Ruusulilja Belonica

Tämä ihanuus löysi tiensä minulle tänä kesänä Viherpeukaloilta. Kuvat puhukoon puolestaan.

Ruusulilja 'Belonica'.

Ja kaupan päälle vielä yksi kollaasi.

Itse tehty Hello Kitty -pinjata

Kuten edellisessä kakkupostauksessani jo kerroin, esikoiseni syntymäpäivää vietettiin viikonloppuna ensin aikuisten kanssa ja sitten lastenkutsujen muodossa. Kummityttöni syntymäpäivillä oli hiljattain ohjelmanumerona pinjata, joka näytti tosi hauskalta, joten nappasin idean myös meidän juhliin. Katselin netistä ensin valmiita pinjatoja mutta päädyttyäni KakkuKatrin blogiin, oli selvää, että pinjata tehdään itse.

Meillä on edelleen vapuksi puhallettuja ilmapalloja lastenhuoneeseen ikkunalla ja sieltä nappasimme yhden myös Hello Kittyn pohjaksi. Fifty-fifty liima-vesiseoksella liimasimme 3 kerrosta sanomalehtisuikaleita ilmapallon päälle ja korvat tein erikseen paperista. Lopuksi maalasimme pinjatan valkoiseksi ja maalaisimme kasvot. Esikoiseni oli kovasti tekemisessä mukana. Kuivumisaikoineen tämän valmistamiseen meni kolme päivää vaikka mikään työvaiheista ei yksistään ollutkaan mitenkään erityisen työläs tai pitkäkestoinen. Olemme hyvin tyytyväisiä lopputuloksen ulkonäköön.

Kaikki kymmenen kutsuttua kaveria saapuivat juhlimaan valinnaisella naamiaisteemalla syntymäpäiviä. Nämä syntymäpäivät ovat ensimmäiset meidän perheessä järjestetyt kaverisynttärit eli synttärit ilman aikuisia. Ensin lahjat jaettiin pullonpyörityksen avulla. Sen jälkeen lapset siirtyivät pihalle, josta etsittiin ryhmissä pihaan piilotetut kirjekuoret vihjekuvien avulla. Kirjekuorista paljastui "palapelin" paloja. Lapset kokosivat palapelin ja saivat kuvaksi Hello Kittyn. Hello Kitty -pinjata "astui" tällöin esiin. Pinjatan lyöntijärjestys saatiin selville, kun lapset pujottivat jalkaansa narulenkin, jonka päässä oli ilmapallo ja alkoivat poksautella toistensa palloja. Se, kenen pallo säilyi viimeiseksi ehjänä, sai lyödä pinjataa ensimmäisenä. Kun pinjataa päästiin lyömään, se putosikin harmiksemme maahan jo toisen lyönnin jälkeen ja meni rikki. Onneksi sisään piilotetut yllätyspussit eivät paljastuneet vielä kokonaan ja saimme kaksi kierrosta lyöntivuoroja vielä jaettua ennen sisällön paljastumista. Lapsia se ei tuntunut haittaavan. Ensi kerralla täytyy muistaa laittaa kunnon liimakerros narun kiinnityskohtaan ja vaikka vielä yksi lisäkerros sanomalehtisuikaleita ja enemmän liimaa.

Ohjelman jälkeen lapset pääsivät odotetun herkkupöydän ääreen ja jokainen lähti kotiin varmasti maha täynnä herkkuja. Kakkua en lapsille tehnyt vaan kakun korvasi jätskipaketeista koottu, suorakaiteen muotoinen "jäätelökakku", jonka päällä komeili mansikkainen kutonen, jonka synttärisankari itse neuvoi äitiä tekemään. Juhlat kestivät kaksi tuntia ja se oli oikein sopiva aika tämän ikäisten eli noin kuusivuotiaiden syntymäpäiväjuhlien kestoksi.

Ihanat pilkkumukit, pilkkuservetit ja pilkkureunaiset, kertakäyttöiset tarjoilulautaset löysin kesällä Clas Ohlsonilta.

