Kirjoneulebody

Pitkästä aikaa! Me&i:n kaudenaloitus on vienyt niin paljon aikaani, etten ole ehtinyt tehdä juuri mitään käsitöitä. Viimeksi vihjasin, että jotain on kuitenkin tulossa ja nyt se on viimein valmis ja olen lopputulokseen hyvin hyvin hyvin tyytyväinen ja rakastunut.

Ohje on Dropsin sivuilta. Lanka on puuvillaista Dropsin Safran-lankaa Tapion kaupasta ja 2,5 Knit Pron puikot Lankakauppa Kujeesta.

Tilasin varta vasten tätä työtä varten uudet pyöröpuikot mutta toisen puikon metallikiinnityksessä oli jokin virhe ja puuvillaisen langan säikeet jäivät jatkuvasti kiinni metallin reunaan ja kutominen niillä oli todella hankalaa. Jokainen silmukka piti auttaa yksitellen metallireunan yli. Lopulta silmukoiden jumittaminen aiheutti sen, että toinen puikko katkesi. Laitoin viasta viestiä Lankakauppa Kujeeseen ja sain vastauksen parissa tunnissa ja uudet puikot saapuivat minulle postitse parissa päivässä. Mukana kuoressa oli vielä suklaakarkki. Ihanaa palvelua. Suosittelen! Uudet puikotkin toimivat hienosti.

Ohjeessa mainittu ruskean langan määrä oli "vähän" yläkanttiin, koska minulle jäi lankaa yli lähes kaksi kerää. Eli siis lähes puolet kokonaismäärästä. Lanka on aivan ihanan pehmeää, joten eiköhän nekin ylijäämäkerät löydä vielä paikkansa.

Korvasin ohjeessa manitut napit Prymin neppareilla, koska mielestäni napit ovat epäkäytännölliset bodyssa.

Vasemman alalaidan kuva vastaa parhaiten todellisuutta bodyn värien osalta.

Lisäys 10.4.: Body on ollut ahkerassa käytössä ja sitä myöten pesussa useita kertoja mutta lanka on edelleen kuin uutta eikä käytön merkkejä näy missään. Body on pitänyt muotonsa ja lanka värinsä. Upeaa lankaa!! Tästä tulen kutomaan vielä paljon!

Kakkuohje ja vihjekuva

Viimepäivityksestä on aikaa vaikka kuinka. Työn alla on kyllä jotakin mutta sen valmistumiseen menee vielä hetki. Sitä odotellessa ajattelin kirjoitella ohjeen Marianne-tiikerikakkuun, josta kerroin synttäritarjottavien yhteydessä. Ohjetta on kyselty minulta ja näin saan sen kätevimmin jakoon. Kyseessä on siis kakku, joka kuluu todella hyvin kahvipöydässä ja jos sitä jää itselle syötäväksi, se myös tulee syötyä eikä jää kuivamaan jääkaapin perälle. Perus tiikerikakun ohje on tosi hyvästä kirjasta (Kaarina Roininen, Parhaat kotileivonnaiset), joka on ollut minulla jo vuosia. Otan tämän kirjan aina esille kun leivon. Periaatteessa olen siis vain lisännyt Mariannet, sitruunamehun sekä kuorrutteen ohjeeseen. Ohje on tavallisen kokoiseen kahvikakkuvuokaan. Ei kovin isoon siis.

Marianne-tiikerikakku

250 g margariinia tai voita
2 dl sokeria
3 munaa
3½ dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria (eli ainakin viisi)

Raidat:
1/3 kakkutaikinaa
½ dl kaakaojauhetta
½ dl kermaa
100 g Mariannekarkkeja

sitruunamehua

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen joukkoon. Sekoita kuivat aineet sekaisin ja edellisten joukkoon. Jaa taikinasta 1/3 osa toiseenkulhoon ja laita "raita-ainekset" mukaan. Murskaa Mariannet hienoksi ja sekoita joukkoon. Halutessasi voit lisätä vaaleaan taikinaan sitruunamehua oman maun mukaan. Laita taikinat vuorotellen vuokaan; vaalea, tumma, vaalea... ja "sekoita" vähän raitoja teelusikalla vetämällä lusikka ympäri vuokaa täytteen keskeltä. Uuniin noin tunniksi 175 asteeseen.

