Täydellisen joulumekkokankaan metsästys

Ei uskoisi miten vaikeaa on löytää täydellinen mekkokangas, kun valikoimaa on vaikka kuinka paljon. Tällä kertaa kuitenkin käytin täydellisen mekkokankaan metsästykseen aikaa vähintään tuplaten mekkojen ompeluun nähden. Halusin kankaan, josta ompelen tytöilleni joulumekot mutta kangas ei saanut olla liian jouluinen, että mekkoja voi käyttää myös kevään juhlissa. Mutta samalla kankaan kuitenkin piti olla myös jouluinen. Omassa mielessäni oli ruskea ja nelivuotiaani mielessä (yllättäen!) vaaleanpunainen. Punainenkin olisi ollut kiva, jos olisi sopiva löytynyt. Eräänä iltana sitten tärppäsi! Eksyin jotain itsekin jo unohtaamaani reittiä Nappikauppa Polinkan nettisivuille ja eteeni avutui täysin uusi puuvillakankaiden maailma. Toinen toistaan ihanampia kankaita ja siinä se sitten oli: täydellinen joulumekkokangas! Tämä kangas tuntui heti juuri oikealta. Minulle välittyy kankaasta joulufiilis, vaikka kuviossa onkin kukka. Kukka muistuttaa mielestäni joulutähteä, tai lumihiutaletta tai kuurankukkaa. Väreinä on ihana piparin ruskea ja tehosteena hieman sitä vaaleanpunaista. Kangas on myös retrohenkinen mutta kuitenkin nykyaikainen. Vähäsen pitsiä ja se on siinä!

Nelivuotiaan mekon kaava on jo blogistanikin tutuksi tullut Mekkotehtaan Katariina koossa 110/116. Se on vaan niin ihana kaava, että siitä tulee meille vielä monta mekkoa. Seuravan mekon kankaatkin on jo ostettuna... Aikaisempia Katariinoja löytyy esimerkiksi täältä ja täältä. Vauvan mekko on Ottobren Viviella (4/11) koossa 74. Viviella-mekkoakin löytyy blogistani jo yksi kappale (täältä), joka on ollut todella kovassa käytössä. Se on ollut vauvn päällä kaikissa juhlissa siitä asti kuin se valmisti. Pitsin ostin paikallisesta kangaskaupasta. Lähdin ostaman luonnonvalkoista pitsiä mutta myyjä esittelikin minulle vaihtoehdoksi ruskean ja se sopi täydellisesti.

Nelivuotias ei halunnut mekkoonsa taskuja. Itse ne olisin halunnut, koska niillä olisi saanut vielä pisteen i:n päälle. Mutta onkoon sitten ilman pistettä. Vauvan mekkoon sain haluamani taskut.

Mekot pääsivät heti tänään testikäyttöön rakkaan ystäväni tyttären syntymäpäiville.

Tarkennukseksi vielä, että vauvaltani ei ole hävinnyt toinen jalka, vaan hän on juuri kuvanottohetkellä astumassa eteenpäin... Ja käsikään ei ole kadonnut... Ja huomasitte varmaan jo alakuvasta, että allekirjoittanut on löytänyt taas uuden toiminnon kuvankäsittelyohjelmastaan. Hih!

Peittoja

Näin joulun alla on vähän riskialtista ruveta kirjoittelemaan viimeaikaisista tekemisistään, koska ne saattavat löytyä jonkun lukijan joulupaketista, joten päivitän jälleen vanhoja asioita. Pari vuotta sitten päätin alkaa kuluttaa massiivisia lankavarastojani. Mikä olisikaan parempi tapa kuin virkata niistä peittoja. Ja niitä syntyikin kerralla iso kasa. En kylläkään ymmärrä, miten on mahdollista, että lankaa on edelleen ihan yhtä iso määrä. Jollei enemmän... Kolmeen peittoon tosin ostin langat ihan varta vasten: vaaleanvihreään sekä kasassa toiseksi ja kolmanneksi alimpaan. Kasan alimmainen on lempparini. Se on iso ja siinä on ainakin yli kahtakymmentä eri väriä. Muut peitot ovat ns. vauvanpeittokokoa.

Kuvat ovat valitettavasti vähän huonolaatuisia.

Lisäksi kiitän sydämellisesti ihanaa ystävääni, Tilduliinu-blogin Iinaa, saamastani tunnustuksesta, jota en kuitenkaan laita nyt eteenpäin. Tilduliinu on muuten aivan ihanan viehättävä ja kaunis blogi ja täynnä suloisen upeita taidonnäytteitä. Suosittelen ehdottomasti vilkaisemaan sitä.

