Mummoja, joiden sisällä oli uusia mummoja...

Venäjänmaa toi lapsille vanhoja mummoja,
ja niiden sisällä on uusia mummoja
ja niiden sisällä on uusia mummoja
ja niiden sisällä on uusia mummoja...

En mahda sille mitään, että aina, kun näen maatuskan, tämä Nypyköiden(?) biisi alkaa soida päässä.

No mutta sitten asiaan. Ihastuin heti ensi selauksella Ompele kaunista lapselle -kirjasta tähän malliin ja halusin tehdä sen esikoiselleni. Pääkankaaksi valitsin vanhoja mummoja, joiden sisällä... Eli maatuskoja. Ja reunoihin tietysti vaaleanpunaista.

Jos tuosta kirjasta otetaan joskus toinen painos, vaadin, että kannesta poistetaan teksti "25 helppotekoista vaatetta 0-5 -vuotiaille"! Ja toivon, että en enää koskaan kuule sanoja helppo, puuvillakangas ja vaate samassa lauseessa...

Maatuskakankaan kanssa kaikki sujui hienosti. Eli siis neljä suoraa saumaa meni tosi hyvin. Sitten tein helman päärmeen (onkohan se sen niminen?). No ensinnäkin jäi vähän harmittamaan, että vaaleanpunaisesta kankaasta näkyy läpi maatuskakangas mutta se ei onneksi päällä erotu kovasti. Käänne olisi ohjeen mukaan pitänyt ommella nurjalle puolelle piilopistoin eli ohjeen mukaan käsin. Enhän minä nyt herran tähden jaksa sitä käsin ommella, joten surautin sen koneella päältä - kahteen kertaan, kun ensimmäinen sauma ei osunutkaan nurjalla puolella päärmeen kankaaseen. Tässä vaiheessa kello oli jo ylittänyt puolen yön ja seuraavaksi ohjeissa luki sana vinonauha eli siinä kohtaa minulle suomeksi nukkumaan. En ollut ennen kokeillut sellaista. Siis sitä vinonauhaa.

Seuraavana iltana jatkoin työtä vinonauhan tekemisellä. Kello oli puoli kymmenen, kun aloitin vinonauhan mittaamisen. Ajattelin nopeasti ommella ne kiinni ja mennä kerrankin ajoissa nukkumaan. Kun sain vinonauhat leikattua, iloitsin siitä, että sehän joustaa!! (Taitaa olla vinonauhan perimmäinen tarkoitus.) Kolme kertaa onnistuin myös yhdistämään nauhan pätkät siten, että toinen sauma oli toisella ja toinen toisella puolella. Eli oikealla ja nurjalla. Lopulta sain kuin sainkin kädenteiden ja pääntien kantit ommeltua. Nekin tosin päältä ommeltuna, en piilopistoin nurjalle.

Rusetin teossakin onnistuin kaksi kertaa sekoittamaan nurjan ja oikean puolen ja sauma jäi näkyviin. Lopulta noin klo 0.30 paita oli valmis! Että sellainen nopea kanttien ompelu. Mutta lopputulokseen olen joka tapauksessa tyytyväinen. Varsinkin nopealiikkeisen lapsen päällä ja hieman kauempaa katseltuna. Paita puetaan siis siten, että napit ovat takana. Ensimmäistä kertaa, kun kolmevuotiaani näki keskeneräisen paidan, hän sanoi, ettei tykkää siitä, kun se on väärin päin.Mutta onneksi satuimme ostamaan kirpputorilta hänelle hänen ensimmäisen Barbie-nuken, jolla sattui olemaan "samanlainen paita" päällä eli selästä suljettava. Nyt tätäkin paitaa voi siis pitää päällä eikä se olekaan enää tyhmä. Kiitos Barbie!