Vaniljaiset pullamuffinssit

Järjestin itselleni hyvän tilaisuuden leipoa. Päätin testata, miten pullamuffinssiohje taipuu vaniljaversioksi. Lopputulos: hyvin! Nam!

Vaniljaiset pullamuffinssit

Taikina:

5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 rkl sokeria (todellakin näin vähän!)

1 tl kardemummaa

1 tl vaniljasokeria (ja vielä kerta kiellon päälle)

3/4 dl öljyä

2 dl maitoa

1 kananmuna

Täyte:

1 pss vaniljakastikejauhetta (esim. Dr. Oetker)

n. 2-2,5 dl maitoa

Päälle raesokeria.

Sekoita vaniljakastikejauhe ja maito ja laita jääkaappiin hetkeksi. (Voit tietysti tehdä vaniljakreemiin ihan itse alusta lähtien mutta emmääviittiny.) Sekoita taikinan kuivat aineet keskenään ja muut aineet keskenään. Yhdistä varovasti sekoittaen pehmeäksi taikinaksi. Älä sekoita liikaa. Annostele muffinssivuokiin puolet taikinasta. Lusikoi päälle sopivasti paksua vaniljakastiketta. Annostele loput taikinasta vaniljakastikkeen päälle. Ripottele pinnalle raesokeria. Paista 200 asteessa. Pienet muffinssit paistuvat 15 minuutissa mutta suuret (kuppikakkuvuokiin valmistetut) vaativat 20 minuuttia.

Tein myös kinkku-ananasmuffinsseja. Niiden resepti löytyykin jo täältä.

Vaniljatarteletit

Innostuin muropohjaisista leivoksista tehtyäni mazariineja (edellisessä postauksessa). Tänään testiin lähti tarteletit. Kuten yleensäkin, leivon inspiraation mukaan, joten mitään aineksia ei tietenkään ollut hankittu vartavasten. Mukavasti kotoa löytyi kuitenkin kaikki ainekset vaniljakreemiin ja muropohjaan. Ulkonäkö kelpaa ensikertalaiselle mutta seuraavalla kerralla pitää vähän skarpata. Näihin voisi myös rakennella hienon hedelmä- tai marjakoristelun. Ehkä sekin sitten seuraavalla kerralla.

Vaniljatarteletit

Muropohja:

100 g voita

0,5 dl sokeria

2 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Vaniljakreemi:

4 dl kermaa

1 rkl sokeria

2 rkl maizenajauhoa

1 rkl vaniljasokeria

Nypi hieman pehmeän voin joukkoon muut ainekset ja laita taikina hetkeksi jääkaappiin.

Kauli taikina hyvin ohueksi ja paina siitä pyöreitä taikinoita lasin avulla. Asettele taikinat muffinssivuokien pohjalle (tai tartelettivuokiin). Taikinakupeista on tarkoitus tulla hyvin matalareunaisia, joten älä tee ympyröistä liian suuria. Laita taikinakuppien päälle muffinssivuoka ja kaada vuokaan kuivia herneitä tai riisiä painoksi, etteivät taikinakupit nouse uunissa liian paksuksi. Paista kuppeja 175 asteessa 12 min. Poista kupit vuoista hieman jäähtyneinä ja kumoa ne leivinpaperin päälle jäähtymään pohjat ylöspäin.

Sekoita vaniljakreemiin ainekset (ei vaniljasokeri) yhteen kattilassa. Keitä seosta miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen reippaasti. Keitä kunnes seos on paksua. Jäähdytä ja lisää joukkoon vaniljasokeri. Kaada jäähtynyt kreemi jäähnyneisiin muropohjavuokiin. Koristele mieleiseksi ennen tarjoilua.

Mazariinit omena-kanelitäytteellä

Leivontavimma iski jälleen ja kaivoin esiin kaikki Leivotaan-lehdet. Aloin selata niitä ja heti ensimmäisestä löytyi jotain mielenkiintoista, nimittäin mazariinien valmistusohje. Sellaisia en olekaan ennen tehnyt, joten oli hauska kokeilla, miten se sujuu. Oikeaan mazariinien kuuluu siis täytteeksi mantelimassatyyppinen massa mutta minä halusin tapani mukaan heti vähän muuttaa ohjetta. Laitoin täytteeksi omena-kaneliseoksen ja kuorrutteenkin kanssa vähän sovelsin. Ah, nämä ovat niiiiin hyviä!

(En malttanut odottaa kuvan ottamista niin kauaa, että kuorrute olisi täysin jähmettynyt.)

