Hattutemppu

Etsin jokin aika sitten kovasti kesähatun kaavaa. Sitten eräänä päivänä siivosin keittiötä ja käteeni osui pari kuukautta sitten tilaamani kirja, Ompele kaunista lapselle. Selasin sen nopeasti läpi ja siellähän se oli, kesähatun kaava! Hattu tuli esikoiselleni, jolla on menossa vaaleanpunakausi - kaiken (ja tarkoitan todellakin, että KAIKEN) pitää olla vaaleapunaista - joten valitsin kankaiksi valkoisia tähtiä vaaleanpunaisella pohjalla sekä valkoisia ääriviiva Hello Kittyjä valeanpunaisella pohjalla. Ja ei, en vieläkään itse pidä kyseisestä kissasta mutta esikoista ajatellen valitsin sitä kuitenkin. Silloin voin olla varma, että hattu tulee käyttöön.

Kirjan kannessa lukee myös, että kirja sisältää helppoja ohjeita 0-5 -vuotiaille. Siitä helppoudesta voinen kuitenkin olla eri mieltä. Hatun kaava olivat yksinkertaisemmat, kuin mikään koskaan mutta niiden yhteen sovittaminen ei sitten kuitenkaan. Hattuun tuli 12 kpl kolmion muotoisia paloja, 6 kpl Hello Kitty -kangasta ja 6 kpl tähtikangasta sekä 4 lierikappaletta eli samaan tapaan kaksi ja kaksi. Niin ja tukikangasta lieriosaan. Ohje on erittäin yksinkertainen ja hienosti kuvitettu niin, että tällainen aloitteleva tumpelo-ompelijakin ymmärtää mutta silti onnistuin saamaan kappaleet aivan vinksin vonksin ja lopputuloksena lierin kiinnitys pääosaan pussittaa inhottavasti. Tähtikankaan kohdalla olin jo hieman viisaampi ja se onnistui paremmin. Hattu on siis käännettävä ja sitä voidaan pitää kummin päin tahansa. Mutta koska käyttäjä on tyttäreni, päällikankaan tulee olla se, missä on Hello Kittyä ja mikä nyt sattuu sitten olemaan se huonommin onnistunut puoli. No joka tapauksessa oli lopputulos mikä hyvänsä, hattu miellytti käyttäjäänsä ja oli saman tien koko päivän päässä.

Tuosta oikealta, tuolin selkänojalta, saatat saada
hieman esimakua seuraavasta projektista.

Pahoittelen hatun ryppyisyyttä.
Se on hieman haasteellinen silittää.
Varsinkin tämä Hello Kitty -puoli.

Saimme kutsut huomenna pidettäville syntymäpäiväkahveille. Sankarina on isäni täti ja vuosia on kiitettävät 95! Lupasin tehdä isotädille kortin. Olisin halunnut liimata etusivulle ikäluvun 95 mutta tarra-arkissani oli lukuja vain 80 vuoteen asti ja arkki, jossa oli pelkkiä numeroita oli hukkunut, joten kortti jäi nyt ilman lukutarraa. Tarravalmistajat eivät ole osanneet varautua näin vanhaksi elävien ihmisten onnitteluun. Mukava tavata syntymäpäiväsankari monen vuoden tauon jälkeen. Samalla pääsen tapaamaan pikkuserkkujani vielä useamman vuoden tauon jälkeen.

Myös isäni täyttää muutaman päivän päästä vuosia ja hänkin saa tekemäni kortin lahjan kanssa.

Sydämelliset onnittelut Isotädille.

Hyvää syntymäpäivää Isille.

Kukissa on kivana lisänä vähän kimalletta.

Ruusujen terälehdillä kimaltelee pienet "vesipisarat".

95-vuotiaalle on hieman haasteellista
löytää sopivaa värssyä mutta
mielestäni onnistuin kuitenkin hyvin.

Isä sai vielä kohoruusun onnittelujen viereen.

