Vaahtokarkkeja

Tämä alkaa olla jo todella noloa, että kuukauden aikana täällä on yksi uusi teksti. Juttelimme juuri parin ystävän kanssa siitä, miten blogit vastaavat kirjoittajansa henkilökuvaa ja joudun toteamaan, että minun blogini vastaa oikein hyvin, koska välillä en vaan saa mitään aikaiseksi, kuten nyt näitä uusia tekstejä tänne.

Piparminttu. Nam!!

Joululahjatekstissäni kerroinkin tehneeni paketteihin mukaan vaahtokarkkeja. Olen kokeillut vaahtokarkkien valmistusta vuosia vuosia sitten erittäin huonolla menestyksellä. Lopputuloksena oli lähinnä jotain marmeladia muistuttavaa, huonon makuista ja muutenkin epäonnistunutta massaa, joten odotukset uudelle yritykselle olivat korkealla. Tilasin hieman ennen joulua Juju-kerhon kuukauden kirjan: Karkintekijän käsikirjan. Kirja on täynnä toinen toistaan herkullisempia kuvia ja ohjeita. (Kirja näyttää olevan hyvässä tarjouksessa, joten se kannattaa tilata, jos karkkien valmistaminen kiinnostaa.) Ohjeissa neuvotaan keittämään massoja erilaisissa lämpötiloissa, jonka vuoksi ostin sokerilämpömittarin ja paistolämpömittarin. Sokerilämpömittareiden hintoja vertaillessani huomasin niiden maksavan yleisimmin yli 20-25 euroa, joten Clas Ohlsonin vähän yli kympin maksava mittari oli hyvä löytö ja mittari pelaa hienosti. Muistathan kalibroida mittarin ennen käyttöä. Ohjeet tulevat paketissa.

Suklaa.

Ja sitten vielä palatekseni niihin vaahtokarkkeihin, jokainen tekemäni satsi on onnistunut loistavasti ja sekä maku että rakenne ovat olleet erinomaisia, vaikka itse sanonkin. Olen valmistanut vaahtokarkkeja nyt jo viisi kertaa. Makuina ovat olleet piparminttu, vanilja ja suklaa.

Vanilja.