Mazariinit omena-kanelitäytteellä

Murotaikina:

100 g huoneenlämpöistä voita

0,5 dl sokeria

1 kananmuna

3 dl vehnäjauhoja

Täyte:

4 omenaa

Kanelia

Nökäre voita tai juoksevaa margariinia

2 kananmunaa

1 dl sokeria

Kuorrute:

3 dl tomusokeria

n. 2 rkl vettä

(Tippa vanilja-aromia

Vaaleanpunaista pastaväriä)

Sekoita voi ja sokeri keskenään ja lisää muna ja jauhot. Sekoita taikinaksi. Laita taikina jääkaappiin lepäämään noin puoleksi tunniksi. Jaa taikina n. 16 osaan ja kauli ohuiksi ympyröiksi/soikioksi. Asettele taikinat mazariinimuotteihin pellille tai muffinssivuokiin (kuten minä) muffinssipellille. Painele taikina vuoan reunoja myöden ja leikkaa veitsellä ylimenevät osat pois.

Kuori ja viipaloi omenat pieniksi palasiksi ja paista pannulla voinökäreen kanssa, kunnes ne ovat kypsiä. Lisää kaneli. Sekoita kananmunat ja sokeri yhteen ja sekoita omenien kanssa. Lusikoi täyte taikinavuokien sisään niin, ettei täytettä tule aivan taikinan yläreunaan asti. Paista 200 asteessa uunin keskitasolla 15-20 min. Jäähdytä.

Kun leivokset ovat jäähtyneet, sekoita kuorruteaineet yhteen ja lusikoi leivosten päälle. Anna jähmettyä.

Cheesecake-mutakakku

Uusi Leivotaan-lehti tupsahti postilaatikkoon joku aika sitten. Lehti on taas täynnä mitä herkullisempia ohjeita. Tämä mutakakun ja juustokakun yhdistelmä todellakin houkutteli ja pakkohan sitä oli kokeilla. Täytyy sanoa, että suklaista on!

Ohje suoraan lehdestä kuvattuna. Lisää maistuvia ohjeita ja herkullista kuvaloistoa saat, kun käyt kaupan lehtipisteellä ja nappaat lehden ostoskoriisi. Lehtipisteestä ostettuna tämän numeron mukana muuten saa myös leipäohjevihkosen. Sitä en lehden tilaajana valitettavasti saanut.

Rahkaisa omenapiirakka

Sunnuntaipäiväämme kuului mukavia vieraita pariinkin otteeseen ja siinäpä vasta loistava syy leipoa kauden ensimmäinen omenapiirakka. Ohjeeksi valikoitui Googlen suuressa maailmassa Kotikokin rahkaisa omenapiirakka, jota tapani mukaan hieman muutin heti. Pohja oli levitysvaiheessa erikoisen löysää ja pelkäsin, koko piirakan olevan pilalla mutta olin onneksi hyvin väärässä. Piirakasta tuli todella maistuvaa ja mukavan kosteaa eikä se tarvinnut edes vaniljakastiketta seurakseen. Koko piirakka hupeni päivän aikana, joten muillekin maistui.

Rahkaisa omenapiirakka

100 g voita

3/4 dl fariinisokeria

1 kananmuna

2,5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta 

Täyte:

1 prk maitorahkaa (250 g)

0,5 dl fariinisokeria

0,5 dl maitoa (tai kermaa)

1 kananmuna

1 rkl sitruunamehua

1 tl vaniljasokeria

4-6 omenaa

Kanelia

Omenasosetta

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi, lisää kanamuna ja sitten jauhoseos. Levitä voideltuun piirakkavuokaan. Levitä pohjan päälle omenasosetta ohut kerros. Sekoita täyteainekset yhteen ja levitä omenasosetta päälle. Kuori omenat ja viipaloi ne ohuiksi viipaleiksi. Levitä viipaleet piirakan päälle nätisti ja ripottele pinnalle kanelia. Paista 175 asteessa uunin keskitasolla noin puoli tuntia. Anna vetäytyä hieman ennen tarjoilua.

Omenakompotti konjakilla

Omenoita tulee meille nyt monesta suunnasta. Ihanaa, koska omat omenat menivät suureksi osaksi ampiaisten suihin tänä kesänä. Juuri viimeviikolta appiukko lähetti ison laatikollisen kauniisti pakattuja omenoita ja tänään sain toisenkin laatikollisen. Testiin pääsi tällä kertaa Kiloklubin omenakompotti, johon yhdeksi aineeksi tuli konjakkia. Hieman muuton reseptiä heti ensimmäisellä yrittämällä.

