Pöllöjä tytölle ja tuliaisia

Käsityömessut eivät jäänet minulta väliin tänäkään vuonna. Kurvasin sinne perjantaina kahden ystäväni kanssa tekemään löytöjä ja inspiroitumaan uusista jutuista ja samalla lämmittelemään vanhoja tuttuja juttuja. Olin messuilla nyt kolmatta vuotta peräkkäin ja olen aina käynyt perjantaina. Se on osoittautunut parhaaksi päiväksi, koska messuväkeä on silloin vähemmän liikenteessä ja pääsen perjantaisin liikkeelle ilman lapsia, jotka jäivät isän hoitoon. Messuja varten piti tietysti ommella iso kassi, joka menee pieneen tilaan ja siihen kuitenkin mahtuu kaikki messuostokset. Kassi valmistui nopeasti ja olikin aivan täynnä tavaraa lähtiessämme. Kassista ei nyt kuitenkaan ole kuvaa mutta eipä se niin ihmeellinen ollut. Sisältö oli tärkeämpi.

Ei uskoisi, miten vaikea kaupoista on löytää yksiväristä, ruskeaa bodya vauvalle. Huomasin kuitenkin, että sellaista ei todellakaan tällä hetkellä ole kaupoissa, joten luovutin viiden kaupan jälkeen ja päätin tehdä sen itse. Kankaan tilauspaikkakin oli jo selvillä: Ompelun ihanuus. Tilasin sieltä aikaisemmin pinkkiä trikoota ja se oli ihanan paksua ja napakkaa. Samaa laatua oli nyt tilaamani ruskea trikoo. Kaavana on Ottobren bodyn kaava lehdestä nro x/xx... Pitkät hihat muokkasin jostakin toisesta kaavasta, joka oli siitä samasta x/xx lehdestä. Kaula-aukon kanttaukset olisi voineet olla vähän löysemmätkin mutta ainakaan body ei nyt valu päältä. Bodyn koko on 74.

Body on tarkoitettu piparikukkahaalareiden kaveriksi ja samalla se sopii hienosti myös uuden pöllöhaalarin kanssa. Yhdessä en saanut niistä kuvaa, koska body ehti sotkua ennen pöllöhaalareiden valmistumista. Ruskea body sopii myös aivan minkä tahansa alaosan kanssa, joten se tulee olemaan kovassa käytössä. Pitäisiköhän saman tien leikellä toinenkin...?

Edellisessä päivityksessä, Pöllöjä pojille, oli haalarit ja paita ihanasta pöllöjoustiksesta ja uhosin ompelevani samasta kankaasta vielä tyttöhaalaritkin kymmenkuiselleni. Tässä ne nyt ova. Ihanat!! Minun oli tarkoitus kääntää "tyttöpöllöt" oikein päin tähän haalariin mutta kankaan nukka olikin kivempaa näin päin, kun se laskeutui alaspäin. Ihan uskomatonta, miten paljon resorin väri voi vaikuttaa vaatteen ulkonäköön.

Haalarin kaava on oma ja se on sama kuin piparikukka- ja poikapöllöhaalareissa. Haalarissa on nepparit olalla. Tykkään kovasti tästä mallista. Haalarit ovat noin kokoa 74 (-80?).

Sitten tuliaisia ja lahjoja, joiden kuvia en ole voinut julkaista ennen kuin ne ovat saavuttaneet oikeat omistajansa. Näitä korvapipoja kudoin viime vuonna joulupukin konttiin ja lahjoiksi. Lankoja jäi vielä, joten ystäväni poikavauva sai tällaisen myös. Pojalle on ehtinyt karttua ikää jo reilu puoli vuotta, joten rohkenin mitata myssyn kokoa pikkuisen kymmenkuiseni päässä ja nappiin meni. Pipo sopi oikein hyvin omistajansa päähän ja oli mieluinen myös äidille.

Toinen ystäväni sai kuukausi sitten poikavauvan. Kudoin nämä sukat ja tumput valmiiksi odottamaan, että pääsisin näkemän pikkuisen. Viime viikolla se tapahtui ja voi kuinka hän olikaan niin suloinen. Tumpuissa on kiristysnauhat, koska tunnetusti nuo pikkuiset saavat aina tumput pois käsistään. Jospa nämä pysyisivät vähän pidempään lämmittämässä pikkuisia käsiä.