Mansikka-sitruunajuustokakku

Esikoiseni 6-vuotissyntymäpäivää juhlittiin viikonloppuna. En ole ennen tehnyt kaksikerroksista juustokakkua, joten pitihän sekin kokeilla. Valitsit mauiksi sitruunan ja mansikan ja voi hyvänen aika, että siitä tulikin hyvää! Molemmat maistuivat erikseen selkeästi sitruunalta ja mansikalta mutta yhdessä maut sulautuivat täydellisesti yhteen.

Koristelu saattaa näyttää vaikealta mutta itseasiassa se on hyvin yksinkertainen ja nopea toteuttaa. Löysin idean netin syövereistä mr. Googlen avulla. Itse käytin tässäkin koristuksessa Candymeltsin tummaa suklaata. Se kestää hyvin muodossaan myös tarjoilun ajan. Koristeena käyttämäni loppukesän mansikkalajike oli todella kiinteä ja kesti loistavasti kakun päällä näyttävänä, vaikka koristelin kakun jo edellisenä päivänä.

Mansikka-sitruunajuustokakku

Pohja:

175 g täytekeksejä (Domino tms.)

75 g voita

Täyte:

5 dl kermaa (minä käytän juustokakuissa aina Floran vispikermaa)

200 g maustamatonta tuorejuustoa (itse käytän vähärasvaisia tuorejuustoja niiden pehmeämmän koostumuksen vuoksi)

200 g sitruunatuorejuustoa

2 dl sokeria

7 liivatelehteä

1 tl vaniljasokeria (tai oman mauan mukaan paljon enemmän)

2 dl hieman valutettua mansikkasurvosta

0,5 dl mansikoista valutettua mehua (plus vähän kiillettä varten)

1 sitruunan raastettu kuori

1 dl sitruunamehua

Kiille:

2,5 dl mansikkamehua (joko mansikoista valutettua tai laimennettua tiivistemehua tai molempia sekaisin)

3 liivatelehteä

Murskaa keksit täytteineen hienoksi ja lisää sulatettu voi. Kaada leivinpaperilla suojatun irtopohjavuoan pohjalle ja tasoita varovasti. Älä painele, ettei pohjasta tule liian kovaa.

Laita 3 liivatelehteä pehmenemään kylmään veteen. Vatkaa 2,5 dl kermaa vaahdoksi ja lisää sitruunatuorejuusto. Lisää joukkoon hyvin pestyn sitruunan raastettu kuori. Kuumenna sitruunamehu lähes kiehuvaksi ja sulata liivatelehdet siihen hyvin sekoittaen. Anna jäähtyä hetki ja lisää sitten liivateneste ohuena nauhana kerma-tuorejuustoseokseen. Vatkaa koko ajan lisätessäsi liivatenestettä. Sekoita hyvin ja kaada seos pohjan päälle. Tasoita pinta. Anna tämän kerroksen hyytyä jääkaapissa vähintään puoli tuntia ennen mansikkakerroksen lisäämistä.

Laita 4 liivatelehteä pehmenemään kylmään veteen. Vatkaa loput 2,5 dl kermasta ja lisää siihen maustamaton tuorejuusto. Lisää myös vaniljasokeri ja mansikkasose, sekoita hyvin. Liuota liivatteet kuumennettuun mansikkamehuun. Jäähdytä hiukan ja lisää ohuena nauhana kermavaahtoseokseen koko ajan sekoittaen. Sekoita vielä hyvin. Kaada varovasti sitruunakerroksen päälle niin, ettei sitruunakerrokseen tule "monttuja". Tasoita pinta.