Jos haluat varmistaa, että kakku tulee syötyä, sen päälle kannattaa valmistaa kuorrutus, koska se houkuttelee vieraat maistamaan muuten aika perinteisen näköistä kakkua.

Kuorrutus:
4 dl tomusokeria
2 rkl maitoa
½ dl voita (on tärkeää käyttää nimenomaan voita, että kuorrute kovettuu)
(kaakaojauhetta tuomaan väriä)
nonparelleja

Sekoita kuorruteaineet sekaisin ja levitä saman tien jäähtyneen kakun päälle. Lisäksi voit laittaa nonparelleja kuorrutteen päälle ja se kannattaa tehdä ihan heti levityksen jälkeen, että nonparellit tarttuvat kuorrutteeseen. Jos laitat kuorrutteeseen kaakaojauhetta, kannattaa laittaa vähän vähemmän tomusokeria, ettei kuorrute kovetu liikaa.


Pidimme paikallisen MLL:n yhdistyksen laskiaistapahtuman, johon leivoin kaksi kakkua arvonnan palkinnoiksi. Vasemmalla vanhanajan piimäkakku ja oikealla perinteinen tiikerikakku, joka on tehty ylläolevalla ohjeella ilman Marianneja ja sitruunamehua. Kun kakkujen tuoksut levisivät uunista kotiimme, jouduin leipomaan vielä yhden maustekakun lisää, että saisimme itsekin maistaa. Täytyyhän resepti testata. Ei muuten ollut välttämättä se paras ajatus kuitenkaan, koska kakku tuntuu katoavan aika kovaa vauhtia ja mikä pahinta - omaan mahaani! Maustekakun ohje on Marttojen mutta lisäsin alkuperäiseen ohjeeseen lisämausteita. Kirjoittelen tämänkin ohjeen ehkä myöhemmin.

Ja tässä vielä se lupaamani vihjekuva. Tilasin Lankakauppa Kujeesta uusia puikkoja ja Tapion kaupasta lankoja. Mitähän näistä syntyykään...?

Synttäriherkkuja

Pikkuruinen, vastasyntynyt vauvani täytti tällä viikolla vuoden! En muista olleeni näin huono matikassa mutta en silti ymmärrä, miten se on mahdollista. No kun näin nyt sitten mukamas on, juhlimme yksivuotiasta sukulaisten ja kummien kanssa. Aikaisemmin testaamani appelsiini-suklaakakku pääsi nyt kruunaamaan pöydän. Lisäksi tarjolla oli mokkapaloja ja mariannetiikerikakkua. Tiikerikakun kuorrutin maito-tomusokerikuorrutteella, koska edellisellä kerralla kakkuni epäonnistui ja jouduin peittämään sen kamalan ulkomuodon kuorrutteen alle. Kuorrutus kuitenkin houkutteli vieraita maistamaan kakkua niin, että se hävisi pöydästä lähes kokonaan. Jälleen kerran kuorrute toimi ja kakusta, joka oli tällä kertaa puolet isompi kuin viimeksi, hävisi yli puolet. Hienoa! Tosin kuorrute ei tällä kertaa kylläkään ollut se pelastava tekijä vaan paremminkin se epäonnistunut osuus. Lisäksi pöydästä löytyi vielä Pätkisfudgeja, jotka keitin vielä eilen makeaksi lisäksi pöytään. Fudgeistahan löydätkin enemmän juttua aikaisemmasta päivityksestäni.