Pöllöjä pojille

Veljeni pojat (6 kk ja 2 v.) juhlivat yhteiskastetta ja vanhemman pojan synttäreitä tänään ja mietin taas jälleen kerran pitkään, mitä tekisin lahjaksi. Lopulta keksin sen viime viikolla mutta kankaat puuttuivat. Tein perjantaina tilauksen lempikauppaani, Ompelun ihanuuteen ja laitoin toiveeksi, että saisin paketin mahdollisimman pian, koska olin itse liian myöhään liikkeellä. Noin tunnin kuluttua tilauksen lähettämisestä sain sähköpostiin ilmoituksen lähetetystä paketista. Wau, mitä palvelua!! Ja seuraavana tiistaina kankaat olivat jo minulla ja niistä innostuneena ompelin ne saman tien kasaan. Vai olisiko siinä mennyt vielä keskiviikkokin. Hmm... Enpä muistakaan enää. Samalla opin uudestaan asian, jonka jo tiesinkin: yhdeksänkuinen vauva ja kaavapaperi eivät sovi yhteen...

Tätä pöllöjoustista olen katsellut jo pidempään mutta en ole tiennyt, mitä siitä tekisin. Pikkuveljeni on ollut lapsesta asti pöllöfani ja samaa yritämme tietysti joukolla tartuttaa poikiin. Joten tietysti juuri se ihanan pöllökangas valikoitui myös näihin lahjoihin. Kangasta jäi vielä jäljelle juuri sen verran, että minun on pakko surautella siitä vielä meidänkin vauvalle haalarit vaaleanpunaisilla resoreilla. Niin ja käännän "tyttöpöllöt" oikein päin. Housujen kangas on collegea.

Paidan ja housujen kaavat ovat Ottobresta mutta en valitettavasti millään muista mistä niistä. Ovat vielä molemmat eri lehdistä. Minulla on niitä jokunen eikä siinä selatessa jää muistiin, mistä lehdestä mikäkin kaava tulee napattua. Haalarin kaava on omani. Paita ja housut ovat kokoa 98 ja haalari noin kokoa 74 mutta on kyllä niin reilu, että menee varmaan jopa 80 senttiseksi. Ehkä. Housut ovat vähän liian isot mutta toivottavasti ne pysyvät päällä jo nyt, että pääsevät käyttöön paidan kaveriksi.

Tykkäsin kovasti lopputuloksista ja niin teki myös lahjan saajien vanhemmat. Pojista vanhempi, kaksivuotias, vei lahjan avattuaan vaatteensa keittiön lattialle mutta toivon, ettei se ollut mielipide vaatteista. Heh! Toivottavasti tulee kovaan käyttöön.

Ja vielä pikapäivityksenä pipo, jonka ompelin jokin aika sitten itselleni. Tykkään vaan niin kovasti tästä piparikankaasta, että siitä piti saada jotain itsellekin. Tämä onkin ollut o ahkerassa käytössä. Kaava on Ottobren kesänumerosta.

.

Lisää prinsessamekkoja

Oli pakko tehdä vielä toinen päivitys, kun olen ollut tänään niin valtavan tehokas!

Ystäväni pyysi minulta jo kuukausia sitten prinsessamekkoa tyttärelleen. Toiveet olivat helpot: vaaleanpunaista. Suunnittelin sitä pitkään ja jossain kohtaa suunnitelma oli valmis mutta sitten meninkin käyttämään yläosaan tulevan kankaan nelivuotiaani epäonnistuneeseen pipoon. Tämän vuoksi en ota mielelläni tilaustöitä, koska toimitusaika on pitkä...Tällä viikolla pääsin vihdoin uudestaan käymään Eurokankaan palalaareilla ja sieltä pääsi mukaan uusia kankaita mekkoa varten. Helman kimallekangas oli jo valmiina. Sen ostin jo aikanaan tyttäreni prinsessamekkoa varten. Nyt mukaan lähti yläosan sametti ja alaosan tylli. Tai tyllinä se myytiin mutta minusta se on enemmänkin jotain organtsan ja tyllin yhdistelmää. Pinnassa on kiva hopean hohto. Toivottavasti käyttäjä tulee pitämään tästä.

Luistelupuku!!

Oih! Voih! Nyt pääsi valmistumaan jotain aivan liian ihanaa!