Jos haluat tehdä kiilteen (kiilteen voi hyvin jättää tekemättäkin), laita 3 liivatelehteä pehmenemään kylmään veteen. Kuumenna mehu ja sulata liivatelehdet siihen hyvin sekoittaen. (Vinkki! Itse kuumennat vain pienen osan nesteestä ja sulatan liivatteet siihen. Sitten lisään sen loppuun nesteeseen hyvin sekoittaen. Tällöin liivateseoksen jäähtymistä ei tarvitse odottaa niin kauaa.) Kun liivateneste on hieman jäähtynyt, kaada se hiljalleen kakun päälle. (Tässä kohtaa minun kakkujen kiille lähti valumaan vuoan ja kakun välissä olevan suojuksen välistä irtopohjavuoan reunaa pitkin pohjalle ja pohjan ja reunan välistä läpi, tuoden jääkaapin pohjalle hienoisen säväyksen mansikkakiilteestä. Kannattaa siis olla tarkkana vuoan suojauksen kanssa. Onneksi lopputulos ei mennyt täysin pilalle, kun kiillettä vähän jäikin kakun päälle.)

Koristele kakku mieleiseksesi.

P.s. Minä käytin kakun leipomiseen allergiani vuoksi pakastetuista mansikoista tehosekoittimella tehtyä mansikkasurvosta mutta voit käyttää ihan yhtä hyvin tuoreita mansikoita. Kannattaa kuitenkin niistäkin valuttaa hieman nestettä pois.

Lisäksi pöydässä oli täytettyä saaristolaisleipää, tonnikala-tillituorejuusto rieskarullia, spiraalikeksejä, suklaacookieseja, mokkapaloja ja kahden suklaan muffinsseja. Kaikkien edellämainittujen reseptit löytyvätkin jo täältä blogista.

Yrttilaatikko täyttyy

Hieman päivitystä yrttilaatikkomme tilanteeseen. Yrtit kasvavat hienosti ja joka päivä käyn hakemassa sieltä saaristolaisleipäni päälle tuoretta salaattia ja persiljaa. Olen aivan rakastunut tähän yrttipenkkiin ja se on ehdottomasti tämän kesän paras keksintö! Yrttejä on käytetty ruuanlaittoon monipuolisesti ja ehdoton lempparini on itse tehty yrttituorejuusto. Siitä ei tuorejuusto enää parane, vaikka itse sanonkin.

Tillit ovat hujahtaneet pituutta vaikka kuinka ja sitruunamelissakin alkaa olla aika tukevassa kunnossa. Salaatista nyt puhumattakaan! Alla olevasta kuvasta voisi päätellä, että salaatit viihtyvät kasvupaikallaan. Otapa oma kämmenesi esille ja kuvittele nämä salaatinlehdet siihen.

Pioniunikoita ja petunioita

Lupasin näyttää, millaisia pioniunikoita toisen siemenpussin siemenistä syntyy. Valitettavasti jouduin näidenkin suhteen pettymään. Kukkia tuli paljon mutta vain alle viisi oli jollain lailla kerrottuja ja loput olivat isoja, yksinkertaisia unikonkukkia. Hienoja, mutta ei sitä, mitä halusin ja tilasin. Tämä alla oleva tumma on ollut tämän siemenpussin helmi ja lähinpänä pussin päällä ollutta kuvaa. Alempi taas edustaa muiden saman sarjan unikoiden värimaailmaa.

Lievästi kerrottu unikko:

Tässä vielä (pioni)unikoiden kukkaloistoa.

Petunioita kasvatin keväällä siemenestä ja ne kukkivat parhaillaan hienosti. Tänään löysimme tyttären kanssa kaksi upeaa, moniväristä kukkaa niiden joukosta. Valitettavasti violettia väriä on vaikea saada kuvaan ja siksi nämäkin kuvat ovat hieman erikoisen ja erilaisen värisiä, kuin mitä ne todellisuudessa ovat. Yksi petunia on jo aivan ennätyksellisen pitkä. Pituutta sille on kertynyt jo yli 50 senttiä! Ehdin jo luulla sitä aivan joksikin muuksi kasviksi mutta kyllä se vaan petunia on.