Omenakompotti konjakilla

6 isoa omenaa

2 rkl sitruunamehua

4 rkl sokeria

2 rkl fariinisokeria

3 rkl konjakkia

2 rkl vettä

4 tl vaniljasokeria

Kuori omenat ja poista siemenkodat. Kuutioi omenat alle sentin kokoisiksi kuutioiksi. Kaada kuutiot kattilaan ja pirskota päälle sitruunamehu heti, ettei omenat tummu. Lisää joukkoon sokerit, vesi ja konjakki. Keitä kattilassa miedolla lämmöllä kunnes omenakuutiot ovat juuri ja juuri pehmeitä. Sekoita varovasti pari kertaa kiehumisen aikana. Jäähdytä. Sekoita varovasti joukkoon vaniljasokeri. Kaada lasipurkkiin. Tarjoile vasta seuraavana tai sitä seuraavana päivänä.

Ja kaupan päälle vielä muutama kukkakuva.

Luumu-ananasmarmeladi ja timanttikukkia

Hui kuinka kauan edellisestä kirjoituksesta on aikaa! Tämä elo-syyskuun vaihde on sellaista murrosaikaa, kun ei ole enää aivan kesä muttei ihan syksykään. Puutarhaintoni vähän lopahtaa aina tähän aikaan, kun en viihdy pihalla enää kylmillä ilmoilla. Kukat kuitenkin jatkavat kukintaansa ja niitä on ilo ihailla.

Pienen perheomenapuumme omenat kypsyivät ja pääsivät mukaan omenahilloon, johon sain kaveriltani lisää omenia. Luumupuu tuotti ensimmäistä kertaa satoa. Tämä puu on muuttanut aivan pienenä versona meidän pihaan isän entisen talon pihalta useampi vuosi sitten ja koskaan se ei ole edes kukkinut. Tänä keväänä leikkasin siitä ison oksan poikki yhdessä pienempien oksien kanssa ja laitoin sen vesiämpäriin puun viereen. Oksa kukki yhdessä puun kanssa ja ilmeisesti ne pölyttivät toisensa. Nyt loppukesästä huomasin myös, että oksaan on kuin onkin kehittynyt juuren alkuja!

Tänään kävin keräämässä luumusadon. Sitä oli litran verran. Tämän puun luumut ovat todella maukkaita ja makeita mutta harmikseni sekä minä että esikoiseni olemme allergisia niille raakana. Hillona voimme niitä syödä ja löysinkin Dansukkerin sivuilta herkullisen kuuloisen luumu-ananasmarmeladiohjeen. Valmiin marmeladin maku muistutti hassusti todella paljon omenahilloa. Erittäin hyvää, vaikkakin aika makeaa.

Luumu-ananasmarmeladi

5 dl kuorittuja, kivettömiä, tuoreita luumuja

Ananasmurskaa (ananasta 350 g)

160 g hillo-marmeladisokeria (minä käytin hillosokeria)

Kanelia tai kanelítanko

1 tl vaniljasokeria

Kuori luumut ja poista kivet. (Minä kuorin luumut kalttaamalla. Ensin luumut astiaan ja kiehuvan kuumaa vettä päälle. Noin puolen minuutin päästä luumujen kuoret alkavat jo irrota ja silloin niistä kaadetaan kuuma vesi pois ja luumut kaadetaan jääkylmään veteen ja siitä lävikköön. Kuoret irtoavat kuin itsestään tämän jälkeen.)

Laita luumut, valutettu ananasmurskaa, sokeri, kaneli ja vaniljasokeri kattilaan ja keitä noin viisi minuuttia. (Itse tosin keitin paljon kauemmin, että luumut olivat varmasti kypsiä.)

Anna jäähtyä ja purkita. Marmeladi kiinteytyy jääkaapissa.

Marmeladi oli erityisen hyvää vaniljajäätelön kanssa.

Tänä keväänä harjoittelin kasvien esikasvattamista siemenistä ja tämä timanttikukka sattui olemaan yksi testikappaleistani. Taimet pääsivät ruusupenkin reunaan ja olin jo luopunut toivosta, että ne kukkisivat. Nyt ne ovat kuitenkin täynnä nuppuja. En pidä keltaisista tai oransseista kukista mutta tämä on kyllä hieno! Täytynee siis ostaa ensi kesäksi sittenkin lisää. Kukka on halkaisijaltaan noin kymmenen senttiä, jos ei enemmänkin.

Ruusulilja Belonica

Tämä ihanuus löysi tiensä minulle tänä kesänä Viherpeukaloilta. Kuvat puhukoon puolestaan.

Ruusulilja 'Belonica'.

