Kävimme tyttöjen kanssa reilu viikko sitten kylässä kahdessa sukulaisperheessä. Halusin tapani mukaan viedä tuliaisiksi mieluiten jotakin itsetehtyä. Mietin pitkään, mitä se olisi ja vihdoin päivää aikaisemmin tartuin ompelukoneeseen ja surauttelin tätini perheelle patalaput ja kummipojalle ja hänen veljelleen neliöpipot.
Koitin neliöpipoihin hieman johdettua kaavaa, joka osoittautuikin hankalaksi. Joo, ei todellakaan uskoisi!! Halusin saada pienen kaarevan reunan otsan kohdalle. Tein ensimmäisen koekappaleen trikoosta. Siihen tuli liian korkea "kaarroke" ja se yhdistettynä muutenkin liian leveään pipoon, ei ollut hyvä yhdistelmä. Pyörittelin kappaleita edessäni oikeasti yli tunnin, että pääsin selvyyteen, mikä sauma minun pitäisi ensin ommella. Ja kaksi kertaa taisin purkaa ompelemani sauman, kun ei mennytkään oikeassa järjestyksessä. Joustavaa ommelta on aina niin ihana purkaa...
Seuraavan version uskalsin tehdä jo suoraan suunnittelemallani Eurokankaan velourilla. Pienensin kaavaa ja madalsin kaarroketta. Surauttelin nopsasti kaksi samanlaista pipoa ja sitten kutsuin nelivuotiaani testaamaan niitä... Ja sitten hain kahdeksankuiseni testaamaan ja löysin sopivan käyttäjän... (Muistiin itselle: velouri ei välttämättä jousta yhtä hyvin kuin trikoo.)
Suunnittelemani velouri alkoi olla lopussa eikä siitä olisi enää saanut kahta kaksinkertaista pipoa, joten päädyin kompromissiin, johon olen hyvin tyytyväinen. Tein ulkopuolen velourista ja sisäpuolen trikoosta (ati toisin päin) ja näin pipo on käännettävä ja sen väriä voidaan muuttaa asun mukaan. Samalla sen lämpimyyttä voidaan säätää kääntämällä haluttu puoli korvia vasten.
Täti sai lisäksi tuliaisiksi virkkaamani kassin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa, että jätät jäljen. Kiitos!