Nelivuotiaallani on ensi viikolla luistelussa naamiaiset ja tietysti toiveena oli prinsessapuku. Jäällä ei kuitenkaan saa pitää pitkää helmaa, joten mietintään lähti jääprinsessan puku. Kangasostoksilla kävin Eurokankaan palalaareilla ja sieltä löytyi kimaltavaakin kimaltavampi kangas. Se lienee joustosamettia tms. Kaavan ylöosassa ja hihoissa on apuja Ottobresta mutta pääosin kaava on ihan oma. Helma on täysympyrä, kellohelma. Mekko on mitoitettu niin, että sen alle pitäisi mennä luisteluverkkapuku. Kangas myös joustaa tosi paljon.

Mekko valmistui ihan hurjaa vauhtia. Aloin vaan leikata ja ommella ja hupsista vaan, kohta mekko olikin jo valmis ja ompelija äärimmäisen tyytyväinen lopputulokseen!

Puvun valmistuttua, ompelija oli vähintään yhtä kimaltava kuin itsepuku. Sekä myös ompelukone. Vähän bling blingiä elämään.

Testipussukoita ja tuttinauhoja

Innostuin Sata ja yksi käsityötä -blogin pussukoista niin, että päätin itsekin kokeilla, miten pussukan ompelu sujuu. Tilasin testiä varten vain kaksi vetoketjua. Ihan ensimmäinen seuma piti purkaa ja kaksi neulaa vaihtaa, kun täräytin ne rikki vetoketjun rautaan mutta lopputulos on yllättävän hyvä, kun ottaa huomioon, että oli eka kerta. Kankaana on jämäkangasta, jota oli juuri sopiva määrä.

Surauttelin samalla kaksi uutta tuttinauhaa: tumma turkoosi ja puna-valkoraita. Kaikki kuvan tuttinauhat ovat myynnissä ja lisää löytyy tuttinauhajulkaisustani.

Luistelua ja miniprinsessoja

Nelivuotiaani on aloittanut luisteluharrastuksen ja luistimet ja kypärä tarvitsivat kassin. Tietysti vaaleanpunaisen. (Kankaat Ikeasta.) Kassissa on valkoinen vuori ja se on niin syvä, että luistimet ja kypärä mahtuvat hienosti päällekäin. Miten onkaan mahdollista, että pääni menee aina aivan sekaisin, kun pitäisi tehdä jotain, missä on vuori. Tämänkin kassin jouduin purkamaan lähes kokonaan, kun ompelin osat väärin päin. Tai en edes jaksanut lähteä purkamaan, kun purettavaa olisi ollut liian paljon vaan leikkasin tylysti sauman verran pois.

Myös minä tarvitsin uuden työkassin, missä kannan tilauslomakkeet ja laskimen ym. paperit ja pikkutavarat kutsuille. Halusin jotain leikkisää ja värikästä. Tämä pöllökangas vain on niin ihana, että sehän tähän sitten valikoitui. Kassi on mitoitettu niin, että sinne menee A4-kokoinen pahvikansio ja muita tarvikkeita. Vuori on valkoinen.

Eilen illalla otin pitkän tauon jälkeen puikot esiin ja neuloin ranteentappajasukat valmiiksi. Niistä tuli ihanat!!! (Nyt on taas ranne kipeä mutta viis siitä.)

Löysin tähän tyllihameeseen ohjeen jo aikaa sitten mutta nyt sain tilattua tarvikkeet. Tarvikkeina on tyllinauhaa ja hiuspanta. Tämä on siis tehty nelivuotiaalleni mutta hän ei halunnut kuviin, joten vauva saa nyt toimia prinsessana. Voi että hän olikin innoissaan, kun sai hameen päälleen. Pieni keijukaisprinsessa. Vyötärö joustaa niin paljon, että hame on ihan sopiva sekä vauvalle että nelivuotiaalle.

Kuvausvaatteet eivät ihan ole tähän tilanteeseen
suunnitellut mutta ainakin väri täsmää.

Nepparihaalarit

Ostin viime talvena, ennen kuin osasin ommella senttiäkään, ystävältäni ihanat haalarit vauvallemme. Haalarit ovat ruskeaa joustofroteeta ja niissä on taskuissa ihanat piparikukkatehosteet. Ihastuin piparikukkakankaaseen niin kovin, että kun myöhemmin opettelin ompelemaan ja löysin samaa kangasta, minun oli pakko saada sitä. Mitään ajatusta ei silloin vielä ollut siitä, mitä kankaasta tekisin mutta tilasin sitä 60 senttiä. Pikkuhiljaa mielessäni muhi ajatus ommella siitä vauvalle haalarit, kun ne ystävältä ostetut alkavat olla pienet ja samoin olen joutunut laittamaan kaappiin jo kolmet itse ompelemanikin haalarit. Vetoketjua en saanut ostettua ja nappien ja napinläpien ompeleminen ei innostanut, joten suunnittelin mielessäni nepparihaalarit. Satuinkin näkemään erään ystäväni vauvalla juuri sen tyylisesti kiinnitetyt haalarit, mitä olin ajatellut.

