maanantai 28. heinäkuuta 2014

Yrttilaatikko täyttyy



Hieman päivitystä yrttilaatikkomme tilanteeseen. Yrtit kasvavat hienosti ja joka päivä käyn hakemassa sieltä saaristolaisleipäni päälle tuoretta salaattia ja persiljaa. Olen aivan rakastunut tähän yrttipenkkiin ja se on ehdottomasti tämän kesän paras keksintö! Yrttejä on käytetty ruuanlaittoon monipuolisesti ja ehdoton lempparini on itse tehty yrttituorejuusto. Siitä ei tuorejuusto enää parane, vaikka itse sanonkin.

Tillit ovat hujahtaneet pituutta vaikka kuinka ja sitruunamelissakin alkaa olla aika tukevassa kunnossa. Salaatista nyt puhumattakaan! Alla olevasta kuvasta voisi päätellä, että salaatit viihtyvät kasvupaikallaan. Otapa oma kämmenesi esille ja kuvittele nämä salaatinlehdet siihen.


Pioniunikoita ja petunioita

Lupasin näyttää, millaisia pioniunikoita toisen siemenpussin siemenistä syntyy. Valitettavasti jouduin näidenkin suhteen pettymään. Kukkia tuli paljon mutta vain alle viisi oli jollain lailla kerrottuja ja loput olivat isoja, yksinkertaisia unikonkukkia. Hienoja, mutta ei sitä, mitä halusin ja tilasin. Tämä alla oleva tumma on ollut tämän siemenpussin helmi ja lähinpänä pussin päällä ollutta kuvaa. Alempi taas edustaa muiden saman sarjan unikoiden värimaailmaa.


Lievästi kerrottu unikko:


Tässä vielä (pioni)unikoiden kukkaloistoa.


Petunioita kasvatin keväällä siemenestä ja ne kukkivat parhaillaan hienosti. Tänään löysimme tyttären kanssa kaksi upeaa, moniväristä kukkaa niiden joukosta. Valitettavasti violettia väriä on vaikea saada kuvaan ja siksi nämäkin kuvat ovat hieman erikoisen ja erilaisen värisiä, kuin mitä ne todellisuudessa ovat. Yksi petunia on jo aivan ennätyksellisen pitkä. Pituutta sille on kertynyt jo yli 50 senttiä! Ehdin jo luulla sitä aivan joksikin muuksi kasviksi mutta kyllä se vaan petunia on.



Lopuksi vielä vähän kotipihan ruusuja teille, blogini lukijat! <3

Ristiäiskortti

Minä sain kunnian aloittaa rakkaan ystäväni pienen pojan kummina.

Kortin kuva on servetistä ja se on kiinnitetty kaksipuoleisella liima-arkilla. Korostin joitain kohtia kimallekoholiimalla. Kortti on hieman kolmiulotteinen, koska kerrokset on kiinnitetty 1 mm tarratyynyillä toisiinsa.


Yksi pieni elämä,
suuri valo sisällä.
Katson hiljaa nukkuvaa,
katson lohdunkantajaa.
Pidän aina lähellä,
kuljen matkan vierellä,
sillä saattajani on
vasta syntynyt.

Yksi pieni elämä.
Tähtipölyn kudelma.
Vaikka tuhannesti kaadut,
ei sua voi haavoittaa.


Tuomas Holopaisen Lohtu on puhutellut minua. Sen koskettavista sanoista löytyy myös ihania pätkiä ajatuksella annettuihin kortteihin. Olen käyttänyt tätä samaa kohtaa laulusta jo kummityttöni yksivuotiskorttiin ja nyt uuden kummipojan ristiäiskorttiin. Valitsen yleensä aina kortteihin värssyn lauluista. Niistä löytyy hienoja kohtia, kun tietää, mitä hakee.

