Haavikossa suhisee: Vaikeuksien kautta voittoon

Vihdoin voin blogata tämän harmistusta aiheuttaneen yksilön. Ompelin siis lauantaina tai sunnuntaina (en enää muista) esikoiselleni paidan kivoista trikookankaista. Kaavat olivat alunperin Ottobren Dreamland-tunikasta. Hyvin pian huomasin, etten tiedä miten lankasilmu tehdään, joten päätin ohittaa sen ja jättää paidan etuosasta napin ja "rinkulan" pois. Pääntiehen tuli framilonia eli läpinäkyvää joustonauhaa. Olen vältellyt sen ompelemista mihinkään huonojen kokemusten vuoksi. Nyt kuitenkin päätin skarpata ja sain sen ommeltua suhteellisen hienosti pääntielle. Sitten ompelin punaisesta resorista kanttauksen. Kanttauksen ompelussa tuli parikin ongelmaa vastaan. Ensinnäkin ohjeessa luki 5mm framilon ja minun framilon oli 10 mm, joten se jäi näkyviin kanttauksen alta. Purin hieman kanttausta ja leikkasin framilonin kapeammaksi. Tämän jälkeen onnistuin ompelemaan kaksi kertaa kangasta mytylle kanttiin kiinni. Näin jälkikäteen ajateltuna: aivan kuin paita olisi yrittänyt kertoa, että lopeta nyt jo! Ohjeen mukaan hihan suihin tuli myös kanttaukset mutta halusin vaihtaa ne kuminauhakiristykseksi. Otin tämän huomioon jo kaavoissa ja jätin pidemmät käännevarat hihansuihin.

Paidasta tuli hieno! Sitten esittelin sen ylpeänä esikoiselleni ja pyysin saada kokeilla sitä hänen päälleen. Pääntie kiristi heti mutta meni kuitenkin läpi. Sitten tyttö laittoi kätensä hihoihin muttei sanonut mitään vaan pyöritteli ranteitaan vähän hassu ilme kasvoilla. Ymmärsin kysyä, että kiristääkö ja vastaus oli myönteinen. Voi ei! Hihansuut olivat niin tiukat ettei paitaa olisi voinut pitää, vaikka olin vartavasten mitannut tytön ranteen tätä ajatellen.

Tästä lähti niin suuri harmitus, että ompelin seuraavan kerran vasta eilen, tiistaina, kun sain tuttinauhatarvikkeet. Eilen illalla päätin ottaa härkää sarvista ja korjata paidan. Teki ihan pahaa leikata paidankauluksen kanttaus irti. Purkaminen ei enää ollut vaihtoehto. Hihansuut olin ommellut tyhmästi niin, että kuminauha oli kiinni saumassa. Hetken katselin sitäkin ratkoja kädessäni mutta sekin vaihtui lopulta saksiin. Uusi kanttaus pääntielle (ilman framilonia!) ja uudet kuminauhat hihoihin ja korjaus oli valmis. Sitten aloin tarkastella hihansuita ja huomasin, että kuminauhat ovat edelleen tiukat ja jos mahdollista, jopa tiukemmat kuin aikaisemmin. Ei voi olla totta! Ei muuta kuin sakset käteen ja taas pala saumaa irti. Tästä harmistuneena päätin jättää kuminauhat kokonaan pois ja ompelin sauman kiinni. Tässä vaiheessa hihansuun sauma oli jo pari senttiä muuta hihaa kapeampi.

Aamulla kerroin taas iloisena tyttärelleni, että paita on nyt korjattu. Hän ei olisi halunnut kokeilla sitä, kun muistin kuinka kiristävä se oli aikaisemmin. Sain kuitenkin hänet suostuteltua. Tällä kertaa hän ei käännellyt ranteitaan vaan heilutti koko käsiään ilmassa ja sanoi, että hihat heiluu. Ja se ei kuulemma ollut yhtään kiva juttu. No eikun sakset vielä kerran käteen, saumat auki, huolellinen kuminauhojen mittaus ja vihdoin se on valmis!