Tässä vielä kuvat aikaisemman julkaisuni bodyista käyttäjänsä päällä. Ne ovat ihanat! Vaikka itse sanonkin! Ja itsehän se pitääkin sanoa. Eikö vain?

Pikkuhihaisia pikkubodyja

Kerroinkin jo aikaisemmin, kuinka havahduin siihen, että meidän talvivauvalla ei ole ollekaan loppukesän esikoisen jäljiltä lyhythihaisia bodyja ja paitoja. Pikkuruiset T-paidat ovat kivan näköisiä mutta niiden käyttö on hieman hankalaa koko ajan nosteltavalla vauvalla, joten pitää olla myös lyhythihaisia bodyja. Niitä on nyt työn alla kaksi kappaletta. Molempien kankaat olen ostanut heräteostoksena paikallisen kangaskaupan palakangaslaarista. Pidin niin kovasti aikaisemmin ompelemastani raitabodysta, joten tein nämäkin samalla, itse muokkaamallani kaavalla mutta pätkäisin hihat lyhyiksi. Nyt bodyt odottavan lähes valmiina reklamaationeppareita, jotka saapuvat toivottavasti pian.

Olen periaatteen ihminen, ja kun Prymin 20 kappaleen nepparipaketista puuttui viiden kokonaisen nepparin kiinnityskappaleet (10 kpl taustarenkaita) laitoin viestiä ostopaikkaa, josta sain edustajan yhteystiedot, jolta sain maahantuojan yhteystiedot ja jolta sain vihdoin asiaan jotain järkeä. Harmittaa, kun jotain puuttuu muuten valmiista työstä ja olisi kiva saada se jo käyttöön.

Minun pitäisi varmaan ottaa käyttöön neulalaskuri. Pallobodyyn meni kaksi jersey-neulaa... Singerille tuntuu olevan hankalaa päästä yli paksuista kohdista ja silloin neulat lentelevät. Pitää varmaan hankkia suojalasit.

Palloja ja kesäkukkia.

Rakkaudella tehty Pikku-Murulleni.

Tänään tuli myös odottamani kangastilaus, joka pääsi heti illalla neulan alle. (Siitä sitten myöhemmin lisää.) Näistä tulee vaikka mitä ihanaa!

Collegea ja puuvillaa.

Fleece.

Ostimme esikoisellemme Ikeasta askarteluhelmiä ja innostuin itsekin askartelemaan niillä. Ylioppilaat saivat korttien mukana vielä tällaiset ylioppilaslakkimagneetit. (Voi vitsit, että olenkin hyvä näissä yhdyssanoissa!)

Ja tässä vielä tytön askartelemisia sydämiä.

Onnea ylioppilaille!

...ja muille valmistuneille!

Nyt uskallan jo laittaa kuvamateriaalia ylioppilaskorteista, vaikka kaksi korttia vaihtaa omistajaa vasta huomenna. En kuitenkaan usko, että korttien uudet omistajat viettävät tätä iltaa minun blogiani lukien. Vaikka en pidä sitäkään yhtään huonona vaihtoehtona.

Ette varmaan ylläty, jos kerron, että kortit tulevat kolmelle ylioppilastytölle. Mustavalkoinen kuva on edellisten korttien tapaan kaksipuoleisella tarra-arkille liimattua nenäliinaa ja alla on hopeista, kimaltavaa harsonauhaa. Musta ylioppilaslakkitarra on liimattu valkoiselle paperille, leikattu irti ja kiinnitetty kaksipuoleisella tarratyynyllä kiinni. Kivan yksityiskohdan antaa vielä lakkiin liimattu, kultainen "lyyra". Halusin vielä vähän jotain ekstraa, joten liimasin alareunaan vielä muutaman timanttikiven.

Tämä leima löytyy valmistamieni
korttien takaa, tekijän
signeerauksella varustettuna.

Lähikuva lakista.