Piparminttuspiraali



Esikoiseni 6-vuotissyntymäpäivää vietetään pian. Satuin näkemään jossain hauskojen spiraalikeksien kuvan mutta ohje olisi ollut englanniksi enkä jaksanut sitä muutenkaan lukea niin kehitin oman version. Näin syntyi piparmintun makuiset spiraalikeksit.

Piparminttuspiraalit

1/2 dl sokeria
2 1/2 dl vehnäjauhoja
100 g voita tai margariinia
n. 1 tl piparminttuaromia
Pinkkiä pastaväriä
Strösseliä/nonparelleja

Sekoita sokeri, vehnäjauho ja pehmeä/sula voi yhteen. Jaa taikina kahteen osaan ja sekoita toiseen osaan pastaväriä sekä piparminttuaromi. (Jos käytät pastaväriä ensimmäistä kertaa, varo ettei väriä tule liikaa, koska pieni määrä riittää.)  Kiedo taikinapallojen ympärille kelmua ja laita ne jääkaappiin jähmettymään noin puoleksi tunniksi. Ota taikinat pois jääkaapista ja kauli molemmista taikinoista saman kokoiset, suorakaiteen muotoiset levyt. Aseta levyt päällekäin ja rullaa. Tässä hyvä apuväline on esim. silikoninen leivonta-alusta, jolla rullasta saa tasaisen ja tiiviin. Levitä alustalle nonparellit/strösselit ja pyöritä taikinapötköä siinä, kunnes se on ympäriinsä "kuorrutettu". Kiedo rulla taas kelmuun ja laita jääkaappiin noin puoleksi tunniksi. Leikkaa rullasta noin puolen sentin paksuisia paloja ja aseta ne pellille. Paista uunin keskitasossa 175 asteessa noin 15 min.

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Mansikkaa, mansikkaa, mansikkaa

Uskomatonta mutta totta! Aiemmassa postauksessani esittelemäsi kivimansikat todellakin toimivat! Olen päässyt poimimaan pieneltä mansikkamaaltamme päivittäin kourallisen mansikoita. 

Eli jos linnut vaivaavat mansikkamaata, maalaa kiviä punaisiksi ja aseta niitä mansikkamaalle. Linnut luulevat niitä mansikoiksi ja nokkivat nokkansa kiviin, jonka jälkeen ne eivät enää halua yrittää nokkaista oikeaa mansikkaa. Parhaiten tämä toimii, jos kivimansikat asetetaan mansikkamaalle jo hyvissä ajoin ennen ensimmäisten mansikoiden punertumista, koska tällöin linnut oppivat heti, ettei tälle mansikkamaalle kannata mennä edes yrittämään. Tämän minä teen ensi kesänä.

Oma pieni mansikkamaamme ei kuitenkaan tuota satoa vielä hillomansikoiksi asti, joten ne piti hankkia muualta. 10 kg mansikkaa jalostui pakasteviipaleiksi, pakastetuksi survokseksi ja hilloksi. Pakastin sauvasekoittimella survottua mansikkasosetta valmiiksi jääpalamuotteihin. Niitä on helppo sitten laittaa talvella puuron sekaan. Jäinen survos jäähdyttää samalla puuroa sopivasti.


Jääpalamansikat:




Joku aika sitten minulle tuli tarve leipoa jotain munatonta ja maidotonta. Silloin löysin Ruokailmiö-blogista (ruokailmio.blogspot.fi) tämän piirakkareseptin, joka olikin niin helppo ja hyvä, että otin sen vallan käyttöön. Ensimmäisen piirakan tein pakastemarjoista, musta- ja punaviinimarjoista ja seuraavat tuoreesta mansikasta. Viimeiseen mansikkapiirakkaan laitoin vielä pohjan ja mansikoiden väliin vaniljakastikejauheesta tehdyn vaniljatahnan. Voi että kun tulikin hyvää! Mansikkapiirakoista tuli niin rumia, kun en jaksanut asetella mansikoita mitenkään erityisesti pohjan päälle, että tein niihin vielä kiilteen hyytelösokerista. Vaniljakastikkeen kanssa mansikkapiirakka oli maittava tarjottava.

