sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Hoito-orkideat

Tänä kesänä säät eivät valitettavasti ole hellineet mutta onneksi minulta löytyy kukkaloistoa myös sisältä. Olen jo parin vuoden ajan hoitanut muutaman ystäväni ja tuttavani orkideoja, jotka he itse ovat jo lähes tuhoon tuominneet. Yksi yksilö on hoidossani nyt jo toista kertaa, kun se kävi välillä kotona kukkimissa. Omien 12 orkidean lisäksi minulla on tällä hetkellä hoidossa seitsemän kukkaa kolmesta eri kodista. Tällä hetkellä saan suurta iloa näistä kahdesta yksilöstä, joista toinen avasi tänään ensimmäisen kukkansa. Kasvi oli alkanut kasvattaa keikiä ("poikasta") jo kotonaan mutta minun luonani se innostui kasvattamaan myös pitkän kukkavanan. Mini phalaenopsis kukki jonkun verran jo hoitoon tullessaan mutta nyt kukkia on yhteensä 6-7 uudessa vanassa ja se on upea ilmestys. Tämä orkidea pääseekin parin viikon päästä jo omaan kotiin jatkamaan kukintaansa. Keikiyksilö odottaa vielä kaverin kukintaa ja sitten he saavat matkata omaan kotiin myös.

Tuollainen mini phalaenopsis menee minun ostoslistalleni. Olen aivan myyty ja rakastunut siihen! Jos tiedät, mistä sellaisen saisi, saa vihjata.

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Lisää kuvia pöydästä

Tiedätte varmasti sen, kun perheeseen tulee uusi koiranpentu tai syntyy vauva. Siitähän otetaan paljon kuvia ja lähetetään ystäville ja sukulaisille. Tämä meidän uusi ruokapöytä on nyt se minun uusi koiranpentu. 

Sanonta "asioilla on tapana järjestyä" piti taas paikkansa. Emme saaneet käytettyjä tuoleja, joita suunnittelimme pöydän ympärille, koska ne eivät vastanneet myyntikuvausta ja olivatkin paljon kuvausta huonommassa kunnossa. Onneksi, koska tämä ratkaisu on paljon parempi! Ikean kevyet ja sirot Stefan-tuolit ovat juuri oikea valinta pöydän ympärille. Istuinpehmusteeksi valitsimme niinikään Ikean Hållö-pehmusteet, jotka lienee alunperin tarkoitettu terassikalusteille. Tämä onkin hieno jatkumo, sillä terassillamme on saman sarjan saman väriset selkänojalliset pehmusteet. Pöydät nimittäin asettuvat kodissamme peräkkäin. Vain ikkuna on välissä.

Nämä halkeamat tein vasaroimalla ensin maalipinnan rikki ja kupruille ja raaputtamalla sitten ruuvimeisselillä maalin pois. Alta paljastui ihania, vanhoja kerroksia. Harmaata ja mintunvihreää maalia. Oven historia.




Mustikkakuppikakut



Järjestin jälleen perinteisen me&i-kutsuemäntieni kiitostilaisuuden, jonne leivoin pöydän täyteen herkkuja. Ostin (muistaakseni) käsityömessuilta Mia Öhrnin ihanan kirjan Macaronit, kuppikakut & kakkutikkarit. Tämäkin ohje löytyy tuosta kirjasta. Samasta kirjasta löytyy myös pöytään leipomani vadelmamacaronien ohje.



Mustikkakuppikakut

75 g voita
3 dl (180 g) vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1/2 tl vaniljajauhetta tai 2 tl vaniljasokeria
3 kananmunaa
2 dl sokeria
1 1/2 dl maitoa
100 g rouhittua valkosuklaata
80 g (n. 1 1/2 dl tuoreita tai pakastettuja mustikoita)

Kuorrutus:
50 (n. 1 dl) tuoreita tai pakastettuja ja sulatettuja mustikoita
3/4 dl tomusokeria
300 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl kuohukermaa

Koristeeksi mustikoita, syötäviä helmiä, valkosuklaanappeja, syötäviä kukkia tms. haluamaasi.

Huom! Muistathan, että koristellessasi ruokia tai leivonnaisia, pitää kaikkien koristeiden olla aina syötäväksi kelpaavia!

