Tuliaisia

Kävimme tyttöjen kanssa reilu viikko sitten kylässä kahdessa sukulaisperheessä. Halusin tapani mukaan viedä tuliaisiksi mieluiten jotakin itsetehtyä. Mietin pitkään, mitä se olisi ja vihdoin päivää aikaisemmin tartuin ompelukoneeseen ja surauttelin tätini perheelle patalaput ja kummipojalle ja hänen veljelleen neliöpipot.

Koitin neliöpipoihin hieman johdettua kaavaa, joka osoittautuikin hankalaksi. Joo, ei todellakaan uskoisi!! Halusin saada pienen kaarevan reunan otsan kohdalle. Tein ensimmäisen koekappaleen trikoosta. Siihen tuli liian korkea "kaarroke" ja se yhdistettynä muutenkin liian leveään pipoon, ei ollut hyvä yhdistelmä. Pyörittelin kappaleita edessäni oikeasti yli tunnin, että pääsin selvyyteen, mikä sauma minun pitäisi ensin ommella. Ja kaksi kertaa taisin purkaa ompelemani sauman, kun ei mennytkään oikeassa järjestyksessä. Joustavaa ommelta on aina niin ihana purkaa...

Seuraavan version uskalsin tehdä jo suoraan suunnittelemallani Eurokankaan velourilla. Pienensin kaavaa ja madalsin kaarroketta. Surauttelin nopsasti kaksi samanlaista pipoa ja sitten kutsuin nelivuotiaani testaamaan niitä... Ja sitten hain kahdeksankuiseni testaamaan ja löysin sopivan käyttäjän... (Muistiin itselle: velouri ei välttämättä jousta yhtä hyvin kuin trikoo.)

Suunnittelemani velouri alkoi olla lopussa eikä siitä olisi enää saanut kahta kaksinkertaista pipoa, joten päädyin kompromissiin, johon olen hyvin tyytyväinen. Tein ulkopuolen velourista ja sisäpuolen trikoosta (ati toisin päin) ja näin pipo on käännettävä ja sen väriä voidaan muuttaa asun mukaan. Samalla sen lämpimyyttä voidaan säätää kääntämällä haluttu puoli korvia vasten.

Täti sai lisäksi tuliaisiksi virkkaamani kassin.

Kaikkea ja vähän muutakin

Vihdoinkin!! Blogini päivityksessä on ollut todella pitkä tauko. Tänä aikana en myöskään ole ommellut juuri mitään. Tässä kuitenkin jotain, mitä olen saanut aikaiseksi ja lisäksi vähän puutarhakuvia.

Muokkasin mekkotehtaan Katariinan ohjetta pitkähihaiseksi. Mekko tuli nelivuotiaalleni, joka suureksi hämmästyksekseni valitsi mekkoo kuvaksi PAPUKAIJAN!! Mekosta tuli omasta mielestäni liian yöpaitamainen ja siksi se ei ole vielä päässyt käyttöön kodin ulkopuolelle. Yöpaitamaisuutta korostaa myös liian suuri kasvunvara.

Kävimme juhlimassa erästä rippilasta ja lahjaksi veimme tekemäni essun ja patalaput. Omasta mielestäni tämä kangas oli niin ihanan näköistä, että se sopi aivan täydellisesti hieman romanttiseen essuun. Kuva on luvattoman huono eikä tuo mallia ollenkaan oikeuksiinsa. Todellisuudessa essu näyttä hyvältä päällä, kun sen pitkät nauhat tuodaan takaa etupuolelle rusettiin. Solmimisnauhat ja nirkan taakse tuleva nauha ovat samaa nauhaa, joka kulkee kujassa "viistossa kohdassa" ja voidaan siten kiristää juuri sopivaksi käyttäjälleen. Edessä on vielä tasku, joka on täydellisen kokoinen patalappujen säilytykseen. Huomaatteko? Tasku. No tuossa noin.

 

Ja tässä hienossa kuvassa näette - näettehän?! -
patalaput taskussa.

Patalappujen kangas läpäisi aikaisemmin sulamistestin.
Kokeilin nostaa 250 asteisesta uunista vuoan patalapulla,
joka oli kääritty tähän kankaaseen, jotta voin olla varma ettei se sula käytössä.

