Pikkuruisia T-paitoja

Havahduin tuossa eräänä lämpöisenä päivänä siihen, että meidän pienimmällä ei ole kuin kaksi lyhythihaista paitaa. Kun esikoisemme oli tuon ikäinen (4kk), oli talvi ja pakkaset. Joten tämän seurauksena viimeisin projektini ovatkin T-paidat pikkuiselle.

Viimeisimmässä Sampsukan tilauksessa tuli kangas, jonka tilamisesta minulla ei ole minkäänlaisia muistikuvia, enkä voinut ymmärtää, että olin valinnut sen ostoskoriini. Kangasta oli vielä ihan reilu määrä, joten joku visio minulla on ilmeisesti tilaushetkellä ollut. Tosin luulen, että kangas on ollut tarjouksessa ja olen sen siksi valinnut. Kuka tietää. No mutta nyt päätin tehdä tästä kankaasta pienen T-paidan. Ajattelin, että jospa vaikka tykästyn kankaaseen, kun sitä vähän aikaa katselen ja käsittelen. Olin oikeassa. Kuosi ei kyllä edelleenkään miellytä kovasti mutta kangas on aivan ihanan pehmeää ja sitä on helppo ommella, koska se on hieman vahvaa, pysyy paikallaan eikä rullaannu reunoista.

T-paidan kaava on Ottobresta (3/12). Kaava on sama kuin aikaisemmin raidallisessa T-paidassa, nyt vain sitä pienintä mallia, koko 62. Koska olen erikoistunut niihin liian pieniin päänteihin, leikkasin nyt jo heti kaavaan isomman pääntien minimoidakseni jälkiharmitusta. Leikattuani kankaat, avasin taitettuna olleen kankaan ja huomasin heti, että paidan malli on liian leveä mutta koska kangas oli jo leikattu, sille ei voinut enää mitään, koska paitaa olisi pitänyt kaventaa keskeltä. Kaksoisneulani on ollut telakalla jonkin aikaa, koska menetin hermoni sen kanssa taannoin. En ollut varma, olisiko se rikki. Nyt ajattelin uskaltautua kokeilemaan sitä uudestaan. Neula toimi mutta kone ei. Singerisissäni ei ole lisälankatappia ja olen kehittänyt sellaisen itse koneen päällä olevaan puolaustappiin. Ilmeisesti Singerini ei kuitenkaan ole tästä yhtä mieltä kanssani. Lanka sotkeentui yhtenään ja katkesi ainakin viisi kertaa hihansuiden ja pääntien resorien ompelun aikana. Urheasti ja sinnikkäästi skuitenkin ompelin loppuun asti vaikka hermoja kiristi. Tämän lisäksi paidan ompelun aikana katkesi kaksi jersey-neulaa. Alkaa tulla kalliiksi nämä minun ompelut...

Tänään sain paidan vauvan päälle ja suureksi helpotuksekseni huomasin, että ensinnäkin pääntien ei ole tiukka (!!!JEE!!!) ja paita on ihan kiva päällä vaikka se leveä onkin. Se on myös varmasti mukava ihoa vasten, koska kangas on niin pehmeää.

Vaikka edellisen T-paidan ompelu ottikin hermoille, ei itse kaava ja työohje ollut monimutkainen, joten tein heti tänään toisen T-paidan. Nyt kavensin kaavan valmiiksi. Tällä kertaa kaikki sujui kuin vettä vaan ja sain nopeasti valmiiksi pienen, suloisen T-paidan, joka on päällä aivan ihana! Kaksoisneula jäi laatikkoon. Kangas on sama kuin esikoiselle ompelemassani singoallassa jokin aika sitten. Pidän siitä itse kovasti. Jospa siitä joskus tulisi jotain minullekin. Tarvitsee vain lähteä kangasostoksille ennen sitä.

Vaaleanpunaiset kanttaukset piristävät kangasta entisestään.

Päätöntä menoa

Ei mennyt taas kaikki ihan niin kuin Stömsössä... Jotkut ovat erikoistuneet aplikointiin ja jotkut siisteihin kanttauksiin. Minä olen erikoistunut liian pieniin päänteihin.

Leikkasin pari päivää sitten kankaat kuopuksen bodya varten mutten ollut ehtinyt ommella niitä yhteen. Tänä aamuna mieheni vei esikoisemme ulkoilemaan ja kuopus nukkui, joten minä kaivoin esiin suklaani ja Singerini ja aloin laulaa. Eiku Singeri alkoi laulaa.

Mukailin Ottobren bodyn kaavaa (sitä, jolla aiemmin bloggaamani body on tehty) mutta halusin nepparit olalle. Kanttauksistakin tuli onnistuneet ja nepparit tulivat hienosti paikalleen. Iloitsin valmis body kädessäni, että kerrankin joku menee nappiin ja onnistuu. Sitten kuopus heräsi ja pääsin kokeilemaan bodya hänen päälleen. Ensimmäisestä huudahduksesta tajusin ettei se tule menemään pään yli. Otin ronskin otteen ja venytin pääntietä. Langat vaan rätisivät mutta ajattelin, että aivan sama. Sen jälkeen body meni kuin menikin pään yli ja näytti päällä tosi kivalta. Sitä voi kyllä periaatteessa pitää, kun ei se päällä ole niin tiukka mutta onkohan se epämukava? (Pitää vielä miettiä.)

Minun tekemilläni vaatteilla, kun on tapana kertoa itse omat mielipiteensä niin näin kävi nytkin. (Ja sitten kaikki kakkajuttuja pelkäävät voivat lopettaa lukemisen tähän.) Kun body oli tytön päällä, huomasin, että nytpä tulikin kakat vaipan kauluksesta selkään. Ja kaikki tällaisen vaipan vaihtaneet tietävät, että silloin kietaisubody olisi paras keksintö ja tiukkakauluksinen versio ihan vihoviimeinen...

Tytöllä oli päällään myös valkoiset housut, jotka näppärästi jätin kuivamaan punaisen bodyn viereen esipesun jälkeen sillä seurauksella, että valkoisten housujen lahkeesta tuli "kivan" punainen ja lisäksi punapohjaisen kankaan valkoiset pallot värjäytyivät punaisiksi. Mitä tästä opimme? Tuskin mitään mutta kannattaisi muistaa esipestä joko koko kangas tai sitten ainakin valmis vaate ennen varsinaiseen pesuun laittoa. Onneksi sain pallot takaisin valkoisiksi ja valkoiset lahkeet lähes valkoisiksi ystäväni Vanishin avulla.

Mutta tässä body, olkaa hyvät.

Valmis!

Olkanepparit Prymin 10 milliset rengasnepparit. (Piti ottaa enemmänkin lähikuvia mutta kävi se äksidentti.)

Kyllä se tässä ihan hyvältä näyttää.

Molemmat Muruset paidoissaan.

Niin ja tosiaan. Nyt uskallan jo blogata T-paidan, jonka tein viime viikolla ja lähetin kesäylläriksi toiselle kummipojalleni. En uskaltanut blogata sitä aikaisemmin, ettei yllätys paljastu. Tässä kaikki meni aikalailla nappiin. Kaava taas Ottobresta.

Raitapaita raitaa rakastavan serkkuni pojalle.