Aina ei mene kuin Koko Suomi leipoo -ohjelmassa. Niinkö se sanonta meni? Jokaiselle kotileipurille ja ihan varmasti ammattilaisellekin sattuu välillä hauskoja ja ei-niin-hauskoja kommelluksia leipoessaan. Yleensä tietysti vain priimatuotteet päätyvät julkisiksi.
Kuten varmasti aika moni kotileipuri, minäkin kokeilin edellisen KSL-ohjelman jälkeen Aleksanterin leivosten leipomista. Ohjeeksi valitsin Ullan unelman sivuilta löytyneen ohjeen (klikkaa tästä). Ohjelmassa kerrottiin, että pohjan maku tulee parhaiten esille, kun voi ja sokeri kypsyvät uunissa ja pääsevät uunissa hieman karemellisoitumaan. Minunkin pohjani pääsi hieman... no karamellisoitumaan. "Karamellisoituminen" ei ollut kovin vakavaa, joten käytin pohjan silti. Väliin laitoin itse tehtyä, vahvaa omenahilloa. Kuorrutteen värjäsin jauhemaisella karamellivärillä. Pastaväri olisi ollut parempi vaihtoehto, koska nyt jauhemaisen värin pisteet jäivät näkyviin kuorrutteen pinnalle. (Ihan kuin se pastaväri olisi jotain pelastanut...!) Kuorrute levisi aika kivasti levyn päälle ja pinta jäi mukavan kiiltäväksi. Hetken kuluttua aloitin leivosten leikkaamisen. Sen jälkeen mitään ei ollutkaan enää tehtävissä. Ehkä huomaattekin...
Levyn aivan viimeiseen nurkkaan jäi yksi ehjä pala. Se kuvausyksilö. Tässä loput...
Yrityksen ja erehdyksen kautta voittoon. Mukava tietää että kokeneellekin kotileipurille sattuu ja tapahtuu ja jauhopeukalo on välillä keskellä kämmentä ��
VastaaPoista-Maiju
Aina ei voi onnistua. :D
VastaaPoista