Sulata voi. Sekoita vehnäjauhoihin leivinjauhe ja vaniljajauhe. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi sähkövatkaimella. Siivilöi jauhoseos munavaahtoon pienissä erissä vuorotellen voisulan ja maidon kanssa, sekoita varovasti tasaiseksi taikinaksi. Lusikoi taikina muffinivuokiin ja ripottele päälle mustikat (jotka voivat olla jäisiäkin) ja suklaarouhe. Paista uunin keskiosassa 175 asteessa noin 25 min.

Kuorrutus: Soseuta mustikat sauvasekoittimella. Voit lisäksi pusertaa soseen siivilän läpi, jotta siitä tulee täysin tasaista. Vatkaa mustikkasose ja tomusokeri tuorejuustoon. Lisää kerma vähän kerrallaan ja vatkaa kuorrute kuohkeaksi, mieluiten sähkövatkaimella. Pursota tai levitä kuorrute jäähtyneiden kuppikakkujen päälle ja koristele haluamallasi tavalla.



Pikkumummun mokkapalat

En ole koskaan tehnyt mokkapaloja millään muulla reseptillä kuin tällä, oman äitini reseptillä. Siksi nimettäköön tämä resepti Pikkumummun mokkapaloiksi, äidin nykyisen kutsumanimen mukaan. Näissä mokkapaloissa ei ole ollenkaan suklaata missään muodossa. Eihän mokkapalan nimessäkään mainita suklaata. Minulle nämä ovat niitä aitoja, oikeita mokkapaloja. Reseptiä on kyselty minulta säännöllisesti, kun olen näitä tarjonnut, joten nyt kysyjät on helppo ohjata tänne.



Pikkumummun mokkapalat

200 g voita
2 dl sokeria
2 kananmunaa
2 dl kuumaa, vahvaa kahvia
2 dl siirappia
6 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
2 tl kanelia
2 tl jauhettua neilikkaa

Kuorrutus: (voit tehdä myös 1 1/2- tai 2-kertaisena)
1/2 dl sulatettua voita
4 dl tomusokeria
2 rkl kahvia

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon kananmunat. Sekoita siirappia ja kuuma kahvi keskenään ja lisää seos voi-sokeri-munavaahtoon. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää nesteeseen. Kaada taikina pellille. Paista 200 asteessa kunnes piirakka on kypsynyt, tähän menee noin 15-20 min. Koita pohjan kypsyys pistämällä sitä tulitikulla pohjaan asti. Jos tikkuun ei jää raakaa taikinaa, kun nostat sen pohjasta, on piirakka kypsä. 

Kun piirakka on jäähtynyt, lisää päälle kuorrutus. Sekoita kuorrutteen ainekset nopeasti yhteen ja levitä heti piirakan päälle. On tärkeää käyttää kuorrutteeseen tarkkoja määriä, jotta kuorrute jähmettyy oikein ja sen levitys on helppoa. Jos haluat koristella piirakan nonparelleilla tms., tee se heti kuorrutteen levityksen jälkeen, jotta nonparellit tarttuvat kuorrutteeseen. Anna kuorrutuksen jähmettyä kunnolla ennen leikkaamista. Mokkapalat säilyvät jääkaapissa monta päivää ja maku ja rakenne ovat ehkä jopa parhaimmillaan vasta seuraavana päivänä leipomisesta.

torstai 19. kesäkuuta 2014

Unelmien ruokapöytä!

Vanha ovi + kahdet ompelukoneen jalat = unelmien ruokapöytä! 



Tarina yhden unelman täyttymisestä

Me&i-myyjäntyöni tuo minulle mukavan mahdollisuuden saada tutustua erilaisiin koteihin ja sisustuksiin. Olen näiden kahden vuoden aikana nähnyt jos jonkinmoista upeaa kotia ja erilaista sisustusta. Jotkut ideat ihastelen paikanpäällä mutta toiset taas jäävät mieleeni kaihertamaan. Tämä oli yksi niistä tapauksista! Viime syksynä näin ensimmäisen kerran aivan upean pöydän, jossa oli kantena vanha ovi ja lasi. Kotiin tullessani vaahtosin miehelleni vain pöydän ihanuudesta ja aloin heti suunnitella meillekin sellaista. Osansa tästä pöydän ihailusta saivat myös lähimmät ystävät ja sukulaiset ja tietysti äiti. Silloin pöytä kuitenkin jäi vain suunnitelman asteelle mutta silti vahvasti mieleeni, sellaiseksi kaukaiseksi haaveeksi ja unelmaksi. "Joskus sitten kun..."

