Kirjoneulemekko vauvalle

Rakastan neulemekkoja. Nelivuotiaani sai joululahjaksi todella kauniin, punaisen neulemekon (Lindex).  Jostain syystä en vain itse malta ostaa neulemekkoja kaupasta, koska ne ovat yleensä vähän hintavampia. Onneksi niitä voi saada lahjaksi.

Minulla ei ollut mitenkään tarkoitus löytää 11-kuiselleni neulemekkoa, kun eksyin torstaina ensimmäistä kertaa kunnolla Drops designin nettisivuille ja rupesin selaamaan ilmaisia neulemalleja. Niitä olikin ihan satoja siellä. Olen vielä pulassa niiden kaikkien ihanien ohjeiden kanssa, jotka haluan heti päästä toteuttamaan.

Ensimmäisten ohjeiden joukossa silmiini osui aivan ihana kudotun mekon ohje. Kirjoneule ei ole ollenkaan minun juttuni enkä ole koskaan onnistunut siinä hyvin. Oikeastaan en ole juurikaan ikinä tehnyt kirjoneuletöitä. Varmaan juuri edellä mainitsemastani syystä... Mekon ohje oli kuitenkin niin ihana, että minun oli ihan pakko kokeilla sitä. Sopivaa lankaa ei tietysti ollut varastossa mutta onneksi perjantaina sain mieheni lankaostoksille kauppareissun yhteydessä. Täysin ohjeen mukaista lankaa en lähtenyt edes etsimään vaan päätin kutoa mekon Novitan Nalle-langasta. Ettei mekosta tulisi aivan väärän kokoinen (koska lanka ja puikot olivat paksumpia kuin ohjeessa), kudoin mekon 6/9-kuisen silmukkamäärillä mutta 12/18-kuisen mitoilla. Näin sain kuviot täsmäämään ilman suurempia säätämisiä. Kolme iltaa ja vähän myös päivää siinä meni ja vihdoin tämä ihanuus on valmis.

Oli todellinen sattuma, että olin ostanut pienen kasan erilaisia nappeja syksyllä ihan muita töitä varten mutta ne työt on jäänyt tekemättä. Nyt kaivoin pussin esiin ja sieltä löytyi kaksi ihanaa, punaista, sydämen muotoista nappia. Aivan täydellisiä tähän mekkoon. Valkoisetkin olisi ollut tarjolla mutta valitsin punaiset.

Täysin ongelmitta mekon kutominen ei tietenkään voinut sujua, koska kodottuani 8 cm helmakirjailun jälkeen, huomasin kuviossa virheen. Olin kehittänyt kirjailun sekaan yhden lisäsilmukan, joka siirsi kirjailua yhdellä silmukalla noin 1/4 matkalta koko helman ympäryksestä. Luonto ei antanut periksi purkaa työtä sinne asti, joten otin virkkuukoukun esille ja pudotin silmukat yksitellen alas ja nostin uudestaan ylös niin, että lopputulos oli oikeanlainen.

Olen aivan rakastunut tähän mekkoon!

(Vauvalla on kuvissa kädessään hänen lempijoululahja eli xylofonin (miten se sitten kirjoitetaankaan) soittokeppi eli malletti(?). Xylofoni on lempilahja mutta tuo keppi on siinä se paras juttu.)

Täydellisen joulumekkokankaan metsästys

Ei uskoisi miten vaikeaa on löytää täydellinen mekkokangas, kun valikoimaa on vaikka kuinka paljon. Tällä kertaa kuitenkin käytin täydellisen mekkokankaan metsästykseen aikaa vähintään tuplaten mekkojen ompeluun nähden. Halusin kankaan, josta ompelen tytöilleni joulumekot mutta kangas ei saanut olla liian jouluinen, että mekkoja voi käyttää myös kevään juhlissa. Mutta samalla kankaan kuitenkin piti olla myös jouluinen. Omassa mielessäni oli ruskea ja nelivuotiaani mielessä (yllättäen!) vaaleanpunainen. Punainenkin olisi ollut kiva, jos olisi sopiva löytynyt. Eräänä iltana sitten tärppäsi! Eksyin jotain itsekin jo unohtaamaani reittiä Nappikauppa Polinkan nettisivuille ja eteeni avutui täysin uusi puuvillakankaiden maailma. Toinen toistaan ihanampia kankaita ja siinä se sitten oli: täydellinen joulumekkokangas! Tämä kangas tuntui heti juuri oikealta. Minulle välittyy kankaasta joulufiilis, vaikka kuviossa onkin kukka. Kukka muistuttaa mielestäni joulutähteä, tai lumihiutaletta tai kuurankukkaa. Väreinä on ihana piparin ruskea ja tehosteena hieman sitä vaaleanpunaista. Kangas on myös retrohenkinen mutta kuitenkin nykyaikainen. Vähäsen pitsiä ja se on siinä!

