissiin, johon olen hyvin tyytyväinen. Tein ulkopuolen velourista ja sisäpuolen trikoosta (ati toisin päin) ja näin pipo on käännettävä ja sen väriä voidaan muuttaa asun mukaan. Samalla sen lämpimyyttä voidaan säätää kääntämällä haluttu puoli korvia vasten.





Täti sai lisäksi tuliaisiksi virkkaamani kassin.