Tilausasusteita ja kirjapäivitystä

Sain jokunen aika sitten tilauksen piposta, tumpuista, villasukista ja kaulaliinasta pienelle lapselle. Matkan varrella kaulaliinatilaus muuttui kuitenkin kaulurihaasteeksi. Pipoon oli toiveena lippa mutta en keksinyt sellaista koviketta lippaan, joka olisi ollut vesipestävä, joten pipo sai tupsun. Eikös ne ole vähän kuin sama asia... Lankana Novitan seiskaveikka ja mallit omasta päästä.

Kerroinkin aikaisemmin ommelleeni pikapikaa käsityömessukassin itselleni. Tässä se nyt on kahden messuilta mukaan lähteneen kirjan kanssa. Ei mitenkään niin erikoinen mutta palveli tarkoituksensa. Kaava omasta päästä ja kangas Jyskistä.

Pari muutakin kirjaa on tullut tilattua syksyn aikana. Kuulun Juju-kirjakerhoon ja sieltä tulee joka kuukausi kerhokirjeen mukana ihania houkutuksia ja olen nyt sortunut useammin kuin normaalisti. Mutta minkäs sille mahtaa, kun on niin kivoja kirjoja ollut tarjolla.

Ihanaa! Talvi tuli vihdoin. Tein myös ensimmäiset neljä jäälyhtyä, joissa on palanut kynttilät jo monena iltana. Hienosti jäätyy lyhdyt yön aikana, kun ulkona on -20 astetta pakkasta. Lyhdyistä minulla ei ole kuvaa. Tai on, montakin, mutta niiden kuvaaminen ei kuulu erikoisalaani, koska en saa millään niistä sellaista kuvaa, jota kehtaisin esitellä täällä. Valoisalla lyhdyt eivät näytä niin hienoilta kuin niiden kuuluisi ja pimeällä niistä ei saa hyvää kuvaa millään. Joten katselkaa nyt sitten tätä lumista kuusen oksaa.

Joulun odotusta ja vanhojen muistelua

Ihanaa, joulukuu on alkanut ja samalla haluan vaihtaa blogin värit jouluisemmiksi. Minulla on tänä vuonna ollut joulufiilis jo useamman viikon ajan. Mitään jouluista en kuitenkaan ole vielä saanut tehtyä mutta ajatelin esitellä viime jouluna servettitekniikalla tekemiäni lasilautasia. Osan lautasista taustamaali on krakeloitu eli se halkeilee, kuin se olisi vanha. Tykkään kovasti krakeloinnista ja sen tuomasta pinnasta. Tänäkin jouluna työn alle on tulossa vastaavia lautasia mutta tärkein osa vielä puuttuu: servetit. Muuten kaikki olisikin jo valmiina ja voisi alkaa hommiin vaikka saman tien. Mutta tässä viime vuoden satoa. Menivät muuten kuin kuumille kiville.

 

Pöllöjä tytölle ja tuliaisia

Käsityömessut eivät jäänet minulta väliin tänäkään vuonna. Kurvasin sinne perjantaina kahden ystäväni kanssa tekemään löytöjä ja inspiroitumaan uusista jutuista ja samalla lämmittelemään vanhoja tuttuja juttuja. Olin messuilla nyt kolmatta vuotta peräkkäin ja olen aina käynyt perjantaina. Se on osoittautunut parhaaksi päiväksi, koska messuväkeä on silloin vähemmän liikenteessä ja pääsen perjantaisin liikkeelle ilman lapsia, jotka jäivät isän hoitoon. Messuja varten piti tietysti ommella iso kassi, joka menee pieneen tilaan ja siihen kuitenkin mahtuu kaikki messuostokset. Kassi valmistui nopeasti ja olikin aivan täynnä tavaraa lähtiessämme. Kassista ei nyt kuitenkaan ole kuvaa mutta eipä se niin ihmeellinen ollut. Sisältö oli tärkeämpi.

Ei uskoisi, miten vaikea kaupoista on löytää yksiväristä, ruskeaa bodya vauvalle. Huomasin kuitenkin, että sellaista ei todellakaan tällä hetkellä ole kaupoissa, joten luovutin viiden kaupan jälkeen ja päätin tehdä sen itse. Kankaan tilauspaikkakin oli jo selvillä: Ompelun ihanuus. Tilasin sieltä aikaisemmin pinkkiä trikoota ja se oli ihanan paksua ja napakkaa. Samaa laatua oli nyt tilaamani ruskea trikoo. Kaavana on Ottobren bodyn kaava lehdestä nro x/xx... Pitkät hihat muokkasin jostakin toisesta kaavasta, joka oli siitä samasta x/xx lehdestä. Kaula-aukon kanttaukset olisi voineet olla vähän löysemmätkin mutta ainakaan body ei nyt valu päältä. Bodyn koko on 74.