Olen lähes poikkeuksetta tarjonnut aina coctailpiirakoita, jos on ollut yhtään aihetta kahvitteluun. Nyt päätin jättää piirakat pois ja kokeilla jotain ihan uutta. Ajatukseni oli täyttää ruissipsejä/Palttoon nappeja ja sen vuoksi avasin googlen ja aloin etsiä sopivia täytevaihtoehtoja. Täysin tapojeni vastaisesti (heh) ajatus taas vähän karkasi käsistä ja lopulta pöydässä oli lajitelma erilaisia leipäpaloja täytteineen. Pälkäneen ruislimpun päälle pääsi kylmäsavuhärkätahna, paahdetun paahtoleivän päälle katkaraputahna (toast skagen) ja saaristolaisleivän päälle kylmäsavulohitahna. Enempää en valitettavasti voi tahnoista kertoa, koska en muista, mitä kaikkea muuta niihin laitoin. Yhdistelin melkoisen montaa ohjetta. No jokaisessa on ainakin maustamatonta tuorejuustoa. Lisäksi käytin smetanaa, majoneesia, piparjuurituorejuustoa, tilliä, sipulia ja purjoa. Jossain taisi olla myös chiliä, pippuria ja valkosipulijauhetta. Ehkä... Enkä tietenkään kaikkia samassa tahnassa. Toast skagenista tuli ihan oma lempparini. Nam!

Jokin aika sitten tutustuin rieskarulliin. Ne on älyttömän helppoja ja nopeita tarjottavia kahvipöytään. Tarvitset vain Fazerin rullarieskaa ja esimerkiksi pippurituorejuustoa, meetwurstia ja sipulia. Sitten vaan aineet sekaisin, levitetään rieskan päälle ja kääritään rullalle. Folio tai kelmu päälle ja jääkaappiin. Ennen tarjoamista folio/kelmu poistetaan ja käärö leikataan annospaloiksi. Juuri tätä meetwurstiversiota oli nytkin tarjolla. Toisesta rullasta löytyy lohta, purjoa (muistaakseni...) ja ruohosipulituorejuustoa. Näitä tein ensimmäisen kerran ja hyviä olivat. Tarkoitukseni oli tehdä tonnikalarullia mutta mieheni väittää kiven kovaan (tästä käymme vielä neuvotteluja...), että olin kirjoittanut kauppalappuun lohta vedessä, kun tarkoitukseni oli kirjoittaa tonnikalaa vedessä. Mutta onni onnettomuudessa, lohirullat olivat erittäin hyviä. Taidanpa tehdä jatkossakin niitä. Pöydässä oli vielä pizzarullia äitini ohjeella tehtynä mutta niistä minulla ei ole kuvaa otettuna. Pizzarullan sisässä on kinkkua, juustoa ja tomaattimurskaa ja ne on kääritty pizzataikinan tapaiseen taikinaan vähän kuin dallaspullat. Vai texaspullat...

Lahjoja

Menneellä viikolla juhlin kahden eri pojan syntymäpäiviä. Toinen on ystäväni kolmivuotias ja toinen on kuusi vuotta täyttänyt kummipoikani. Kutomalla tehty lahja on ehkä kaikkein arvokkain lahja, koska silloin jokaista silmukkaa kutoessa tekijä on ajatellut lahjan saajaa. Kolmivuotissynttärit tulivat vähän lyhyellä varoitusajalla (alle vuorokausi), joten puikot heiluivat aika vauhdilla. Ajattelin käydä Novitan sivuilta etsimässä Huopanen-langasta virkattujen tossujen ohjetta mutta etsiessäni sitä, törmäsin neulottujen palatossujen ohjeeseen, joka näytti tosi kivalta. Olen tehnyt joskus ennenkin palatossuja mutta en huovuttamalla. Lisäksi ohje oli naisen tossulle mutta otin riskin ja pienensin ohjeen täysin arvioimalla. En myöskään tiennyt yhtään, minkä kokoinen jalka synttärisankarilla oli, joten sekin oli täysin arvion kauppaa. Ohjeen pienentäminen ei ollut ihan yksinkertainen homma, koska tossut tosiaan tehtiin palasista, joten en yhtään tiennyt, minkä kokoinen valmiista, huovuttamattomasta tossusta tulisi. Huopanen-lanka kutistuu pesukoneessa noin 40%.