Nelivuotiaan mekon kaava on jo blogistanikin tutuksi tullut Mekkotehtaan Katariina koossa 110/116. Se on vaan niin ihana kaava, että siitä tulee meille vielä monta mekkoa. Seuravan mekon kankaatkin on jo ostettuna... Aikaisempia Katariinoja löytyy esimerkiksi täältä ja täältä. Vauvan mekko on Ottobren Viviella (4/11) koossa 74. Viviella-mekkoakin löytyy blogistani jo yksi kappale (täältä), joka on ollut todella kovassa käytössä. Se on ollut vauvn päällä kaikissa juhlissa siitä asti kuin se valmisti. Pitsin ostin paikallisesta kangaskaupasta. Lähdin ostaman luonnonvalkoista pitsiä mutta myyjä esittelikin minulle vaihtoehdoksi ruskean ja se sopi täydellisesti.

Nelivuotias ei halunnut mekkoonsa taskuja. Itse ne olisin halunnut, koska niillä olisi saanut vielä pisteen i:n päälle. Mutta onkoon sitten ilman pistettä. Vauvan mekkoon sain haluamani taskut.

Mekot pääsivät heti tänään testikäyttöön rakkaan ystäväni tyttären syntymäpäiville.

Tarkennukseksi vielä, että vauvaltani ei ole hävinnyt toinen jalka, vaan hän on juuri kuvanottohetkellä astumassa eteenpäin... Ja käsikään ei ole kadonnut... Ja huomasitte varmaan jo alakuvasta, että allekirjoittanut on löytänyt taas uuden toiminnon kuvankäsittelyohjelmastaan. Hih!

Pöllöjä pojille

Veljeni pojat (6 kk ja 2 v.) juhlivat yhteiskastetta ja vanhemman pojan synttäreitä tänään ja mietin taas jälleen kerran pitkään, mitä tekisin lahjaksi. Lopulta keksin sen viime viikolla mutta kankaat puuttuivat. Tein perjantaina tilauksen lempikauppaani, Ompelun ihanuuteen ja laitoin toiveeksi, että saisin paketin mahdollisimman pian, koska olin itse liian myöhään liikkeellä. Noin tunnin kuluttua tilauksen lähettämisestä sain sähköpostiin ilmoituksen lähetetystä paketista. Wau, mitä palvelua!! Ja seuraavana tiistaina kankaat olivat jo minulla ja niistä innostuneena ompelin ne saman tien kasaan. Vai olisiko siinä mennyt vielä keskiviikkokin. Hmm... Enpä muistakaan enää. Samalla opin uudestaan asian, jonka jo tiesinkin: yhdeksänkuinen vauva ja kaavapaperi eivät sovi yhteen...

Tätä pöllöjoustista olen katsellut jo pidempään mutta en ole tiennyt, mitä siitä tekisin. Pikkuveljeni on ollut lapsesta asti pöllöfani ja samaa yritämme tietysti joukolla tartuttaa poikiin. Joten tietysti juuri se ihanan pöllökangas valikoitui myös näihin lahjoihin. Kangasta jäi vielä jäljelle juuri sen verran, että minun on pakko surautella siitä vielä meidänkin vauvalle haalarit vaaleanpunaisilla resoreilla. Niin ja käännän "tyttöpöllöt" oikein päin. Housujen kangas on collegea.

