lauantai 4. huhtikuuta 2015

Marenkia, marenkia



Tyttäreni muodostelmaluistelujoukkue viettää pian koukkuepäivää. Viimeksi tyttäreni vei joukkuepäivään kaupan marenkeja ja toiveena oli, että tällä kertaa nyyttäreihin vietäisiin suunnilleen samaa kuin viimeksi. Koska nyt aikaa oli enemmän, halusin tehdä marengit itse. Ja siitä se ajatus sitten lähti...

Ennen valmistusta MUISTA! 
- Erottele valkuaiset huolellisesti siten, että yhtään keltuaista ei tule joukkoon. 
- Tarkista, että kaikki työvälineet ovat aivan kuivia ja puhtaita. Pienikin vesipisara saatta estää vaahdon muodostumisen ja marenkien kovettumisen.

Lakritsimarengit/salmiakkimarengit
4 kananmunan valkuaista
2,5 dl sokeria
1,5 rkl lakritsijauhetta/salmiakkijauhetta

Laita uuni lämpiämään 150 asteeseen. Vatkaa valkuaiset hyvin vaahdoksi ja lisää hiljalleen joukkoon sokeri, johon on sekoitettu makujauhe. Vatkaa kunnes vaahto on kovaa, sileää ja kiiltävää. Pursota kaksi peltiä täyteen haluamasi muotoisia marenkeja. Käännä kiertoilmauuni sataan asteeseen (tavallinen n. 120-100 asteeseen uunin tehosta riippuen) ja paista marenkeja uunissa n. 1 tunti 20 min. Tämän jälkeen käännä uuni pois päältä mutta jätä marengit uuniin siihen asti, kunnes uuni on jäähtynyt ja marengit ovat sisältäkin rapeutuneet. Muista suorittaa runsasta laadunvalvontaa jäähtymisen aikana mutta varo syömästä kaikkia marenkeja... Joskus niinkin voi käydä.

Kuvan siniset marengit olen tehnyt aivan samoin mutta ilman makujauhetta. Lopuksi, ennen pursottamista, kääntelin joukkoon turkoosia pastaväriä tahallaan hieman huolimattomasti, että marengeista tulisi hieman epätasaisen värisiä ja raidallisia.

Niin ja ensimmäisen lakritsimarenkisatsin kanssa minulle kävi hieman köpelösti. Laadunvalvonta oli niin tehokasta vielä seuraavanakin päivänä, että ajatus salmiakkimarengeista tuli ajankohtaiseksi, jotta joukkuepäivään ylipäänsä olisi jotain vietävää... Nämä lakritsi- ja salmiakkimarengit ovat kyllä jotain aivan taivaallista tällaiselle tummien makujen ystävälle.

1 kommentti:

  1. Onpa taas aherrettu todella luovasti ja yömyöhäänkin. Mielenkiintoinen tekniikka noissa kynsilakkapääsiäismunissa. Virpomisvitsoista tuli ihan entiset ajat mieleen, kun silloin tehtiin kukkia kreppipaperista.

    Pikku-mummu

    VastaaPoista

Ihanaa, että jätät jäljen. Kiitos!