Piirsin itse kaavat yhdistäen paria valmista haalaria, joista toinen oli Ottobren kaavalla tekemäni ja toinen ostettu ja loput sovelsin itse. Kangasta oli tosiaan se 60 senttiä ja olisin tarvinnut hieman enemmän. Onneksi vähän pidemmät lahjeresorit korjasivat pituusvajautta kätevästi. Kuitenkin "henkselit" jäivät liian lyhyiksi ja jouduin lisäämään resorikaitaleet myös olalle sekä etu- että takakappaleelle ja lopputulokseen en ole aivan tyytyväinen. Kyllä ne asiansa ajaa mutta olisi sen voinut vähän tyylikkäämminkin toteuttaa... No jokatapauksessa haalereista tuli ihan kivat. Jotenkin piparikukka toimii paremmin pieninä määrinä tehosteena kuin koko kuosina mutta tykkään silti. Kasvunvaraakin jäi oikein reilusti ja uskon, että meidän minineiti käyttää näitä vielä ensi keväänäkin. Ja varmaan kesälläkin...

Joo'o, vauva tosiaan seisoo jo!

Vähän kasvunvaraa.

(Alkaa muuten olla aika vaikea saada kuvaa vaatteista päällä niin, ettei malli katoa kuvasta tai vähintään liikahda...)

Kimaltavat jalustimet

Miksi minulle käy aina niin, että vaikka tiedän, että synttärit on tulossa, alan suunnitella lahjaa tosissani vasta aivan liian myöhään enkä osa päättää, mitä teen? Tällä kertaa sentään aloitin ajoissa, ettei viimeisenä iltana tarvinnut päätellä lankoja vuorokauden vaihtuessa.

Ihanan ystäväni tytär ja samalla tyttäreni yksi parhaista ystävistä täytti neljä vuotta ja meidät oli kutsuttu juhlimaan. Jotenkin neljävuotiaisiin tyttöihin on sisään rakennettu vaaleanpunaiseen väriin ihastuminen ja näin on käynyt tämänkin tytön kohdalla. Niinpä lahjan väri ei ollut vaikea päättää. Olen tehnyt samasta langasta (Novita Kide) pari vuotta sitten baskerit tytölle ja äidille ja koska lankaa oli jemmassa, päätin tehdä säädystimet. Sellaiset oikein muhkeat ja pitkät säärystimet. Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen. Esimerkiksi säärystimiä voi pitää kerhomatkalla pitkänä ja sitten sisälle tullessa rytätä ne kasaan, jolloin ne eivät ole liian kuumat.

Olen siis todellakin jemmannut tätä lankaa jo pari vuotta, koska en ole löytänyt sitä enää kaupoista enkä ole raaskinut tehdä siitä mitään harkitsematonta. Jemmassa on vielä paria eri väriä, jotka odottavat sopivaa käyttökohdetta. Olen niin rakastunut tähän lankaan!

Kuulemani mukaan tyttö piti säärystimistä ja olisi halunnut mennä jopa nukkumaan tämä jalustimet jalassaan. Ihana prinsessaneito!

Kutomisella on kuitenkin myös pieni varjopuoli. Oikea ranteeni alkoi oireilla, kun aloitin kutomisen pitkän tauon jälkeen elokuun lopussa. Nyt työn alla on aivan ihanat polvipituiset villasukat Novitan Nalle-langasta ja puikot ovat numeroa 3. Mitä pienemmät puikot sitä kipeämpi ranne. Nyt kävi niin, että sukat pääsivät selättämään minut ja ranne kipeytyi niin, että minun oli lähdettävä hakemaan terveyskeskuksesta lainaksi rannetuki. Kutomisen lopettaminenhan ei kuitenkaan ole ratkaisu tähän, joten illalla testaan, miten homma toimii tuen kanssa. Todennäköisesti huonosti mutta pakko kokeilla. Hitsi vieköön, kun oli niin hyvä vauhti päällä.