Paidan ja housujen kaavat ovat Ottobresta mutta en valitettavasti millään muista mistä niistä. Ovat vielä molemmat eri lehdistä. Minulla on niitä jokunen eikä siinä selatessa jää muistiin, mistä lehdestä mikäkin kaava tulee napattua. Haalarin kaava on omani. Paita ja housut ovat kokoa 98 ja haalari noin kokoa 74 mutta on kyllä niin reilu, että menee varmaan jopa 80 senttiseksi. Ehkä. Housut ovat vähän liian isot mutta toivottavasti ne pysyvät päällä jo nyt, että pääsevät käyttöön paidan kaveriksi.

Tykkäsin kovasti lopputuloksista ja niin teki myös lahjan saajien vanhemmat. Pojista vanhempi, kaksivuotias, vei lahjan avattuaan vaatteensa keittiön lattialle mutta toivon, ettei se ollut mielipide vaatteista. Heh! Toivottavasti tulee kovaan käyttöön.

Ja vielä pikapäivityksenä pipo, jonka ompelin jokin aika sitten itselleni. Tykkään vaan niin kovasti tästä piparikankaasta, että siitä piti saada jotain itsellekin. Tämä onkin ollut o ahkerassa käytössä. Kaava on Ottobren kesänumerosta.

.

Mekkotehtaan vähän-erilainen-Katariina

Olen jo pari kertaa miettinyt Mekkotehdas-kirjan tilaamista mutta en sitten kuitenkaan ole tilannut. Viime viikolla huomasin, että se oli Adlibriksessä tarjouksessa vain alle 19 euroa ja vielä ilman postikuluja, joten vihdoin tilasin sen. Kirja tuli eilen ja yllätyin, kuinka paksu se olikaan. Ainakin kaksi kertaa niin suuri kuin olin kuvitellut.

Kirjan kimppuun kävin heti tänään. Ensimmäinen kokeiluni oli Katariina-mekko. Olen nähnyt siitä kuvia eri blogeissa ja se on vaikuttanut kivalta. Olemme menossa sunnuntaina juhliin ja halusin tehdä (lähes) nelivuotiaalle uuden mekon sitä varten. Mekon, jolla voisi sitten juhlia omatkin synttärinsä vähän ajan kulutua. Kankaankin olin tilannut jo valmiiksi. Se on jonkinlaista puvillaa tai puuvillaseosta ja ostin sen Facebookin Kangashamstereilta. Tiedän sen olevan Jyskin kangasta mutta hitaana en tajunnut ostaa sitä sieltä, kun näin sen ensimmäisen kerran ja uusi versio on hieman erivärinen eikä niin vaaleanpunainen. Mutta hyvä, että sain sitä kuitenkin nyt metrin.

Kangas saapui maanantaina ja avasin innoissani kuoren esitelläkseni kankaan tyttärelleni. Olinhan tehnyt hienon valinnan, kun kankaassa on vaaleanpunaista ja pöllöjä, jotka ovat myös tyttären mielestä lintuja, toisin kuin papukaijat, jos muistatte... Tyttö katsoi kangasta ja totesi "kyllä mä vähän tykkään mutta en tykkää noiden pöllöjen ilmeistä". Täh!?! Mutta päätetty mikä päätetty, mekko tulisi silti siitä kankaasta.

No niin. Tänä aamuna levitin kaavapaperit ja kankaat lattialle ja leikkasin mekon osat. Katsellessani sitten osia, ihmettelin, että mites tämä hiha nyt sitten tällällailla... Juupa juu. Oli jäänyt yksi pieni sana kirjoittamatta kaavan yläreunaan. "Taite." Minulla olikin sitten hienosti kaksi hihan etupuolta. Onneksi kangasta oli vielä hyvin jäljellä ja sain leikattua hihat uudestaan ja tällä kertaa taitteen kanssa. Huolittelin kerralla kaikki kappaleet siksakilla ja siinä huolitellessani aloin katsella hihoja uudestaan, kun joku ei nyt kuitenkaan täsmännyt. Jes! Nehän olikin sitten leikattu väärään langansuuntaan ja näin ollen selkäpuolelta katsottuna pöllöt seisoisivat päällään. Niiden olisi kuulunut olla kaikkien sivuttain, hihan suuntaisesti. No mutta koska minulla oli leikattuna ne yhdet etukappalet, leikkasin nämä toisen kappaleet puoliksi ja yhdistin saumalla kaksi palaa yhteen, jolloin sain hihat, joissa sekä edestä että takaa katsottuna pöllöt seisovat omilla jaloillaan, suorassa. En voinut enää edes leikata uusia hihoja kankaasta, koska sitä ei enää riittänyt. Lopulta tämä ratkaisu on kaiken lisäksi aivan paras ja saumakaan ei erotu ollenkaan valmiissa vaatteessa.