Keväällä pääsin jälleen tutustumaan yhteen uuteen kotiin ja sen valloittavaan sisustukseen. Astuttuani tämän kauniin talon eteiseen, en voinut olla huomaamatta uskomattoman kaunista ruokapöytää viereisessä huoneessa. Ennen kuin pystyin edes työntekoa aloittaa, piti minun päästä tutustumaan pöytään. Pöydän kantena oli taas vanha ovi ja lasi mutta jalkoina kahden vanhan ompelukoneen rautaiset jalat. Olin myyty!! Taas alkoi kotona sama vaahtoaminen tällaisen ruokapöydän ihanuudesta. Yhtäkkiä aloin bongailla jokapuolella erilaisia sivupöytiä, joissa oli ompelukoneen jalat. Niitä vain tupsahteli tielleni, kuin kiusaksi!

Pikkuhiljaa alkoi tapahtua, sain mieheni mukaani ja aloimmekin tosissamme suunnitella pöydän toteuttamista. Ensimmäinen vaikeus oli löytää rautaiset, mustat ompelukoneen jalat. Ja vielä kahdet! Selasin netin huutokaupat ja käytetyn tavaran myyntipaikat ja huomasin, että ompelukoneista pyydettiin aika korkeita summia ja usein niissä oli päällä toimiva kone. Olisi ollut sääli heittää toimiva kone hukkaan ja käyttää vain jalat. Jopa mummun ompelukone käytiin katsastamassa mutta siinä olikin puiset jalat. Hetkeksi lannistuin mutta ajattelin sitten kokeilla Facebookin voimaa. Kirjoitin kavereideni näkyville kysymyksen, jos jollakin olisi joutilaana vanhoja ompelukoneen jalkoja. Samana iltana minulla oli jo toiset jalat kotona ja toisetkin sovittuna. Uskomatonta! Kiitos te, jotka tunnistatte tästä itsenne! Olin nyt upeiden Kayserin ja Husqvarnan jalkojen omistaja!

Seuraava etappi oli Nekalan rakennustori Tampereen Nekalassa. Siinä vasta paikka, jossa jokaisen vanhasta rakennusmateriaalista kiinnostuneen on käytävä! Rivissä oli kymmeniä ovia, joista valikoimme mielestämme parhaan. Ostohetkellä vielä hieman emmin valintamme, koska kyseinen ovi oli jopa vähän liian hyvässä kunnossa kiiltävän maalipintansa vuoksi. Ostimme kuitenkin sen.

Sitten oli vuorossa oven tarkka mittaaminen ja lasin tilaaminen. Onneksemme miehelläni oli tuttu lasitoimittaja, jonka kautta lasi hoitui kätevästi kotiin saakka. Ennen pöydän kasaamista piti vielä pestä jalat ja hitsata polkumekanismit jumiin turvallisuussyistä. Tästä kiitos mieheni sedälle! Meinasin maalata jalat kiiltävän mustiksi mutta onneksi muutin mieleni ja jalat jäivät täysin alkuperäiseen kuntoonsa, koska ne olivat niin hyvässä kunnossa.

Ovesta poistettiin mieheni toimesta vielä saranat ja lukon kieleke "jumitettiin" oven sisään. Kun koitti pöydän kasauspäivä, kävin autotallissa suomassa ovelle vielä viimeisen silmäyksen ja samalla inspiraatio valtasi mieleni. Edelleen se näytti mielestäni liian hyväkuntoiselta, joten jotain oli tehtävä. Hain tytöt mukaani ja aloimme yhteistuumin kuluttaa pöytää. Minä hakkasin vasaralla maalia säröille ja yhdessä viisivuotiaani kanssa raaputimme sitä ruuvimeisselillä pois. Saimme esiin valtavan kauniita pintoja ja kuluneita kohtia oveen. Kermanvalkoisen maalin alta paljastui ihania vanhoja pintoja, kuten mintun vihreä ja harmaa maalikerros.

Sen päivän iltana söin iltapalani täydellisen ruokapöydän äärellä omassa ruokailuhuoneessamme. En voi lopettaa pöydän ihailua. Olen täysin myyty ja rakastunut!