Valmiit palaset ommellaan ensin yhteen jonon tyyliseen muodostelmaan ja sen jälkeen ne ommellaan tossun malliseksi. Ensimmäistä tossua ommellessani sain sen melkoiseen solmuun. En tiedä oliko virhe ohjeessa vai minussa (veikkaan jälkimmäistä) mutta kyllä siinä meinasi muutama ärräpää lennellä. Huovutettuani tossut koneessa, ne näyttivät melko isoilta. Nelivuotiaanikin oli mennyt jo nukkumaan, kun kaivoin tossut koneesta esiin, joten en voinut testata niitä hänen jalkoihinsa. Ei mahtanut muuta kuin kirjoittaa liukuesteaineella synttärisankarin nimi pohjiin ja toivoa, että ne olisivat sopivat. Aamulla testasin tossuja nelivuotialleeni (jolla tosiaan on jo 31 numeron jalka!) ja ne olivat juuri sopivat. Apua! Ilmeisesti kuitenkin ne olivat vain venyneet jalkaan, koska iltapäivällä sain tekstiviestin, jossa synttärisankarin äiti kertoi tossujen olevan juuri sopivat pojalleen ja lisäksi hän kertoi, että poika oli halunnut ne heti jalkaansa ja sanonut, että on ihanat. Seuraavana päivän kuulin vielä, että hän oli nukknut samaiset tossut jalassaan. Kyllä taas tämän käsityöläisen sydän suli sitä kuunnellessa.

Kuvassa ylempänä on toinen tossu ennen pesua 8-kokoisen puikon vieressä ja alapuolella molemmat tossut huovutettuna saman puikon vieressä. Tosi kiva malli huovutettuna. Näitä pitää tehdä lisää!

Kummipoika täytti tosiaan 6 vuotta ja tarkoitukseni oli tehdä hänellekin vastaavanlaiset tossut päiväkotiin mutta paikallisessa Prismassa ei myyty Huopanen-lankaa joten päädyin villasukkiin. Lankana on Novitan seiskaveikka ja värinä talitintti. Tykkään käyttää näitä valmiiksi raidoitettuja lankoja, koska niistä tulee helposti kauniita sukkia eikä tarvitse harmitella sotkeutuneita lankoja. Sukat on tehty tietysti magic loopilla, kuten tulevaisuudessa todennäköisesi kaikki tekemäni villasukat.

Bambuisia tiskirättejä

Osallistun luovuuteen kannustavaan haasteeseen. Lupaan tehdä jotain omin käsin viidelle ensimmäiselle kommentoijalle. Kommentoijan tulee kopioida tämä omalle seinälleen ja lupautua tekemään samoin. Siis käsityö, lahja, taideteos tai jotain muuta mielenkiintoista, mutta itsetehtyä. Toimitus ystävälle vuoden 2013 aikana henkilökohtaisesti tai postilla. Lähdetkö mukaan?

Tällainen päivitys kiersi heti vuoden alussa Facebookissa. Olen nähnyt samanlaisen haasteen blogeissa mutta silloin en innostunut lähtemään mukaan. Ensimmäisen vinkkauksen tästä fb-versiosta sain serkultani ja pian yksi toisensa jälkeen julkaisi sen omalle seinälleen. Tällä kertaa olin ihan innoissani. Sain hyvin pian viisi osallistujaa ja kuudeskin ehti harmitella, kun ei ollut tarpeeksi nopea. Hellyin ja otin hänetkin mukaan bonuksena. Jo ennen kuin osallistujamäärä oli täynnä, olin päättänyt, että tekisin bambuisia tiskirättejä. Tein vähän tutkimusta netissä ja lukemani mukaan parhaat tiskirätit saisi bambu- sekä hamppulangasta. Hyvä niin, koska tosiaan suunnittelin kutovani ne bambusta jo ennen tuon tiedon löytämistäkin.

Lähetin rätit uusille omistajilleen jo muutaman päivän kuluttua haasteesta ja sain ihanaa palautetta niistä heti. Tuli itselle todella hyvä mieli.