Ihan ainut ongelma tuo ei vielä ollut. Kun piti ommella hihat kiinni kaarrokkeeseen eli mekon yläosan keskikappaleeseen, ompelin ne kaksi kertaa siten, että toisen kappaleen oikea puoli oli toisen kappaleen nurjaa vasten. Ensimmäisellä kerralla vielä varmuuden vuoksi ihan kahdella ompeleella kiinni, kun olin ensin jättänyt liian pienen saumavaran.

Lopulta mekko kuitenkin valmistui ja se on hieno! Pyysin jännityksellä tytön kokeilemaan sitä ja heti kun mekko oli hänen päällään, hänen silmänsä kirkastuivat ja hän sanoi "hei, minähän tykkään tästä". Ja voitte kuulkaa kuvitella, miten hyvältä tämän äidin sydämessä tuntui!

"Mää tykkään näistä hihoista!"

Tässä vielä muutama päivä sitten tekemäni hiuspannat, jotka menevät saman kuosisten mekkojen uusille omistajille. Mekoista tuli kuulemma Minni Hiiri -mekot ja nehän tarvitsevat siis tietysti rusettinauhat. Tällaisiksi visioin pannat jo päässäni mutta sitten satuin löytämään Ompele kaunista lapselle -kirjasta ohjeen vähän vastaavaan ja sovelsin sitä.

Ihania mekkoja kiitokseksi

Ystäväni lainasi minulle kuopukseni odotusaikana ison kasan äitiysvaatteita, joilla oli kovasti käyttöä mutta joista menin vahingossa pitkillä kynsilläni hajoittamaan yhdet legginsit ja joista pyysin yhden hameen itselleni, kun se oli niin kiva ja käytännöllinen. Ystäväni ehdotuksesta lupasin tehdä näistä korvaukseksi hänen lapsilleen jotain kivaa.

Olen nyt kovin tykästynyt tähän rypytysmallin mekkoon ja halusin kokeilla, miten se malli sopii puuvillakankaaseen ja hyvinhän se sopi. Mekoille ei ollut mitään sen suurempaa vaatimusta. Ainoa toive oli, että ne olisivat sellaista kokoa, etä menisivät ensi kesänäkin edes vaikka tunikana. Lapset ovat 2 ja 5 vuotiaita ja tein mekot reiluiksi heidän tämän hetken mitoilleen. Pienemmän mekon tein vähän enemmän reiluksi, koska hän kasvaa varmasti suhteessa enemmän vuoden aikana.

Tiedän, että ystäväni on kovasti punaisen ystävä, joten tämä kangas sopi hänen lapsilleen mielestäni mainiosti. Halusin mekkoon vähän jotain extraa, joten tilasin kankaan kanssa myös pitsinauhaa (kangas ja pitsi ovat Ompelun ihanuudesta). En olekaan ennen käyttänyt pitsinauhaa mihinkään mutta tykkäsin siitä kovasti tässä projektissa.

Pienen kivan lisän tuo myös edessä oleva tasku, jonka yläreunaa koristaa myös pitsi. Taskusta kävin lyhyen neuvottelun erään ompelijaystäväni kanssa, joka alunperinkin sai sisäisen ompelijani syttymään. Lopputulos on mielestäni ihastuttava. Sinne on myös kiva jemmata jotain kesän aarteita.

Olkaimia mietin ihan viimeiseen asti ja päädyin lopulta tekemään solmittavat nyörit. Aiempien rypytysmekkojen kiinteät olkaimet eivät olisi välttämättä olleet puuvillalle sopivat eivätkä olisi antaneet niin hyvin kasvun varaa. Ja mielestäni näistä rusetein solmittavita olkaimista tulee pitsin kanssa ihanan romanttinen yhdistelmä.