Ja kaupan päälle vielä yksi kollaasi.

Itse tehty Hello Kitty -pinjata

Kuten edellisessä kakkupostauksessani jo kerroin, esikoiseni syntymäpäivää vietettiin viikonloppuna ensin aikuisten kanssa ja sitten lastenkutsujen muodossa. Kummityttöni syntymäpäivillä oli hiljattain ohjelmanumerona pinjata, joka näytti tosi hauskalta, joten nappasin idean myös meidän juhliin. Katselin netistä ensin valmiita pinjatoja mutta päädyttyäni KakkuKatrin blogiin, oli selvää, että pinjata tehdään itse.

Meillä on edelleen vapuksi puhallettuja ilmapalloja lastenhuoneeseen ikkunalla ja sieltä nappasimme yhden myös Hello Kittyn pohjaksi. Fifty-fifty liima-vesiseoksella liimasimme 3 kerrosta sanomalehtisuikaleita ilmapallon päälle ja korvat tein erikseen paperista. Lopuksi maalasimme pinjatan valkoiseksi ja maalaisimme kasvot. Esikoiseni oli kovasti tekemisessä mukana. Kuivumisaikoineen tämän valmistamiseen meni kolme päivää vaikka mikään työvaiheista ei yksistään ollutkaan mitenkään erityisen työläs tai pitkäkestoinen. Olemme hyvin tyytyväisiä lopputuloksen ulkonäköön.

Kaikki kymmenen kutsuttua kaveria saapuivat juhlimaan valinnaisella naamiaisteemalla syntymäpäiviä. Nämä syntymäpäivät ovat ensimmäiset meidän perheessä järjestetyt kaverisynttärit eli synttärit ilman aikuisia. Ensin lahjat jaettiin pullonpyörityksen avulla. Sen jälkeen lapset siirtyivät pihalle, josta etsittiin ryhmissä pihaan piilotetut kirjekuoret vihjekuvien avulla. Kirjekuorista paljastui "palapelin" paloja. Lapset kokosivat palapelin ja saivat kuvaksi Hello Kittyn. Hello Kitty -pinjata "astui" tällöin esiin. Pinjatan lyöntijärjestys saatiin selville, kun lapset pujottivat jalkaansa narulenkin, jonka päässä oli ilmapallo ja alkoivat poksautella toistensa palloja. Se, kenen pallo säilyi viimeiseksi ehjänä, sai lyödä pinjataa ensimmäisenä. Kun pinjataa päästiin lyömään, se putosikin harmiksemme maahan jo toisen lyönnin jälkeen ja meni rikki. Onneksi sisään piilotetut yllätyspussit eivät paljastuneet vielä kokonaan ja saimme kaksi kierrosta lyöntivuoroja vielä jaettua ennen sisällön paljastumista. Lapsia se ei tuntunut haittaavan. Ensi kerralla täytyy muistaa laittaa kunnon liimakerros narun kiinnityskohtaan ja vaikka vielä yksi lisäkerros sanomalehtisuikaleita ja enemmän liimaa.

Ohjelman jälkeen lapset pääsivät odotetun herkkupöydän ääreen ja jokainen lähti kotiin varmasti maha täynnä herkkuja. Kakkua en lapsille tehnyt vaan kakun korvasi jätskipaketeista koottu, suorakaiteen muotoinen "jäätelökakku", jonka päällä komeili mansikkainen kutonen, jonka synttärisankari itse neuvoi äitiä tekemään. Juhlat kestivät kaksi tuntia ja se oli oikein sopiva aika tämän ikäisten eli noin kuusivuotiaiden syntymäpäiväjuhlien kestoksi.

Ihanat pilkkumukit, pilkkuservetit ja pilkkureunaiset, kertakäyttöiset tarjoilulautaset löysin kesällä Clas Ohlsonilta.

Mansikka-sitruunajuustokakku

Esikoiseni 6-vuotissyntymäpäivää juhlittiin viikonloppuna. En ole ennen tehnyt kaksikerroksista juustokakkua, joten pitihän sekin kokeilla. Valitsit mauiksi sitruunan ja mansikan ja voi hyvänen aika, että siitä tulikin hyvää! Molemmat maistuivat erikseen selkeästi sitruunalta ja mansikalta mutta yhdessä maut sulautuivat täydellisesti yhteen.

Koristelu saattaa näyttää vaikealta mutta itseasiassa se on hyvin yksinkertainen ja nopea toteuttaa. Löysin idean netin syövereistä mr. Googlen avulla. Itse käytin tässäkin koristuksessa Candymeltsin tummaa suklaata. Se kestää hyvin muodossaan myös tarjoilun ajan. Koristeena käyttämäni loppukesän mansikkalajike oli todella kiinteä ja kesti loistavasti kakun päällä näyttävänä, vaikka koristelin kakun jo edellisenä päivänä.