Appelsiini-suklaakakku

Vaikka se kuinka oudolta tuntuukin, vastasyntynyt vauvani täyttää kahden viikon päästä vuoden ja synttäreitä juhlitaan sukulaisten kanssa niihin aikoihin. Vakaasti jopa harkitsin leipovani täytekakun ja selailinkin jo Kinuskikissan sivulta erilaisia täytevaihtoehtoja mutta sitten kuitenkin klikkasin itseni juustokakkureseptien puolelle ja jäin sille tielle. Täytekakut eivät vain ole minun juttu. Päästyäni Kinuskikissan sivuilla tähän reseptiin, tarvitsi minun vain nähdä kuva ja otsikko ja ajatus lähti liikkeelle. Tekisin siis appelsiini-suklaakakun. Minulla oli sopivasti kynttiläkutsut sovittuna heti samalle viikolle ja pääsin testaamaan kakkua heti ystävieni kanssa.

Kun kakku oli koristeita myöden valmis kutsupäivänä, kävin Kinuskikissan sivuilla katsomassa, muistuttaako koristukseni ollenkaan esikuvaansa ja silloin huomasin lukea kakun otsikon hieman tarkemmin. Alkuperäinen kakku olikin appelsiini-VALKOsuklaakakku. No ei se mitään, ajatus on tärkein. Tähän kakkuun keksin siis reseptin omasta päästäni, apuna oli vain se (väärin luettu) otsikko. Kakussa on appelsiinituorejuustoa ja sulatettua Fazerin tummaasuklaata, jonka olen omissa empiirisissä tutkimuksissani todennut maultaan kaikkein parhaaksi tummaksi suklaaksi.

Koristeet on tehty niin ikään Fazerin tummasta suklaasta sulattamalla ja pursottamalla. Tilasin Ullan unelmasta 1,5 millin pursotustyllan ja suklaakoristeisiin tarkoitettua erikoissuklaata mutta ne eivät ehtineet saapua tähän testikakkuun mennessä, joten kaadoin sulan suklaan pieneen minigrip-pussiin ja leikkasin kulmaan aivan pienen aukon. Pursotus sujui oikein hyvin ihan niinkin. Kinuskikissan sivuilla on kerrottu koristeiden valmistusohje niin hyvin, etten viitsi sitä tähän erikseen kirjoittaa. Koristeluohjeisiin pääsee suoraan tuon kakun reseptin kautta. Nuo kiehkurat eivät läpäisseet laatuvaatimustani täysin mutta harjoitus tekee metsurin (kuten eräs opettajani asian aikanaan ilmaisi).

Suunnittelen jo seuraavaa tilaisuutta päästä testaamaan suklaakoristelua lisää...

Ai niin, maku! Oih! Vaikka itse sanonkin niin maku oli älyttömän hyvä. Ehkä saamme lukea kommenteista vieraidenkin mielipiteen.

Lisäänkin heti tähän erään ystäväni aivan ihanan kommentin, jonka sain häneltä Facebookissa jaettuani tämän blogitekstin sinne. Ystäväni antoi luvan liittää komentin myös tänne. Oma sydämeni suli tätä lukiessani. Kyseinen ystävä oli mukana makutestijoukossa.
"Voisin ristiä myös zum Teufel -Kucheniksi isänkielelläni. Olen käyttänyt kyseistä nimikettä kaikkeen, joka vie kielen mennessään ja saa loppujen lopuksi kuitenkin vain himoamaan lisää. Toivottavasti linkin takaa ei löydy ohjetta tuolle kaakulle, jonka maku vieläkin kutkuttaa kitalaessani kivasti ja saa pohtimaan erilaisia suklaavaihtoehtoja tälle illalle..."

Macig loop

Eräänä iltapäivänä surffailin netissä ja jostain (en muista enää mistä mutta ehkä mahdollisesti Facebookin Neulonta-ryhmästä) silmiini osui tämä linkki. Avasin sen ja innostuin heti. Hain pyöröpuikot ja lankaa työhuoneeseen ja seuraavat tunnit käytin katsoen Youtubesta Very pink knits -videoita ja kutoen pari naisten villasukkaa.