Sovituskuvassa isompi mekko lähes 4-vuotiaan tyttäreni päällä. Pituuseroa tyttärelläni ja mekon tulevalla omistajalla on noin kymmenen senttiä. Mekon on tarkoitus olla noin polviin asti mutta näyttää kivalta myös tällaisena sääripituisena.

Nämä mekot ovat todellakin rakkaudella tehdyt. Rakkaudella ajatellen tulevia omistajia sekä rakkaudella tähän ihanaan kuosiin, pitsiin sekä mekon malliin.

Prinsessapapukaija ja muut hyvät selitykset

Ompelin tänään omasta mielestäni tosi kivan kesämekon esikoisellemme. Ajattelin, että kaikki meni juuri nappiin ja tyttö ihastuisi mekkoon heti. Malli on sama kuin yhdessä hänen lempimekossaan ja värikin oli kohdallaan. Mutta sitten tein ison virheen ja menin ompelemaan mekkoon papukaijan kuvan!

Mutta aloitetaan alusta: Mielessäni oli muhinut jo vähän aikaa ajatus kokeilla kesämekkoa, johon tulisi yläosaan kuminauharypytys. Kaava (jonka keksin omasta päästäni) ei voisi enää olle yhtään helpompi. Leikkasin noin 50x100 cm kaistaleen kangasta, käänsin ylä- ja alataitteet ja ompelin alalangalle puolattavaa kuminauhaa - kilometritolkulla - mekon yläosaan. Papukaijan kuva on puuvillakankaasta, jonka ostin Facebookin Kangashamstereilta. Kuva on kiinni kaksipuoleisella liimaharsolla ja suoralla ompeleella. Suunnittelin pujottavani ylätaitteeseen vielä ohuen kuminauhan mutta taite jäikin kivasti rypylle niin en laittanutkaan kuminauhaa. Olkaimet mittasin neidille sopivaksi.

Tyttö pyöri ympärillä ja kyseli, koska mekko on valmis ja kun vihdoin esittelin ylpeänä valmista mekkoa, neiti totesi: minä en tykkää papukaijoista! Että sillällailla... Keksin selittää, että tämä onkin sellainen prinsessapapukaija, jolla on papukaijojen prinsessakruunu päässä (heltta) mutta ei mennyt läpi. Pelkään pahoin, että mekko jää meillä käyttämättä. Tarvinnee alkaa miettiä sille uutta sijoituspaikkaa.

Onneksi minulla on tapana peittää
mallin kasvot, koska sovituskuvien
ilme on kaikkea muuta kuin tyytyväinen.

Työn alla.

Prinsessapapukaija ja "kruunu"

Kilometritolkulla alalangalle puolattavaa kuminauhaa...

Pöllöä

Tein toukokuussa vauvallemme pöllöhaalarit, joihin pöllökuoseja rakastava ystäväni ihastui ja pyysi minua tekemään samanlaiset hänen vauvalleen, joka on vielä syntynyt samana päivänä kuin meidän vauva. Toimitusaika oli jokseenkin pitkä mutta lopulta haalarit valmistuivat ja muuttivat uuteen kotiin.

Haalarin valmistumisesta hidastutti moni asia. Ensin piti tilata pöllökangas. En viitsinyt tilata sitä ihan heti, koska halusin miettiä jotain muutakin samaan tilaukseen. En ole nähnyt tätä kangasta missän muualla kuin Ompelun ihanuudessa, joka on muuten minun lempi nettikangaskauppa! Kun vihdoin sain kankaan, joka on siis collegea, minulla ei ollut neppareita. Kun sitten sain nepparit, ei ollut oikean väristä resoria. En halunnut laittaa ruskeaa resoria vaan joko limen/oliivin vihreää (tuon yhden pöllön väristä) tai sitten turkoosia. Kerran kävin sellaista jo etsimässä lähikangaskaupasta mutta en löytänyt. Löysin kyllä mieleistä monestakin nettikangaskaupasta mutten viitsinyt pelkkää resoria tilata. Lopulta kuitenkin tuli tarpeeksi tilattavaa taas kaupasta (muistaakseni jälleen Ompelun ihanuudesta?), jossa oli tuota resoria ja samalla sopivan värinen lanka ja sain vihdoin haalarit tehtyä.

