Peittoja

Näin joulun alla on vähän riskialtista ruveta kirjoittelemaan viimeaikaisista tekemisistään, koska ne saattavat löytyä jonkun lukijan joulupaketista, joten päivitän jälleen vanhoja asioita. Pari vuotta sitten päätin alkaa kuluttaa massiivisia lankavarastojani. Mikä olisikaan parempi tapa kuin virkata niistä peittoja. Ja niitä syntyikin kerralla iso kasa. En kylläkään ymmärrä, miten on mahdollista, että lankaa on edelleen ihan yhtä iso määrä. Jollei enemmän... Kolmeen peittoon tosin ostin langat ihan varta vasten: vaaleanvihreään sekä kasassa toiseksi ja kolmanneksi alimpaan. Kasan alimmainen on lempparini. Se on iso ja siinä on ainakin yli kahtakymmentä eri väriä. Muut peitot ovat ns. vauvanpeittokokoa.

Kuvat ovat valitettavasti vähän huonolaatuisia.

Lisäksi kiitän sydämellisesti ihanaa ystävääni, Tilduliinu-blogin Iinaa, saamastani tunnustuksesta, jota en kuitenkaan laita nyt eteenpäin. Tilduliinu on muuten aivan ihanan viehättävä ja kaunis blogi ja täynnä suloisen upeita taidonnäytteitä. Suosittelen ehdottomasti vilkaisemaan sitä.

Olen rakastunut!

Eilen illalla surffailin tapani mukaan internetin aalloilla ja törmäsin ihanuuteen nimeltä Infinity dress. Kutsutaan myös nimellä Convertible dress. Nyt ensimmäistä kertaa oikeastaan ymmärsin, mistä on kyse ja innostuin ihan totaalisesti. Katsoin monta videota You tubesta ja selvitin, miten mekko on tehty. Tuskin maltoin yöni nukkua ja aamulla pakkasin lapset autoon ja suuntasimme Eurokankaaseen. Tarkoitukseni oli ostaa palalaareista kahta väriä kangasta: mustaa ja värikästä. Mieleistäni värikästä en kuitenkaan löytänyt, joten ostin vain mustaa. Kangas on jotakin viskoositrikoon tyylistä. Se laskeutuu loistavasti ja on sopivan napakka eikä se kierry helmasta. Kangasta meni yhteensä n. 4,5 metriä ja se maksoi noin 35 euroa.

Mekon idea on siis se, että se on tehty neljästä palasta: Helma, vyötärö ja kaksi piiitkää olkainta. Mekko voidaan sitoa loputtoman monella tavalla. Täältä löydät muutaman tavan. Ohjeet sain täältä. Hienot ohjeet, joita oli helppo seurata, kunhan ensin tutustui vähän tuumien muuttamiseen senteiksi. Mekon voi koota kokonaan kahdella saumalla mutta itse otin varman päälle ja tein kolme saumaa.

Kun sopiva värikäs kangas sattuu silmiini niin teen vielä ainakin yhden tällaisen. Enkä lupaa, että se jää vielä siihen.

Tässä ihan muutama sidontatapa, jotka äkkiseltään kietaisin. Osassa kuvista kangaskin on ihan hassusti. Näköjään. Mutta tämä on vaan niin ihana, etten minä kestä!

Ihana helma!!

Edellinen takaa.

 

Edellinen takaa.

Laitanpa samaan vielä lauantain iltapuhteeni. Veljeni sai pojan pari kuukautta sitten ja olin suunnitellut jo pitkään tekeväni vauvalle nimijuhla-/ristiäislahjaksi peiton, jossa on pöllöjen kuvia, koska veljeni ja hänen vaimonsa pitävät niistä kovasti. Mutta koska he päättivät, ettei mitään juhlia pidetä, projekti jäi ja jäi. Perjantaina kuulin, että perhe olisi tulossa mökille kesäpäivää viettämään ja itselläni oli sama aikomus. Tässäpä hyvä syy vihdoin saattaa peittoprojekti loppuun. Launtai-ilta ja alkuyö menikin siinä mukavasti. Ensi tarkoitukseni oli tehdä peitto, jonka päällä vauva voi makoilla lattialla. Lopulta suunnitelma muuttui monen mutkan kautta ja lopputuloksena oli pinnasängy päiväpeitto. Lopputulos on kaukana täydellisestä mutta ensimmäiseksi peitoksi ihan hyvä. Pehmikkeenä puuvillakankaiden sisällä on pala Ikean peittoa. Pöllön kuvat ovat Kangashamstereista ostetusta puuvillakankaasta.