Näillä kynsillä lähdettiin juhlimaan ylioppilaita. Pitkästä aikaa tein itsellenikin kivat kynnet.

Onnistumisia

Onpa ihana fiilis, kun kerrankin kaikki menee putkeen. Nostin eilen illalla pitkästä aikaa Singerin pöydälle ja surauttelin vauvalle bodyn. Halusin kokeilla kirjekuorikaula-aukollista bodya, joten otin Ottobren etunappilistallisen bodyn kaavan ja valmiin, ostetun kirjekuorikaula-aukollisen bodyn (kuka nämä sanat keksi!?) ja vääntelin itse kaavat. Tuon tyyppinen body olikin paljon helpompi tehdä kuin muut tekemäni. Tai ainakin kivempi. Kangasta olin tilannut vain pienen kaistaleen ja se riitti juuri ja juuri. En ole juuri pitänyt tuon tyyppisistä bodyista ennen mutta nyt tykkään. Tämä sopii minulle senkin vuoksi, että tuon bodyn kaula-aukkoa on hankala saada liian tiukaksi.

Ainoa asia, joka tässä meni pieleen oli se, että haaruksissa on nyt vain kaksi nepparia, vaikka kolme piti laittaa mutta sekään ei ole minun vikani. Tilaamastani Prymin nepparipaketista puuttui 10 kpl taustarengaskappaleita (oikeasti nämä sanat!), jonka vuoksi minulla oli täydet osat vain kahteen neppariin.

Aamulla jännitin, onko body sopiva ja olihan se! Pää sujahti kaula-aukosta hienosti eikä lörpsähtänyt (siis se kaula-aukko!) ja kasvunvaraakin on vielä niin kuin oli tarkoituksin. Tein tämän kokoon 68 vaikka vauva ei ole vielä aivan 62 senttiäkään.

Tässäpä tämä:

Tein eilen myös muutaman yleisonnittelukortin. Pidän itse kovasti ornamenttikuviosta ja juuri mustavalkoisesta eniten. Ja nähtävästi myös liian pitkistä yhdyssanoista. Ornamenttikuvio on nenäliinaa ja sen alla on valkoista paperia tai hopean tai kullan väristä, hieman kimaltavaa harsonauhaa.

Paperia ja kartonkia

Minulla on meneillään projekti, jonka lopputuloksena haluan pystyä ompelemaan sanomalehteä. Ensimmäiselle versiolle meinasi käydä jo aika huonosti, kun mieheni tuli töistä kotiin ja kiskaisi käsittelemäni sanomalehtipaperit roskiin luullessaan niitä tyttäremme askartelujen aluspapereiksi. Roskis oli jo menossa ulos mutta ehdin juuri pelastaa paperit. Toinen versio onnistui jo huomattavasti paremmin kuin ensimmäinen vaikka varsinainen ompelu epäonnistuikin. Onneksi paperia jäi vähän jäjelle ja sain siitä tehtyä tämän. Projekti näyttää jo paremmalta ja jatkuu taas jossain vaiheessa.

Tiistain Aamulehden Hyvän elämän uusi elämä.

Sain eilen noin kahden vuoden harmituksen jälkeen siivottua luokattomassa kunnossa olleen askartelupöytäni, jonka innoittamana tein viikonlopuksi kolme ylioppilaskorttia valmiiksi. Niiden kuvat laitan kuitenkin julki vasta viikonloppuna, etteivät sankarit näe niitä ennen niiden saamistaan.

Innostus kuitenkin jatkui tänäänkin ja tein viisi korttia myyntiin. Sydämet ovat kankaista, joita on käytetty essuissa.

 

En ole ompeluistakaan kuitenkaan ihan täysin vieraantunut, koka tein eilen vahingossa vähän isomman kangastilauksen Ompelun ihanuuteen, kuin olin suunnitellut. Jospa viikonloppuna saisi uudet kankaat jo neulan alle. Olettaen, että neuloja riittää vielä viikonlopulle tällä neulankatkaisutahdilla...