Kaava on Ottobresta mutta muokkasin sitä niin, että siinä on nepparit vetoketjun sijasta ja lahkeissa resorit. Pitkillä resoreilla on kätevä säädellä haalarin pituutta vauvan kasvaessa. Yläosa on koon 74 haalarista mutta lahkeita muokkasin, ettei niistä tule resorin kanssa liian pitkät. Haalareiden uusi käyttäjä olikin kasvanut  huomasti sitten viime näkemän, joten onneksi päädyin kokoon 74 koon 68 sijasta.

Pitää muistaa ottaa kuva vauvoista vierekkäin, haalarit päällä. Supersöpöä!

Tämä kangas on aivan yli-ihanaa!

P.s. Sattui jälleen hyvä tuuri kankaiden "kohdistusten" kanssa.

Hellehaalari

Hellehaalari maatuskapuuvillasta.

Arviointivirheen vuoksi tilasin lisää maatuskakangasta yhdessä tilauksessani, vaikka ei olisi tarvinnutkaan mutta se on niin ihanaa, ettei yhtään haitannut. Olen vähän aikaa etsinyt sopivaa hellehaalarin kaava vauvalleni ja keksinytkin monta variaatiota jo mielessäni. Sitten eräs ystäväni pyysi lainaksi aiemmin bloggaamani samettimekon kaavaa ja samalla hän piirsi tämän haalarin kaavan. Aloin itsekin katsella sitä paremmin ja päätin kokeilla. Kaava on Ottobren (04/11) Country Cottage. Oikeasti haalari on pitkälahkeinen mutta onnekseni kangasta oli liian vähän ja "jouduin" tekemään lyhytlahkeisen version. Juuri sellaista olin oikeasti halunnutkin. Alkuperäisestä kaavasta poiketen tein myös lahkeisiin kuminauhakiristyksen, että ne pussittuisivat kivasti. Ja tästä tuli aivan ihana! Vauvakin ihastui haalariin heti, koska siinä on niin paljon katseltavaa ja kirkkaita värejä.

Haarasauma on neppareilla kiinni.

Prinsessan kimallusta

Tänään valmistin jotain ihanaa: PRINSESSAMEKON! Kävin eilen penkomassa Eurokankaan palalaareja mukaan tarttui vaaleanpunaista joustista, vaaleanpunaista trikoota, vaaleanpunaista kimallepaljettikangasta ja vauvalle raidallista velouria, joka on väriltään... ruskea-valkoraidallista. Niin ja pakalta ostin vielä tylliä. Vaaleanpunaista.

Jo ostaessa tiesin, että paljettikankaasta teen jonkun kivan prinsessajutun esikoiselleni mutta muuten suunnitelma oli hyvin avoin. Ostoksilta tultuani löysin postilaatikosta myös uuden Ottobrelehden, jonka olin tilannut. Ei siis uusin numero.

Tänään sitten nostin aamupäivällä kankaat esiin ja aloin pohtia. Selain myös tilaamani Ottobren ja löysin sieltä kivan näköisen mekon, joka oli prinsessatyylinen. Myös esikoiseni sanoi, että "tee äiti tuollainen". Päätin tehdän mekon yläosan sen mekon kaavalla ja alaosan freestylena. Lopulta mekossa ei kuitenkaan ole yhtään suoraa Ottobren kaavalla tehtyä osaa vaan kaikki on omasta päästäni. Takakappaleet muutin vetoketjullisista nepparillisiksi ja etukappaleenkin tein kahteen kertaan, kun alkuperäisessä olleet laskokset eivät muotoutunet trikoosta hyviksi, joten siinä meni sekin kaava. Kokeilin muuten ensimmäistä kertaa pääntien ja kädeteiden huolittelua trikookaitaleella ja niistä tulikin kivat. Nyt uskallan käyttää sitä myös seuraavassa projektissani. (Ehkä seuraavassa. Tai sitten se on sitä seuraava.)

Mekon alle tein vielä alushameen, jossa on parhaimmillaan viisi kerrosta tylliä.

Kuvissa yläosa näyttää valkoiselta mutta on siis vaaleanpunaista trikoota. Mekko saa ehkä vielä joskus jonkinlaisen vyön, koska siitä tuli vähän reilu leveydeltään.

