Sitten keksin, että nyt on aika kokeilla vuosien tauon jälkeen karjalanpiirakoita! Noin 15 vuotta sitten leivoin monta tuntia karjalanpiirakoita kotona ja ne syötiin puolessa tunnissa. Siitä jäi mieleen lähinnä se, että piirakat olivat hyviä ja hitsin työläitä syöntiaikaan nähden. Nyt kuitenkin aika oli kypsä ja päätin kokeilla uudestaan. Taikinan vaivasin tietysti hienossa yleiskoneessani. Tuli muuten hyvä taikina! Ohje oli ihan perinteisesti ruisjauhopussin kyljestä: 5,5 dl hienoa ruisjauhoa, 2 dl kylmää vettä, 1 tl suolaa, aineet sekaisin ja vaivataan hyvin taikinaksi.
Ensimmäinen piirakka oli aivan ala-arvoinen mutta niin se alkoi pikkuhiljaa sujua ja suurin osa piirakoita oli jo oikein hyvän näköisiä. Päätin tehdä piirakoita cocktailpiirakan kokoisia, kun keittiöstä löytyi siihen sopiva muotti, jolla sain pyöreitä pohjia taikinasta. Ja niinhän siinä kävi, että piirakat veivät mennessään ja jo seuraavana päivänä keitin uuden satsin riisipuuroa ja leivoin toiset 50 coctailpiirakkaa.
Nuukana ihmisenä, kun puuroa jäi hieman jäljelle, päätin kokeilla vielä porkkanapiirakoita. Porkkanatäytteestä jouduin kyllä jatkamaan puolessa välissä keitetyllä riisillä, että täyte riitti kaikkiin piirakoihin. Siksi porkkanapiirakoita tuli vähän eri näköisiä. Pakko on vielä mainita, että porkkanapiirakkapohjia sain saman kokoisesta taikinamäärästä 59 kpl, kun kahdesta edellisestä satsista olin saanut 49 ja 47 kpl. Näiden viimeisten täytyi siis olla todella ohuita. Harjoitus tekee metsurin, sanoi vanha opettajani aikanaan!
Muutaman gluteenittomankin piirakan leivoin pakastimeen odottamaan kuopukseni syntymäpäiväjuhlia, joille tiedän saapuvan gluteenitonta ruokavaliota noudattavan vieraan. Gluteenittomien piirakoiden ulkonäössä ei ole kehumista, koska taikina oli todella jauhoista eikä se meinannut pysyä yhtään kasassa. Muutaman sain kuitenkin kokoon. Toivottavasti maku on edes jotenkuten ok. Gluteenittomiin piirakoihin vaihdoin vain ruisjauhot tummiin gluteenittomiin jauhoihin ja sulatin tilkan voita mukaan taikinaan.
Tässä vielä ne patongitkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa, että jätät jäljen. Kiitos!