Tässä samasta kankaasta ommeltu Katariina erään ihanan nelivuotiaan tyttösen syntymäpäivälahjaksi. Lahjan saaja on aivan saman kokoinen oman nelivuotiaani kanssa ja siksi mekko pääsi sovituskuviin päälle asti.

Kukkapenkkini on vähän myöhännäisherännyt ja se kukkii kauneimmin näin loppukesästä.

Tämänkin Päivänliljan kuuluisi kukkia kesäkuussa.

Kukkapenkissäni on Pallosyysvuokkoja, jotka keräävät joka kesä ihanasti perhosia. Kun näyttävät, halkaisijaltaan jopa 15 senttiset kukat elokuussa aukeavat ja aurinko suvaitsee näyttäytyä pilven takaa, kaikki lähialueen perhoset kerääntyvät kukkiin.

Mikähän tämä perhonen on?

Esikoiseni täytti - nyt jo(!!) -  neljä vuotta ja häntä juhlimme sukulaisten kanssa viikonloppuna. Tarjolla oli mansikkajuustokakkua, kinkku-kesäkurpitsa-piirakkaa, rieskarullia tonnikala-, kinkku- ja meetwurstitäytteellä, coctailpiirakoita munavoilla, mokkapaloja, tiikerikakkua sekä keksiä. Mansikkajuustokakkua en ollutkaan ennen tehnyt mutta siitä tuli omasta mielestäni varsin maittavaa ja mikä parasta: VAALEANPUNAISTA! Juomaksi perinteisten kuumien juomien lisäksi oli ihanaa viinimarjalehtijuomaa, jota Louhisaaren juomaksikin kutsutaan. Vime vuonna istuttamiimme marjapensaisiin ei vielä tänä vuonna tullut marjoja, joten kävin keräämässä niistä lehdet. Myös äitini marjapensaiden lehdet pääsivät juomaan mukaan (tai enemmän niitä kyllä oli).

Ihanat pinkit liljat aukesivat myös vihdoin. Osa on vielä nupullaan mutta tuoksu on huumavan ihana!

Vieläkö on villihevosia...

Tilasin jokin aika sitten hevoskuvioista fleeceä kolmevuotiaan fleecetakkia varten. Tilasin kankaan, vaikka sopivaa kaavaakaan en ollut vielä löytänyt. Ja kangasta tulikin tilatua aivan liikaa. Pari viikkoa sitten löysin vihdoin hyvät kaavat ja leikkasin kankaat valmiiksi. Ompelu kuitenkin jäi silloin tekemättä. Jotenkin ei millään jaksanut ja ulkonakin oli helteet, joten fleecetakin ompelu ei siinä kohtaa tuntunut innostavalta. Eilen mietin, mitä alkaisin seuraavaksi tehdä ja silloin päätin surauttaa heppatakin osat yhteen ja sehän olikin kivaa. Kaava on siis Ottobresta 1/11 mutta jätin taskut pois ja kokosin toisen takin ohjeella, joka oli myös samasta lehdestä. En halunnut risareunoja näkyviin, joten noudatin sellaisen takin ohjetta, jossa saumavarat tikattiin kiinni. Singer oli aika kovilla, kun se hakkasi neulaa neljän paksun fleecekerroksen läpi mutta yhtään neulaa ei katkennut! Kaikkein tiukimmat paikat pyöritin käsin. Lopputulokseet olen erittäin tyytyväinen. Tyttäreni vain ilmoitti heti takin nähdessään, ettei tykkää siitä, kun haluaisi vaaleanpunaisen ja heppatakin saa kuulemma lähettää kaverille. Sain kuitenkin puhuttua niin, että nyt takki on ihan kiva.

Täytyy erikseen taas vähän kahua tuota hienosti
vetoketjun yli jatkuvaa kuvaa.

Heppafleecen kanssa samaan pakettiin olin tilannut myös eristehuopaa patalappujen tekoa varten. Eilen sain sitäkin vihdoin kokeiltua ja suristelin kivat, pienet, maatuskakuvioiset patalaput. Kääntöpuoli on vaaleanpunainen.

Ja tässä vielä pari hattua, jotka tein lahjoiksi esikoisen kavereille. Kuvassa on kaksi samanlaista kääntöhattua eripäin.