Pinnasuoja ja kypärämyssy

Tilasin Ompelijan maailmasta rullapäärmepininjalan. (Oli muuten niin upeaa palvelua, että suosittelen lämpimästi ihan kaikille!) Minun piti tilata paininjalka jo elokuussa mutta se jäi, niin kuin kaikki muukin ompelu on jäänyt kiireiden vuoksi. Nyt pääsin heti testaamaan uutta jalkaa kypärämyssyyn. Oli kyllä niin hauska (ja helppo!) tapa huolitella reuna, että tulen varmasti käyttämään sitä paljon. Paininjalan mukana ei tullut käyttöohjetta mutta onneksi aina-niin-uskollinen YouTube pelasti jälleen kerran tilanteen. Kypärämyssyn kaava on Ottobren mutta pikkuisen muokattuna.

Olen suunnitellut pitkään uuden pinnasuojan ompelemista, koska vanha ei ollut toimiva. Se lörpötti lähes vauvan päällä öisin, kun sen kiinnitykset olivat väärissä paikoissa meidän pinnasänkyä ajatellen ja pituuskin oli väärä vähän joka suunnasta. Vihdoinkin sain sen valmiiksi ja siitä tuli kyllä aika ihana. Sisällä on pehmikkeenä Ikeasta ostettua peittoa. Vähän se kyllä menee kasaan, että pitää vielä miettiä, josko se kaipaisi jotain muutakin vahviketta.

Pakko vielä mainita, että ostin Tupperwaren silikonivuuan, kun myyjä kehui, että sillä tulee hyvää leipää. Olen halunnut tehdä leipää mutta en sitten koskaan ole kuitenkaan tehnyt. Nyt sain vuuan ja sitä oli pakko heti kokeilla. Ensin tein pelkästä vehnästä, koska muuta jauhoa ei ollut kaapissa. Seuraava versio tuli sämpyläjauhoista ja lisäksi laitoin porkkanaraastetta ja siitä tuli todella hyvää!

Ja sitten vielä vähän orkkideakuvia. (Kaivoin järjestelmäkamerani hyllyltä piiiitkän tauon jälkeen. Ei siitä kyllä pääse mihinkään, että järkkärillä vaan tulee parempia kuvia.)

Tuliaisia

Kävimme tyttöjen kanssa reilu viikko sitten kylässä kahdessa sukulaisperheessä. Halusin tapani mukaan viedä tuliaisiksi mieluiten jotakin itsetehtyä. Mietin pitkään, mitä se olisi ja vihdoin päivää aikaisemmin tartuin ompelukoneeseen ja surauttelin tätini perheelle patalaput ja kummipojalle ja hänen veljelleen neliöpipot.

Koitin neliöpipoihin hieman johdettua kaavaa, joka osoittautuikin hankalaksi. Joo, ei todellakaan uskoisi!! Halusin saada pienen kaarevan reunan otsan kohdalle. Tein ensimmäisen koekappaleen trikoosta. Siihen tuli liian korkea "kaarroke" ja se yhdistettynä muutenkin liian leveään pipoon, ei ollut hyvä yhdistelmä. Pyörittelin kappaleita edessäni oikeasti yli tunnin, että pääsin selvyyteen, mikä sauma minun pitäisi ensin ommella. Ja kaksi kertaa taisin purkaa ompelemani sauman, kun ei mennytkään oikeassa järjestyksessä. Joustavaa ommelta on aina niin ihana purkaa...

Seuraavan version uskalsin tehdä jo suoraan suunnittelemallani Eurokankaan velourilla. Pienensin kaavaa ja madalsin kaarroketta. Surauttelin nopsasti kaksi samanlaista pipoa ja sitten kutsuin nelivuotiaani testaamaan niitä... Ja sitten hain kahdeksankuiseni testaamaan ja löysin sopivan käyttäjän... (Muistiin itselle: velouri ei välttämättä jousta yhtä hyvin kuin trikoo.)

Suunnittelemani velouri alkoi olla lopussa eikä siitä olisi enää saanut kahta kaksinkertaista pipoa, joten päädyin kompromissiin, johon olen hyvin tyytyväinen. Tein ulkopuolen velourista ja sisäpuolen trikoosta (ati toisin päin) ja näin pipo on käännettävä ja sen väriä voidaan muuttaa asun mukaan. Samalla sen lämpimyyttä voidaan säätää kääntämällä haluttu puoli korvia vasten.

Täti sai lisäksi tuliaisiksi virkkaamani kassin.