Marjapiirakka (maidoton, munaton)

4 dl vehnäjauhoja
1½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2½ tl leivinjauhetta
3/4 dl öljyä
2½ dl vettä (tai omenamehua)

½ l marjoja

1. Sekoita kuivat aineet hyvin. Lisää joukkoon öljy ja vesi ja sekoita taikina nopeasti juuri ja juuri sekaisin.
2. Levitä piirakkavuokaan (pyöreä tai suorakaiteen muotoinen käy hyvin, n. 23 cm * 30 cm).
3. Levitä päälle marjat ja paista heti 200 asteessa noin 30 minuuttia.


Tässä vielä aikaisempi marjaversio piirakasta:

Pioniunikko

Ostin keväällä kesäkukkien siemeniä ihan vain nättien kukan kuvien perusteella ja vahingossa ostin myös tällaisia ihanuuksia. Pioniunikoita. Toinen pussi sisälsi värisekoitukset ja toinen vaaleampikukkaisen version. Aiemmassa postauksessa kuvasinkin jo pian aukeavan nupun. Tällaisia sieltä sitten paljastui. Valitettavasti kuitenkin suuri osa kukista onkin virheellisesti yksinkertaisia unikoita. Nättejä nekin mutta tässä tapauksessa ei-toivottuja. Mikä pettymys olikaan, kun vihdoin kauan odotettu nuppu aukeni ja sieltä ei tullutkaan tällaista kukkaa. Onneksi mukana on myös joitakin oikeanlaisia kukkia. Vaaleammat ovat vielä nupussa mutta varmasti tulette näkemään myös ne, kunhan aukeavat.


Nämä "väärät" kukat olisivat hienoja, jos niiden kuva olisi ollut siemenpussin päällä valmiiksi.


lauantai 19. heinäkuuta 2014

Puutarhan kuvasatoa

Otsikon mukaisesti, nyt seuraa puutarhan kuvasatoa. Sateen jälkeen saa kauniita kuvia, kun pisarat helmeilevät kasvien pinnoilla.

Tämän liljan nupun aukeamista seurasin jo viime postauksessani. Vihdoin se ja monta sen kaltaista on auki!

Myskimalva oli minulle viime kesänä uusi tuttavuus mutta pidin siitä jo heti silloin. Se etsii vielä vähän arvoistaan paikkaa kukkapenkeissä.


Keväällä tilasin siemeniä aivan ihanasta nettikaupasta, Kukkivasta niitystä. Tämänkin juuri auenneen keto-orvokin siemenet tulivat sielä. Siementen mukana tuli käsin kirjoitettu lasku ja lähetyslista. Miten ihanaa saada tällainen lähetys nykyajan tietokonemaailman keskellä. Tein jo toisenkin tilauksen samaan paikkaan. Kukkana keto-orvokki on suloinen. Se on aivan pieni, vain reilun sentin tai kahden mittainen mutta aivan isomman orvokin näköinen.


Kuunliljat alkavat avata kukkiaan. Pidän kuunliljoista niiden lehtien vuoksi mutta aina unohtuu, että kukinto, joka niissä on kooltaan varsin mitätön, onkin hyvin kaunis. Kukkavarsi on täynnä pienenpieniä, liljan näköisiä, kellomaisia kukkia. Meidän kuunliljat kukkivat hennon lilan värisin kukin.