Eli Magic loop tarkoittaa tekniikkaa, jolla erimerkiksi villasukat voidaan kutoa pyöröpuikoilla. Kyllä! Sukat pyöröpuikoilla. Naisten sukat kudoin yksitellen mutta lasten sukkiin halusin jälleen nostaa vähän vaikeustasoa ja neuloinkin sitten kaksi sukkaa samaan aikaan. Ja edelleen pyöröpuikoilla.

Tämä oli täydellinen hetki innostua magic loopista, koska kaverilleni ja hänen pojalleen oli tulossa syntymäpäiväjuhlat eikä minulla ollut lahjaa valmiina.

Seuraavat sukat on jo puikoilla mutta tässä välissä kudon jotain muuta, josta kuulette sitten myöhemmin.

1. kuvassa tulossa on naisten sukat, yksi kerrallaan.
2. kuvassa kaksi lapsen sukkaa samaan aikaan.
3. kuva on kertomassa hienosta ajatuksestani tehdä raidoitusta, kun lanka tulee kerien molemmista päistä...

Tämän päivän synttärisankari (se enemmän täyttävä) sai kuukausi sitten pikkuisen tyttövauva, joka sai tänään kauniin nimen ennen synttäreitä. Myös hänelle käärin pakettiin pienin lahjan. Nämä sukat on tehty jo ennen joulua, joten ne on ihan perinteisellä tyylillä kudottu.

Ja vielä yksi juttu. Tämä oli pakko leikata talteen ja jakaa teidän kanssanne:

Adressit

On perjantai-iltapäivä ja mieheni kertoo, että hänen yrityksensä adressitilaus ei ole edes lähtenyt tilauspaikasta, vaikka tilauksesta on jo reilusti yli viikko, joten viikonloppuna ei ole yhtään myytävää adressia. Vähän aikaa mietin sanojani (harvinaista minulle!) ja sitten sanon sen ääneen: "mene lasten kanssa pihalle puoleksitoistatunniksi niin teen muutaman adressin myyntiin". Olen tehnyt ennenkin adresseja myyntiin mutta siitä on piiitkä aika. Korttejahan minulla on myynnissä koko ajan, vaikka sekään valikoima ei valitettavasti ole lähiaikoina kasvanut. Yritän ryhdistäytyä.

En ole siis pitkään aikaan tehnyt kortteja ja kaivoin adressien tekoon tarvittavat tarvikkeet esille. Mielessäni oli kuva, että olisin nähnyt jossain tekemiäni adressin välilehtiä ja hetken pengottuani löysin kätkön ja kasan valmiita välilehtiä. Onneksi, koska se on ehkä se työläin vaihe: löytää sopivat värssyt ja tehdä koneella välilehdet. Näin jälkikäteen arvioituna se puolitoistatuntia oli aika optimistinen arvio... Olisikohan siinä kohtaa ollut yksi adressi valmiina.

Adressien tekemiseen pitää keskittyä ja siinä pitää olla todella tarkka. Värien käytössä ja yhdistämisessä pitää myös keskittyä ja miettiä rauhassa. Lopputuloksesta täytyy tulla tyylikäs ja arvokas ja jäljen pitää olla erityisen huolellinen. Vähän ttseäni kehuakseni voin kertoa, että nämä adressit kestävät lähempääkin tarkastelua.

Pienet kuvat ovat 3D-kuvia ja iso on suurennettu pienemmästä kuvasta ja kiinnitetty mustan pahvin kanssa kohotyynyillä. Pidän kovasti adressien tekemisestä (muistin sen taas tänään), koska niissä on jotakin niin hienoa ja arvokasta. Niitä tullaan mahdollisesti näkemään jatkossa enemmänkin. Kunhan pääsen ensin asioimaan askarteluliikkeessä.

Kahdessa ensimmäisessä käytin kuultopaperia, joka heijastaa valoa ja kuvio tulee eri valossa esiin eri tavalla.

Lisään aina kortteihini handcrafted-leiman ja sen alle nimeni kaunokirjaimin.
Adressit pakkasin sellofaniin, jotta ne voidaan avata ja lukea sisällä oleva värssy ilman, että adressi tahriintuu.