Body on tarkoitettu piparikukkahaalareiden kaveriksi ja samalla se sopii hienosti myös uuden pöllöhaalarin kanssa. Yhdessä en saanut niistä kuvaa, koska body ehti sotkua ennen pöllöhaalareiden valmistumista. Ruskea body sopii myös aivan minkä tahansa alaosan kanssa, joten se tulee olemaan kovassa käytössä. Pitäisiköhän saman tien leikellä toinenkin...?

Edellisessä päivityksessä, Pöllöjä pojille, oli haalarit ja paita ihanasta pöllöjoustiksesta ja uhosin ompelevani samasta kankaasta vielä tyttöhaalaritkin kymmenkuiselleni. Tässä ne nyt ova. Ihanat!! Minun oli tarkoitus kääntää "tyttöpöllöt" oikein päin tähän haalariin mutta kankaan nukka olikin kivempaa näin päin, kun se laskeutui alaspäin. Ihan uskomatonta, miten paljon resorin väri voi vaikuttaa vaatteen ulkonäköön.

Haalarin kaava on oma ja se on sama kuin piparikukka- ja poikapöllöhaalareissa. Haalarissa on nepparit olalla. Tykkään kovasti tästä mallista. Haalarit ovat noin kokoa 74 (-80?).

Sitten tuliaisia ja lahjoja, joiden kuvia en ole voinut julkaista ennen kuin ne ovat saavuttaneet oikeat omistajansa. Näitä korvapipoja kudoin viime vuonna joulupukin konttiin ja lahjoiksi. Lankoja jäi vielä, joten ystäväni poikavauva sai tällaisen myös. Pojalle on ehtinyt karttua ikää jo reilu puoli vuotta, joten rohkenin mitata myssyn kokoa pikkuisen kymmenkuiseni päässä ja nappiin meni. Pipo sopi oikein hyvin omistajansa päähän ja oli mieluinen myös äidille.

Toinen ystäväni sai kuukausi sitten poikavauvan. Kudoin nämä sukat ja tumput valmiiksi odottamaan, että pääsisin näkemän pikkuisen. Viime viikolla se tapahtui ja voi kuinka hän olikaan niin suloinen. Tumpuissa on kiristysnauhat, koska tunnetusti nuo pikkuiset saavat aina tumput pois käsistään. Jospa nämä pysyisivät vähän pidempään lämmittämässä pikkuisia käsiä.

Pöllöjä pojille

Veljeni pojat (6 kk ja 2 v.) juhlivat yhteiskastetta ja vanhemman pojan synttäreitä tänään ja mietin taas jälleen kerran pitkään, mitä tekisin lahjaksi. Lopulta keksin sen viime viikolla mutta kankaat puuttuivat. Tein perjantaina tilauksen lempikauppaani, Ompelun ihanuuteen ja laitoin toiveeksi, että saisin paketin mahdollisimman pian, koska olin itse liian myöhään liikkeellä. Noin tunnin kuluttua tilauksen lähettämisestä sain sähköpostiin ilmoituksen lähetetystä paketista. Wau, mitä palvelua!! Ja seuraavana tiistaina kankaat olivat jo minulla ja niistä innostuneena ompelin ne saman tien kasaan. Vai olisiko siinä mennyt vielä keskiviikkokin. Hmm... Enpä muistakaan enää. Samalla opin uudestaan asian, jonka jo tiesinkin: yhdeksänkuinen vauva ja kaavapaperi eivät sovi yhteen...

Tätä pöllöjoustista olen katsellut jo pidempään mutta en ole tiennyt, mitä siitä tekisin. Pikkuveljeni on ollut lapsesta asti pöllöfani ja samaa yritämme tietysti joukolla tartuttaa poikiin. Joten tietysti juuri se ihanan pöllökangas valikoitui myös näihin lahjoihin. Kangasta jäi vielä jäljelle juuri sen verran, että minun on pakko surautella siitä vielä meidänkin vauvalle haalarit vaaleanpunaisilla resoreilla. Niin ja käännän "tyttöpöllöt" oikein päin. Housujen kangas on collegea.