Tästä Tertin ruususta tuli minulle vahingossa erityisen tärkeä. Surffailin kesäkuussa eri kukkasivustoilla tapani mukaan, kunnes eksyin Taimimoision nettisivuille. Kävin läpi tuotekategoriat ja löysin ruusu-osastolta valtavan kauniita kukkia. Näitä olivat Tertin kartanon ruusu ja Ryhmäruusu Voyage. Molempien kukinto oli mieleenpainuva. En lähettänyt tilausta heti, koska postikulut olivat harmillisen korkeat. Palasin kuitenkin säännöllisin väliajoin ihailemaan ruusuja, kunnes kerran Tertin kartanon ruusua ei enää ollutkaan verkkokaupan valikoimissa. Olin jo aiemmin selvittänyt, että kyseessä onkin melko harvinainen ruusu, jota ei myydä juuri millään muulla taimistolla. Lähetin sähköpostia Taimimoisiolle ja ystävällinen puutarhayrittäjä lupasi varata minulle myymälästä vielä yhden taimen, jonka siirsi hetkeksi verkkokauppaan, jotta sain muut ostokseni lisättyä mukaan. Hienoa asiakaspalvelua! Kun paketti saapui, ymmärsin postikulujenkin suuruuden. Paketti oli valtava! Kaikki taimet oli huolellisesti pakattu ja kasteltu ja ne oli kuljetettu asianmukaisesti. Tilasin ruusujen lisäksi metsänätkelmän, jalokärhön (vihdoin, vuosien harkinnan jälkeen!) ja päivänliljan. Suureksi yllätyksekseni paketista löytyi myös toinen Voyage-ruusu ilmaiseksi! Voin lämpimästi suositella Taimimoision palveluja kaikille puutarhaharrastajille!

Tertin kartanon ruusussa oli valmiiksi kaksi nuppua, jotka aukenivat pian istutuksen jälkeen. Kukinto kesti harmillisen vähän aikaa mutta ensi kesänä kukkia on varmasti jo paljon enemmän. Tuoksu oli huumaava juuri kukan avauduttua. Ja kukat olivat luonnossakin juuri niin upeita kuin kuvissakin. Tätä ruusua en metsästänyt suotta.


Kuvan punainen ruusu ei sovi väritykseltään meidän kukkapenkeihin oikein mihinkään. Lisäksi se on aivan ison kukkapenkin etureunassa ja peittää taakseen matalia kasveja. En kuitenkan uskalla siirtää ruusua siinä pelossa, että se ottaa nokkiinsa, koska olen saanut sen mummultani äitienpäivänä viime vuonna. Laitoin sen silloin maahan ja yllätyin kovasti, kun huomasin sen talvehtineen. Ruusu on kasvanut todella isoksi lähtökohtaansa nähden ja se on aivan täynnä nuppuja ja haluan säilyttää sen väristä huolimatta. Vaikka väri ei minun lempivärini olekaan, on se mummuni lempiväri ja siksi tärkeä minullekin. Pitää vielä kerätä rohkeutta, jos uskaltaisin siirtää sen vielä tämän kesän aikana. Tai ensi keväänä. 



Tämän vuoden äitienpäiväruusu, jonka ostin itse itselleni, onkin väreiltään meidän pihaan sopivampi, pinkki. Toivottavasti sekin talvehtii yhtä hienosti.

Tätä minä odotan kuin kuuta nousevaa. Satuin ostamaan keväällä kahta erilaista pioniunikon siementä, jotka kylvän kukkapenkkiin. En ymmärtänyt kukan kauneutta vielä silloin. Valitsin siemenet täysin sen perusteella, että kukka näytti kivalta. En ymmärtänyt, kuinka upea siitä tulisikaan. Useampi ihminen on jo ihmetellyt, miksi kukkapenkissäni kasvaa voikukkaa tai ohdaketta tai jotain määrittelemätöntä rikkaruohoa. Kieltämättä pioniunikon lehti ei välttämättä ole niitä kauneimpia lehtiä. Mutta kyllä ne ihmettelijät pian ovat ihmeissään, kun huomaavat kukan mahtavan kukan. Toivottavasti tämä tapahtuu pian ja nuputkin jaksaisivat nousta ylös. Kuva kukkivasta pioniunikoissa tulee varmasti tänne myös teidän ihailtavaksi, kun sellainen on otettavissa.