Kirjoneulemekko vauvalle

Rakastan neulemekkoja. Nelivuotiaani sai joululahjaksi todella kauniin, punaisen neulemekon (Lindex).  Jostain syystä en vain itse malta ostaa neulemekkoja kaupasta, koska ne ovat yleensä vähän hintavampia. Onneksi niitä voi saada lahjaksi.

Minulla ei ollut mitenkään tarkoitus löytää 11-kuiselleni neulemekkoa, kun eksyin torstaina ensimmäistä kertaa kunnolla Drops designin nettisivuille ja rupesin selaamaan ilmaisia neulemalleja. Niitä olikin ihan satoja siellä. Olen vielä pulassa niiden kaikkien ihanien ohjeiden kanssa, jotka haluan heti päästä toteuttamaan.

Ensimmäisten ohjeiden joukossa silmiini osui aivan ihana kudotun mekon ohje. Kirjoneule ei ole ollenkaan minun juttuni enkä ole koskaan onnistunut siinä hyvin. Oikeastaan en ole juurikaan ikinä tehnyt kirjoneuletöitä. Varmaan juuri edellä mainitsemastani syystä... Mekon ohje oli kuitenkin niin ihana, että minun oli ihan pakko kokeilla sitä. Sopivaa lankaa ei tietysti ollut varastossa mutta onneksi perjantaina sain mieheni lankaostoksille kauppareissun yhteydessä. Täysin ohjeen mukaista lankaa en lähtenyt edes etsimään vaan päätin kutoa mekon Novitan Nalle-langasta. Ettei mekosta tulisi aivan väärän kokoinen (koska lanka ja puikot olivat paksumpia kuin ohjeessa), kudoin mekon 6/9-kuisen silmukkamäärillä mutta 12/18-kuisen mitoilla. Näin sain kuviot täsmäämään ilman suurempia säätämisiä. Kolme iltaa ja vähän myös päivää siinä meni ja vihdoin tämä ihanuus on valmis.

Oli todellinen sattuma, että olin ostanut pienen kasan erilaisia nappeja syksyllä ihan muita töitä varten mutta ne työt on jäänyt tekemättä. Nyt kaivoin pussin esiin ja sieltä löytyi kaksi ihanaa, punaista, sydämen muotoista nappia. Aivan täydellisiä tähän mekkoon. Valkoisetkin olisi ollut tarjolla mutta valitsin punaiset.

Täysin ongelmitta mekon kutominen ei tietenkään voinut sujua, koska kodottuani 8 cm helmakirjailun jälkeen, huomasin kuviossa virheen. Olin kehittänyt kirjailun sekaan yhden lisäsilmukan, joka siirsi kirjailua yhdellä silmukalla noin 1/4 matkalta koko helman ympäryksestä. Luonto ei antanut periksi purkaa työtä sinne asti, joten otin virkkuukoukun esille ja pudotin silmukat yksitellen alas ja nostin uudestaan ylös niin, että lopputulos oli oikeanlainen.

Olen aivan rakastunut tähän mekkoon!

(Vauvalla on kuvissa kädessään hänen lempijoululahja eli xylofonin (miten se sitten kirjoitetaankaan) soittokeppi eli malletti(?). Xylofoni on lempilahja mutta tuo keppi on siinä se paras juttu.)

Joulun viettoa

Joulua edeltävältä Ikean reissulta mukaan lähti myös valmiit piparkakkutalon osat, jotka kasasimme ja koristelimme nelivuotiaani kanssa. Kuvassa se ainoa puoli talosta, josta näkyy vielä vähän piparia kuorrutuksen alta... Mahtaa olla herkkua, kun sen pian syömme.

Jouluaterian pääsin jälleen tänäkin jouluna syömään kolmessa eri paikassa. Voin siis sanoa syöneeni hyvin! (Kuvassa äitini joulupöytä. Vain rosolli ja sen kastike ovat minun käsialaani.)

Ihana joulu jälleen takana. Kiitos jokaiselle, joka siihen osallistui. Olen henkeen ja vereen jouluihminen ja tämä aika vuodesta on ehdottomasti parasta, mitä voi olla.