Asiaan kuuluvan rekvisiitan kanssa.

On vielä pakko lisätä, että ruusut ovat prinsessan itsensä vaatimat. Hän näytti, että "laita tähän vielä ruusuja. Kolme. Tai neljä." Vaatimattomina päädyimme viiteen.

Vieläkö on villihevosia...

Tilasin jokin aika sitten hevoskuvioista fleeceä kolmevuotiaan fleecetakkia varten. Tilasin kankaan, vaikka sopivaa kaavaakaan en ollut vielä löytänyt. Ja kangasta tulikin tilatua aivan liikaa. Pari viikkoa sitten löysin vihdoin hyvät kaavat ja leikkasin kankaat valmiiksi. Ompelu kuitenkin jäi silloin tekemättä. Jotenkin ei millään jaksanut ja ulkonakin oli helteet, joten fleecetakin ompelu ei siinä kohtaa tuntunut innostavalta. Eilen mietin, mitä alkaisin seuraavaksi tehdä ja silloin päätin surauttaa heppatakin osat yhteen ja sehän olikin kivaa. Kaava on siis Ottobresta 1/11 mutta jätin taskut pois ja kokosin toisen takin ohjeella, joka oli myös samasta lehdestä. En halunnut risareunoja näkyviin, joten noudatin sellaisen takin ohjetta, jossa saumavarat tikattiin kiinni. Singer oli aika kovilla, kun se hakkasi neulaa neljän paksun fleecekerroksen läpi mutta yhtään neulaa ei katkennut! Kaikkein tiukimmat paikat pyöritin käsin. Lopputulokseet olen erittäin tyytyväinen. Tyttäreni vain ilmoitti heti takin nähdessään, ettei tykkää siitä, kun haluaisi vaaleanpunaisen ja heppatakin saa kuulemma lähettää kaverille. Sain kuitenkin puhuttua niin, että nyt takki on ihan kiva.

Täytyy erikseen taas vähän kahua tuota hienosti
vetoketjun yli jatkuvaa kuvaa.

Heppafleecen kanssa samaan pakettiin olin tilannut myös eristehuopaa patalappujen tekoa varten. Eilen sain sitäkin vihdoin kokeiltua ja suristelin kivat, pienet, maatuskakuvioiset patalaput. Kääntöpuoli on vaaleanpunainen.

Ja tässä vielä pari hattua, jotka tein lahjoiksi esikoisen kavereille. Kuvassa on kaksi samanlaista kääntöhattua eripäin.

Hulluna housuihin!

Seuraava vaihe operaatiossa Vauvalle kesävatteet on housut. Aloin selailla minulla jo olevia Ottobre-lehtiä ja heti ensimmäisessä lehdessä (1/12) olikin kivan näköiset housut (Little Houses). Tuo malli oli minulle entuudestaan vieras, joten sitä oli kiva kokeilla. Ja sehän olikin ihana tehdä! Housut valmistuivat nopeasti ja näyttivät kivoilta. Päälle kokeiltuna ne olivat hieman lörpsykät edestä ja takaa, joten toisiin housuihin kavensin takaosaa. Olisin kaventanut etuosaakin mutten hoksannut, miten se tehdään, kun kaava oli niin erilainen. Teen kuitenkin varmasti vielä ainakin yhdet housut, joihin kokeilen yhtä tapaa kaventaa. Lahkeet ovat oikein hyvät, joten niiden kohdalta ei voi kaventaa.

Näiden housujen ompelu sujui ilman suurempia murheita. Jee!

Tuo tiheäraidallinen kangas on ostettu viime viikolla kesälomamatkalta Veljekset Keskiseltä. Kangas on ihana pehmeää sisältä ja varmasti mukavaa päällä. Tulette mahdollisesti näkemään vmyöhemmin myös tästä kankaasta tehdyn bodyn. Ehkä. Olin aivan yllättynyt Keskisen edullisista kankaiden hinnoista ja menin aivan lukkoon, enkä osannut ostaa kuin kahta kangasta. Toisen näette joskus myöhemmin. Sekin on kiva.

Mainittakoon vielä, että olen aika todella ylpeä raitojen kohdistuksista housuissa.