Päätöntä menoa

Ei mennyt taas kaikki ihan niin kuin Stömsössä... Jotkut ovat erikoistuneet aplikointiin ja jotkut siisteihin kanttauksiin. Minä olen erikoistunut liian pieniin päänteihin.

Leikkasin pari päivää sitten kankaat kuopuksen bodya varten mutten ollut ehtinyt ommella niitä yhteen. Tänä aamuna mieheni vei esikoisemme ulkoilemaan ja kuopus nukkui, joten minä kaivoin esiin suklaani ja Singerini ja aloin laulaa. Eiku Singeri alkoi laulaa.

Mukailin Ottobren bodyn kaavaa (sitä, jolla aiemmin bloggaamani body on tehty) mutta halusin nepparit olalle. Kanttauksistakin tuli onnistuneet ja nepparit tulivat hienosti paikalleen. Iloitsin valmis body kädessäni, että kerrankin joku menee nappiin ja onnistuu. Sitten kuopus heräsi ja pääsin kokeilemaan bodya hänen päälleen. Ensimmäisestä huudahduksesta tajusin ettei se tule menemään pään yli. Otin ronskin otteen ja venytin pääntietä. Langat vaan rätisivät mutta ajattelin, että aivan sama. Sen jälkeen body meni kuin menikin pään yli ja näytti päällä tosi kivalta. Sitä voi kyllä periaatteessa pitää, kun ei se päällä ole niin tiukka mutta onkohan se epämukava? (Pitää vielä miettiä.)

Minun tekemilläni vaatteilla, kun on tapana kertoa itse omat mielipiteensä niin näin kävi nytkin. (Ja sitten kaikki kakkajuttuja pelkäävät voivat lopettaa lukemisen tähän.) Kun body oli tytön päällä, huomasin, että nytpä tulikin kakat vaipan kauluksesta selkään. Ja kaikki tällaisen vaipan vaihtaneet tietävät, että silloin kietaisubody olisi paras keksintö ja tiukkakauluksinen versio ihan vihoviimeinen...

Tytöllä oli päällään myös valkoiset housut, jotka näppärästi jätin kuivamaan punaisen bodyn viereen esipesun jälkeen sillä seurauksella, että valkoisten housujen lahkeesta tuli "kivan" punainen ja lisäksi punapohjaisen kankaan valkoiset pallot värjäytyivät punaisiksi. Mitä tästä opimme? Tuskin mitään mutta kannattaisi muistaa esipestä joko koko kangas tai sitten ainakin valmis vaate ennen varsinaiseen pesuun laittoa. Onneksi sain pallot takaisin valkoisiksi ja valkoiset lahkeet lähes valkoisiksi ystäväni Vanishin avulla.

Mutta tässä body, olkaa hyvät.

Valmis!

Olkanepparit Prymin 10 milliset rengasnepparit. (Piti ottaa enemmänkin lähikuvia mutta kävi se äksidentti.)

Kyllä se tässä ihan hyvältä näyttää.

Molemmat Muruset paidoissaan.

Niin ja tosiaan. Nyt uskallan jo blogata T-paidan, jonka tein viime viikolla ja lähetin kesäylläriksi toiselle kummipojalleni. En uskaltanut blogata sitä aikaisemmin, ettei yllätys paljastu. Tässä kaikki meni aikalailla nappiin. Kaava taas Ottobresta.

Raitapaita raitaa rakastavan serkkuni pojalle.