Paidan ja housujen kaavat ovat Ottobresta mutta en valitettavasti millään muista mistä niistä. Ovat vielä molemmat eri lehdistä. Minulla on niitä jokunen eikä siinä selatessa jää muistiin, mistä lehdestä mikäkin kaava tulee napattua. Haalarin kaava on omani. Paita ja housut ovat kokoa 98 ja haalari noin kokoa 74 mutta on kyllä niin reilu, että menee varmaan jopa 80 senttiseksi. Ehkä. Housut ovat vähän liian isot mutta toivottavasti ne pysyvät päällä jo nyt, että pääsevät käyttöön paidan kaveriksi.

Tykkäsin kovasti lopputuloksista ja niin teki myös lahjan saajien vanhemmat. Pojista vanhempi, kaksivuotias, vei lahjan avattuaan vaatteensa keittiön lattialle mutta toivon, ettei se ollut mielipide vaatteista. Heh! Toivottavasti tulee kovaan käyttöön.

Ja vielä pikapäivityksenä pipo, jonka ompelin jokin aika sitten itselleni. Tykkään vaan niin kovasti tästä piparikankaasta, että siitä piti saada jotain itsellekin. Tämä onkin ollut o ahkerassa käytössä. Kaava on Ottobren kesänumerosta.

.

Lisää prinsessamekkoja

Oli pakko tehdä vielä toinen päivitys, kun olen ollut tänään niin valtavan tehokas!

Ystäväni pyysi minulta jo kuukausia sitten prinsessamekkoa tyttärelleen. Toiveet olivat helpot: vaaleanpunaista. Suunnittelin sitä pitkään ja jossain kohtaa suunnitelma oli valmis mutta sitten meninkin käyttämään yläosaan tulevan kankaan nelivuotiaani epäonnistuneeseen pipoon. Tämän vuoksi en ota mielelläni tilaustöitä, koska toimitusaika on pitkä...Tällä viikolla pääsin vihdoin uudestaan käymään Eurokankaan palalaareilla ja sieltä pääsi mukaan uusia kankaita mekkoa varten. Helman kimallekangas oli jo valmiina. Sen ostin jo aikanaan tyttäreni prinsessamekkoa varten. Nyt mukaan lähti yläosan sametti ja alaosan tylli. Tai tyllinä se myytiin mutta minusta se on enemmänkin jotain organtsan ja tyllin yhdistelmää. Pinnassa on kiva hopean hohto. Toivottavasti käyttäjä tulee pitämään tästä.

Luistelupuku!!

Oih! Voih! Nyt pääsi valmistumaan jotain aivan liian ihanaa!

Nelivuotiaallani on ensi viikolla luistelussa naamiaiset ja tietysti toiveena oli prinsessapuku. Jäällä ei kuitenkaan saa pitää pitkää helmaa, joten mietintään lähti jääprinsessan puku. Kangasostoksilla kävin Eurokankaan palalaareilla ja sieltä löytyi kimaltavaakin kimaltavampi kangas. Se lienee joustosamettia tms. Kaavan ylöosassa ja hihoissa on apuja Ottobresta mutta pääosin kaava on ihan oma. Helma on täysympyrä, kellohelma. Mekko on mitoitettu niin, että sen alle pitäisi mennä luisteluverkkapuku. Kangas myös joustaa tosi paljon.

Mekko valmistui ihan hurjaa vauhtia. Aloin vaan leikata ja ommella ja hupsista vaan, kohta mekko olikin jo valmis ja ompelija äärimmäisen tyytyväinen lopputulokseen!

Puvun valmistuttua, ompelija oli vähintään yhtä kimaltava kuin itsepuku. Sekä myös ompelukone. Vähän bling blingiä elämään.

Testipussukoita ja tuttinauhoja

Innostuin Sata ja yksi käsityötä -blogin pussukoista niin, että päätin itsekin kokeilla, miten pussukan ompelu sujuu. Tilasin testiä varten vain kaksi vetoketjua. Ihan ensimmäinen seuma piti purkaa ja kaksi neulaa vaihtaa, kun täräytin ne rikki vetoketjun rautaan mutta lopputulos on yllättävän hyvä, kun ottaa huomioon, että oli eka kerta. Kankaana on jämäkangasta, jota oli juuri sopiva määrä.

Surauttelin samalla kaksi uutta tuttinauhaa: tumma turkoosi ja puna-valkoraita. Kaikki kuvan tuttinauhat ovat myynnissä ja lisää löytyy tuttinauhajulkaisustani.