Lopuksi vielä vähän kotipihan ruusuja teille, blogini lukijat! <3

Ristiäiskortti

Minä sain kunnian aloittaa rakkaan ystäväni pienen pojan kummina.

Kortin kuva on servetistä ja se on kiinnitetty kaksipuoleisella liima-arkilla. Korostin joitain kohtia kimallekoholiimalla. Kortti on hieman kolmiulotteinen, koska kerrokset on kiinnitetty 1 mm tarratyynyillä toisiinsa.

Yksi pieni elämä,

suuri valo sisällä.

Katson hiljaa nukkuvaa,

katson lohdunkantajaa.

Pidän aina lähellä,

kuljen matkan vierellä,

sillä saattajani on

vasta syntynyt.

Yksi pieni elämä.

Tähtipölyn kudelma.

Vaikka tuhannesti kaadut,

ei sua voi haavoittaa.

Tuomas Holopaisen Lohtu on puhutellut minua. Sen koskettavista sanoista löytyy myös ihania pätkiä ajatuksella annettuihin kortteihin. Olen käyttänyt tätä samaa kohtaa laulusta jo kummityttöni yksivuotiskorttiin ja nyt uuden kummipojan ristiäiskorttiin. Valitsen yleensä aina kortteihin värssyn lauluista. Niistä löytyy hienoja kohtia, kun tietää, mitä hakee.

Piparminttuspiraali

Esikoiseni 6-vuotissyntymäpäivää vietetään pian. Satuin näkemään jossain hauskojen spiraalikeksien kuvan mutta ohje olisi ollut englanniksi enkä jaksanut sitä muutenkaan lukea niin kehitin oman version. Näin syntyi piparmintun makuiset spiraalikeksit.

Piparminttuspiraalit

1/2 dl sokeria

2 1/2 dl vehnäjauhoja

100 g voita tai margariinia

n. 1 tl piparminttuaromia

Pinkkiä pastaväriä

Strösseliä/nonparelleja

Sekoita sokeri, vehnäjauho ja pehmeä/sula voi yhteen. Jaa taikina kahteen osaan ja sekoita toiseen osaan pastaväriä sekä piparminttuaromi. (Jos käytät pastaväriä ensimmäistä kertaa, varo ettei väriä tule liikaa, koska pieni määrä riittää.)  Kiedo taikinapallojen ympärille kelmua ja laita ne jääkaappiin jähmettymään noin puoleksi tunniksi. Ota taikinat pois jääkaapista ja kauli molemmista taikinoista saman kokoiset, suorakaiteen muotoiset levyt. Aseta levyt päällekäin ja rullaa. Tässä hyvä apuväline on esim. silikoninen leivonta-alusta, jolla rullasta saa tasaisen ja tiiviin. Levitä alustalle nonparellit/strösselit ja pyöritä taikinapötköä siinä, kunnes se on ympäriinsä "kuorrutettu". Kiedo rulla taas kelmuun ja laita jääkaappiin noin puoleksi tunniksi. Leikkaa rullasta noin puolen sentin paksuisia paloja ja aseta ne pellille. Paista uunin keskitasossa 175 asteessa noin 15 min.

Mansikkaa, mansikkaa, mansikkaa

Uskomatonta mutta totta! Aiemmassa postauksessani esittelemäsi kivimansikat todellakin toimivat! Olen päässyt poimimaan pieneltä mansikkamaaltamme päivittäin kourallisen mansikoita. 

Eli jos linnut vaivaavat mansikkamaata, maalaa kiviä punaisiksi ja aseta niitä mansikkamaalle. Linnut luulevat niitä mansikoiksi ja nokkivat nokkansa kiviin, jonka jälkeen ne eivät enää halua yrittää nokkaista oikeaa mansikkaa. Parhaiten tämä toimii, jos kivimansikat asetetaan mansikkamaalle jo hyvissä ajoin ennen ensimmäisten mansikoiden punertumista, koska tällöin linnut oppivat heti, ettei tälle mansikkamaalle kannata mennä edes yrittämään. Tämän minä teen ensi kesänä.