maanantai 14. heinäkuuta 2014

Muumia ja mansikoita harakoille

Nyt meni hermot. Ja sen kyllä huomaa. Nimittäin harakoihin. Kyseiset linnut ovat ottaneet elämäntehtäväkseen ärsyttää minua tänä kesänä. Ainakin siltä se tuntuu. Heti alkukesästä ne otukset kakkivat meidän terassin ja uudet terassikalusteiden pehmusteet aivan kamalaan kuntoo. Onneksi olin ehtinyt suojata pehmusteet suoja-aineella. Puhdistaminen oli muutenkin tarpeeksi hankalaa. Pitkin kesää tätä saman sarjan ärsytystä on esiintynyt myös muualla meidän pihassa. Ensimmäisenä toimenpiteenä ostin terassille kumikäärmeen ja laitoin sen vartioimaan terassin kaiteelle. Eikös käärmeet luonnollisesti siinä otakin aurinkoa...? No ei harakat sitä tiedä. Eipä ole kakittu terassia sen jälkeen.

Nyt meidän pieni mansikkasato alkaa kypsyä ja aina, kun löydämme lasten kanssa lähes kypsän mansikan, se on seuraavaan kertaan mennessä nokittu tai kokonaan poissa. Ensin mansikkamaata vartioi samanlainen käärme kuin terassilla. Sitten siirsin käärmeen muihin tehtäviin ja laitoimme pari valossa heijastava kierretikkua roikkumaan mansikkamaan yläpuolelle. Ei auttanut. Seuraavaksi otin esiin Muumit ja puutarhalapion. Lapiolla sain nopeasti muumit ulos kasetista ja kieputin videonauhaa reilusti mansikkamaan ympäristöön. Tänään yllätin harakan itseteosta mansikka-amppeliin kimpusta. Ensitöikseni otin mukaani Muumit ja lähdin näyttämään kyseisille linnuille vähän lisää elokuvia. Samalla kuitenkin päätin, että nyt lähtee testaukseen pari viikkoa sitten valmiiksi ostetut akryylimaalit. Maaleilla maalasimme lähes kuusivuotiaani ja kaksivuotiaani kanssa kivistä valemansikoita, jotka esikoisen kanssa kävimme illansuussa asettelemassa mansikkamaalle. Mahtaa siinä olla harakat ihmeissään, kun nokkivatkin kivikovia mansikoita. Tekisi mieli olla näkemässä. Kyseisille elukoille ei vain löydy sympatiaa täältä suunnalta. Sen verran kuitenkin olen ajattelevaisempi niitäkin kohtaan, että verkko ei ole vaihtoehto meidän mansikkamaan päälle. En halua löytää jonain aamuna verkkoon kuollutta lintua.



Tässä vielä kuva tilanteesta, jossa minulla on todellakin mennyt hermot. Muumia löytyy lähes koko kasetillisen verran mansikkamaalta ja mustaviinimarjapensaisiinkin riitti.


Piristyksenä vielä kuva ihan ensimmäisestä kukasta, joka on puhjennut itse siemenestä kasvattamaani kukkaan. Tämä petunian värisekoitus toimi yhtenä testikappaleena, kun tänä keväänä ensimmäistä kertaa päätin kokeilla siemenestä kasvattamista. Vaikka kukka ei muuten kuulukaan suosikkeihini, iloitsen kyllä kovasti tästä kasvun ja kukinnan riemusta. 

Kyseinen petuniarypäs kasvaa vanhassa saunakiulussa.


Ja vielä vähän odottavia tunnelmia. Vuosia sitten istutin kukkapenkkiin ruukuliljan. Viime kesänä jaoin sen ja nyt minulla onkin yli 20 pientä "ruukkuliljaa". Tämän yhden nupun aukeamista vahtaan aamuin ja illoin ja vieläkään se ei puhkea kukkaan. Nuppuja on muissakin samanlaisissa liljoissa paljon mutta tämä yksi on ollut punaisin jo pitkään. Jospa huomenna...