Pian pöytä saa ympärilleen vielä uudet tuolit. Niistä on luvassa kuvia hieman myöhemmin.



Tässä vielä muutama kuva ennen lasin asettamista.


maanantai 9. kesäkuuta 2014

Saaristolaisleipä


Rakastan saaristolaisleipää ja vihdoin kokeilin sen leipomista, vaikka vuoatkin olen ostanut jo ainakin kaksi vuotta sitten. Vuoat tosin olivat liian pienet mutta onneksi kaksi sopivan mallista Tupperwaren silikonivuokaa oli käytettävissä. Leivän valmistus olikin niin todella helppoa, että jo heti pari päivää ensimmäisen satsin jälkeen ryhdyin leipomaan lisää. Valitettavasti lämmitin piimän liian kuumaksi ja se tappoi hiivan, eikä leipä noussut ollenkaan. Yritin vielä uunissa mutta ei noussut ei. Se satsi meni siis roskiin. Kolmas satsi onnistui taas hienosti. Ja neljäskin on jo melkein syöty.

Luulin tämän leivän valmistusta vaikeammaksi mutta vaikeinta siinä onkin se, että pitäisi malttaa odottaa kolme päivää, että leipä vetäytyy ja maustuu ja on vasta silloin parhaimillaan. Tässä viimeisessä vaiheessa epäonnistuin ja leivät oli syöty jo ennen kolmannen vuorokauden täyttymistä. Parempi onni ensi kerralla?

Saaristolaisleipä
Kotiliesi.fi

1 l piimää
50-100 g hiivaa
3 dl siirappia
3 dl vehnäleseitä
3 dl maltaita
3 dl ruisjauhoja
1 rkl suolaa
Noin 1 l karkeita vehnäjauhoja

Saaristolaisleipä säilyy hyvin. Maukkaan saaristolaisleivän reseptillä valmistuu 2 vuokaleipää, joiden maku on parhaimmillaan vasta pari päivää leipomisen jälkeen.

1. Liuota hiiva kädenlämpöiseen piimään. Lisää muut aineet hyvin sekoittaen esimerkiksi puuhaarukalla. Taikinaa ei vaivata, ja se jää melko löysäksi. Jaa taikina kahteen voideltuun pitkänomaiseen leipävuokaan. Anna saaristolaisleipien kohota noin 2 tuntia.

2. Paista saaristolaisleipiä 2 1/2-3 tuntia ensin 170 asteessa ja sitten, kun leivät ovat kohonneet ja pinta alkaa tummua, alenna lämpötila 160 asteeseen. Peitä saaristolaisleivät samalla kevyesti foliolla.

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Mansikkatorni

Facebookista löytyy kaikenlaisia hyödyllisiä ja hyödyttömiä ryhmiä mutta nyt olen ajautunut sellaiseen, ryhmään, jossa pää sekoa. Puutarha ja piha -ryhmään tulee päivän aikana niin valtava määrä ihania kuvia ja ideoita, että siinä menee ihmisen mieli sekaisin. Tämänkin kasvitorni-idean sain kyseisestä ryhmästä. Tarkoitukseni oli istuttaa siihen amppelikukkia mutta laittaessani mansikkalaatikkoa kesäkuntoon, poistin laatikosta 70(!!) pientä mansikan tainta, joille ei ole paikkaa. Tein kaksi tornia, joista toinen jäi vielä kaksi ruukkua vajaaksi ja näihin kului vasta 1/4 taimista. Vielä lopuille pitäisi keksiä paikka.

Tornia pitää pystyssä metrin verran maansisään hakkaamani kierretanko (alkuperäisessä mallissa harjateräs). Tanko laitetaan ruukun pohjareiästä läpi ja ruukkua kallistetaan. Sitten ruukku täytetään mullalla ja istutetaan siihen taimi.


Nämä tornit ihastuttavat nyt leikkimökin molemmin puolin ja niistä saa myöhemmin kesällä käydä leikkien lomassa napsimassa herkkuja.

torstai 5. kesäkuuta 2014

Kukkaloistoa

Kesän suurempaa kukkaloistoa odotellessa voi nauttia nyt jo ohikukkineiden tulppaanien kuvista. Isältä sain syntymäpäivän kunniaksi kielokimpun.