Mansikka-sitruunajuustokakku

Pohja:

175 g täytekeksejä (Domino tms.)

75 g voita

Täyte:

5 dl kermaa (minä käytän juustokakuissa aina Floran vispikermaa)

200 g maustamatonta tuorejuustoa (itse käytän vähärasvaisia tuorejuustoja niiden pehmeämmän koostumuksen vuoksi)

200 g sitruunatuorejuustoa

2 dl sokeria

7 liivatelehteä

1 tl vaniljasokeria (tai oman mauan mukaan paljon enemmän)

2 dl hieman valutettua mansikkasurvosta

0,5 dl mansikoista valutettua mehua (plus vähän kiillettä varten)

1 sitruunan raastettu kuori

1 dl sitruunamehua

Kiille:

2,5 dl mansikkamehua (joko mansikoista valutettua tai laimennettua tiivistemehua tai molempia sekaisin)

3 liivatelehteä

Murskaa keksit täytteineen hienoksi ja lisää sulatettu voi. Kaada leivinpaperilla suojatun irtopohjavuoan pohjalle ja tasoita varovasti. Älä painele, ettei pohjasta tule liian kovaa.

Laita 3 liivatelehteä pehmenemään kylmään veteen. Vatkaa 2,5 dl kermaa vaahdoksi ja lisää sitruunatuorejuusto. Lisää joukkoon hyvin pestyn sitruunan raastettu kuori. Kuumenna sitruunamehu lähes kiehuvaksi ja sulata liivatelehdet siihen hyvin sekoittaen. Anna jäähtyä hetki ja lisää sitten liivateneste ohuena nauhana kerma-tuorejuustoseokseen. Vatkaa koko ajan lisätessäsi liivatenestettä. Sekoita hyvin ja kaada seos pohjan päälle. Tasoita pinta. Anna tämän kerroksen hyytyä jääkaapissa vähintään puoli tuntia ennen mansikkakerroksen lisäämistä.

Laita 4 liivatelehteä pehmenemään kylmään veteen. Vatkaa loput 2,5 dl kermasta ja lisää siihen maustamaton tuorejuusto. Lisää myös vaniljasokeri ja mansikkasose, sekoita hyvin. Liuota liivatteet kuumennettuun mansikkamehuun. Jäähdytä hiukan ja lisää ohuena nauhana kermavaahtoseokseen koko ajan sekoittaen. Sekoita vielä hyvin. Kaada varovasti sitruunakerroksen päälle niin, ettei sitruunakerrokseen tule "monttuja". Tasoita pinta.

Jos haluat tehdä kiilteen (kiilteen voi hyvin jättää tekemättäkin), laita 3 liivatelehteä pehmenemään kylmään veteen. Kuumenna mehu ja sulata liivatelehdet siihen hyvin sekoittaen. (Vinkki! Itse kuumennat vain pienen osan nesteestä ja sulatan liivatteet siihen. Sitten lisään sen loppuun nesteeseen hyvin sekoittaen. Tällöin liivateseoksen jäähtymistä ei tarvitse odottaa niin kauaa.) Kun liivateneste on hieman jäähtynyt, kaada se hiljalleen kakun päälle. (Tässä kohtaa minun kakkujen kiille lähti valumaan vuoan ja kakun välissä olevan suojuksen välistä irtopohjavuoan reunaa pitkin pohjalle ja pohjan ja reunan välistä läpi, tuoden jääkaapin pohjalle hienoisen säväyksen mansikkakiilteestä. Kannattaa siis olla tarkkana vuoan suojauksen kanssa. Onneksi lopputulos ei mennyt täysin pilalle, kun kiillettä vähän jäikin kakun päälle.)

Koristele kakku mieleiseksesi.

P.s. Minä käytin kakun leipomiseen allergiani vuoksi pakastetuista mansikoista tehosekoittimella tehtyä mansikkasurvosta mutta voit käyttää ihan yhtä hyvin tuoreita mansikoita. Kannattaa kuitenkin niistäkin valuttaa hieman nestettä pois.

Lisäksi pöydässä oli täytettyä saaristolaisleipää, tonnikala-tillituorejuusto rieskarullia, spiraalikeksejä, suklaacookieseja, mokkapaloja ja kahden suklaan muffinsseja. Kaikkien edellämainittujen reseptit löytyvätkin jo täältä blogista.