Koin niin suuren, mukavan yllätyksen, että haluan jakaa sen teidänkin kanssanne. En ollenkaan odottanut tällaista ja siksi riemu olikin niin suuri. Eräässä aiemmassa orkideapostauksessani kuvasin ihanaa, pienikukkaista perhoskämmekkää. Kyseinen kukka oli minulla siis hoidossa ja nyt se on palautunut oikealle omistajalleen. Palautuminen tapahtui yhteisen ystävämme kautta, joka välitti minulle yllätävän kiitospaketin. Kossupullo on ihan pikkuinen ja niin suloinen (jos Kossupullosta voi käyttää sitä sanaa) ja pussista löytyi ihana, itsetehty koruavainnauha. Lisää näitä ihania avainnauhoja löydät muuten Sata ja yksi käsityötä -blogista (satajayksikasityota.blogspot.fi) Ja asiasta tietämättömille siis tiedoksi, että hoidan orkideojani (omia ja hoidossa olevia) Kossukastelulla. Noin korkillinen Kossua noin litraan kasteluvettä.







Kukkia ja kahvitarjoilua

Sain tätini vierailulle eräänä kesäpäivänä. Kahvipöytämenussa koitin käyttää mahdollisimman vähän vehnäjauhoja. Tarjolla oli siis saaristolaisleipää, jauheliha-munakasrullaa ja Irish coffee -leivoksia (klik klik). Munakasrulla olikin ihan uusi tuttavuus minulle mutta niin hyvää siitä tuli, että teen sitä varmasti uudestaan. Se oli myös mukavan ruokaisaa, koska tätini joutui ajamaan päivän aikana pitkän matkan ja me olimme matkan puolivälissä, joten vähän ruokaisampi kahvitarjottava oli mielestäni hyvä ajatus.

Saaristolaisleivät yrttituorejuustolla

Saaristolaisleipien ohje löytyykin aiemmasta postauksessani. Päälle laitoin itse kasvatettua salaattia ja persiljaa. Lisäksi tein itse yrttituorejuustoa, josta tuli aivan älyttömän hyvää! Pohjana maustamaton tuorejuusto. Joukkoon ruohosipulia, persiljaa, rakuunaa, oreganoa, timjamia ja tilliä. Eniten ruohosipulia ja persiljaa ja vähiten tilliä ja timjamia, joiden maku on aika voimakas jos pienenä määränä. Hienonna yrtit erittäin pieneksi ja sekoita tuorejuustoon. Maistele seosta tehdessäsi, jotta yrttejä on tarpeeksi. Niitä kannattaa laittaa reilusti. Lisää ripaus suolaa. Parasta tuorejuustosta tulee, jos se saa maustua jääkaapissa yön yli tai edes muutaman tunnin ennen tarjoilua.


Jauheliha-munakasrulla

Munakas:
6 dl maitoa
6 kananmunaa
1 dl ruisjauhoja (mahd. hienoa)
1,5 tl suolaa

200 g jauhelihaa
Haluamiasi mausteita (minä käytän aina jauhelijaruokiin suolaa, pippuria, valkopippuria, paprikajauhetta, chiliä...)
Tuoreita yrttejä (oregano, timjami, persilja...)
1 prk fetajuustoa
1 prk ranskankermaa (smetana)

Sekoita kaikki munakkaan aineet keskenään sekaisin. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattulle uunipellille. Paista 200 asteessa 20-30 min. (Jauhelija kannattaa paistaa tässä välissä.)

Paista jauheliha ja mausta se. Kun jauheliha on vähän jäähtynyt, sekoita siihen ranskankerma. (Ranskankerma sitoo jauhelihan, ettei se putoile rullan sisästä.)

Kun munakas on hieman jäähtynyt mutta on edelleen lämmin, levitä sen päälle jauheliha-ranskankermaseos. Ripottele päälle hienonnetut yrtit ja fetajuustokuutiot. Rullaa munakas rullaksi pitkältä sivulta, leivinpaperia apuna käyttäen. Jos haluat tarjota munakasrullan lämpinä, nosta se tarjolle saman tien. Jos haluat tarjota kylmänä, kiedo se tuorekelmuun ja nosta jääkaappiin vetäytymään. Kelmun sisällä rullasta tulee tiiviimpi ja helpommin koossa pysyvä. Voit myös lämmittää ennen tarjolle laittoa jääkaapissa olleen rullan uunissa, 200 asteessa. Itse tein rullan valmiiksi edellisenä iltana ja tarjosin sen kylmänä.






Lopuksi vielä vähän kesäistä kukkaloistoa. Rakastan kaikkia kerrottuja kukkia ja kerrottu ahkeraliisa eli ruusuliisa on yksi kesän lempikukistani.


Tämän ruusun pelastin alkukesästä lähipuutarhalta kahdella eurolla. Ymmärsin ruusu lajin vähän väärin ja vasta nyt selvisi, että se onkin köynnösruusu. Ymmärsin sen olevan maanpeittoruusu. Tämä ruusu tulee kuitenkin kasvamaan meidän pihassa maata myöden, ilman tukemista, joten odotan mielenkiinnolla, miten se lähtee leviämään ja miten se käyttäytyy tässä paikassaan.


Tässä vielä sama ruusu pari päivää myöhemmin.






lauantai 5. heinäkuuta 2014

Yrttilaatikko


Tänä keväänä minulle tuli mieliteko saada kasvattaa omalla pihalla yrttejä. Mieheni askarteli minulle tällaisen hienon laatikon. Esikasvatin yrttejä keväällä sisällä ja istutuin ne sitten laatikkoon. Osa yrteistä ei valitettavasti lähtenyt kasvuun mutta paljon silti saamme syötäväksemme.

Laatikon pohja on auki ja keskellä laatikkoa on ylimääräiset tukipuut, jotka estävät laatikkoa vääntymästä ajan saatossa. Laatikon reunoja kiertää sisäpuolella patolevy, jotta puu pysyisi hyvässä kunnossa. Patolevy myös ohjaa kasteluvedet pois talosta.

Laatikossa kasvaa (vasemmalta oikealle)
- oreganoa
- rakuunaa
- sitruunamelissaa (ihanan makuista!)
- väriminttua (lähti tosi huonosti kasvamaan)
- persiljaa
- tähkälaventelia (ei lähtenyt)
- rosmariinia (ei lähtenyt)
- timjamia (nam!)
- tilliä
- hillosipulia (kaksi riviä)
- lehtisalaattia
- ruohosipulia

Laatikon vasempaan reunaan istutin monivuotiset lajit ja oikeaan yksivuotiset (paitsi ruohosipuli).

Kun yritit ovat korkeimmalla, ei pieni koiramme pääse juoksemaan niiden yli ja ne on myös helppo poimia hieman korkeammalta kuin kukkapenkistä. Rikkaruohot eivät myöskään pääse laatikkoon, koska se on juuri sopivasti erotettuna muusta kasvillisuudesta. Lisäksi laatikko sijaitsee kätevästi aivan terassimme reunalla, joten ruokaa laittaessa voi vain nopeasti kipaista yrttilaatikolla vaikka sukkasillaan. Tänään pääsinkin ensimmäistä kertaa käyttämään yrttejä, kun grillasin foliovuoissa kukkakaalia ja porkkanaa. Kukkakaali sai mausteeksi sitruunamelissaa ja persiljaa ja porkkana oreganoa ja rakuuna. Mukaan pieni nökäre voita ja päälle folio. Grillissä miedolla lämmöllä näistä yksinkertaisista yhdistelmistä kypsyy hiljalleen aivan mahtavia herkkuja. Voisin elää koko kesän niillä.

Persiljaa.

Edessä sitruunamelissaa ja takana rakuunaa.