Oma pieni mansikkamaamme ei kuitenkaan tuota satoa vielä hillomansikoiksi asti, joten ne piti hankkia muualta. 10 kg mansikkaa jalostui pakasteviipaleiksi, pakastetuksi survokseksi ja hilloksi. Pakastin sauvasekoittimella survottua mansikkasosetta valmiiksi jääpalamuotteihin. Niitä on helppo sitten laittaa talvella puuron sekaan. Jäinen survos jäähdyttää samalla puuroa sopivasti.

Jääpalamansikat:

Joku aika sitten minulle tuli tarve leipoa jotain munatonta ja maidotonta. Silloin löysin Ruokailmiö-blogista (ruokailmio.blogspot.fi) tämän piirakkareseptin, joka olikin niin helppo ja hyvä, että otin sen vallan käyttöön. Ensimmäisen piirakan tein pakastemarjoista, musta- ja punaviinimarjoista ja seuraavat tuoreesta mansikasta. Viimeiseen mansikkapiirakkaan laitoin vielä pohjan ja mansikoiden väliin vaniljakastikejauheesta tehdyn vaniljatahnan. Voi että kun tulikin hyvää! Mansikkapiirakoista tuli niin rumia, kun en jaksanut asetella mansikoita mitenkään erityisesti pohjan päälle, että tein niihin vielä kiilteen hyytelösokerista. Vaniljakastikkeen kanssa mansikkapiirakka oli maittava tarjottava.

Marjapiirakka (maidoton, munaton)

4 dl vehnäjauhoja
1½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2½ tl leivinjauhetta
3/4 dl öljyä
2½ dl vettä (tai omenamehua)

½ l marjoja

1. Sekoita kuivat aineet hyvin. Lisää joukkoon öljy ja vesi ja sekoita taikina nopeasti juuri ja juuri sekaisin.
2. Levitä piirakkavuokaan (pyöreä tai suorakaiteen muotoinen käy hyvin, n. 23 cm * 30 cm).
3. Levitä päälle marjat ja paista heti 200 asteessa noin 30 minuuttia.

Tässä vielä aikaisempi marjaversio piirakasta:

Pioniunikko

Ostin keväällä kesäkukkien siemeniä ihan vain nättien kukan kuvien perusteella ja vahingossa ostin myös tällaisia ihanuuksia. Pioniunikoita. Toinen pussi sisälsi värisekoitukset ja toinen vaaleampikukkaisen version. Aiemmassa postauksessa kuvasinkin jo pian aukeavan nupun. Tällaisia sieltä sitten paljastui. Valitettavasti kuitenkin suuri osa kukista onkin virheellisesti yksinkertaisia unikoita. Nättejä nekin mutta tässä tapauksessa ei-toivottuja. Mikä pettymys olikaan, kun vihdoin kauan odotettu nuppu aukeni ja sieltä ei tullutkaan tällaista kukkaa. Onneksi mukana on myös joitakin oikeanlaisia kukkia. Vaaleammat ovat vielä nupussa mutta varmasti tulette näkemään myös ne, kunhan aukeavat.

Nämä "väärät" kukat olisivat hienoja, jos niiden kuva olisi ollut siemenpussin päällä valmiiksi.

Puutarhan kuvasatoa

Otsikon mukaisesti, nyt seuraa puutarhan kuvasatoa. Sateen jälkeen saa kauniita kuvia, kun pisarat helmeilevät kasvien pinnoilla.

Tämän liljan nupun aukeamista seurasin jo viime postauksessani. Vihdoin se ja monta sen kaltaista on auki!

Myskimalva oli minulle viime kesänä uusi tuttavuus mutta pidin siitä jo heti silloin. Se etsii vielä vähän arvoistaan paikkaa kukkapenkeissä.

Keväällä tilasin siemeniä aivan ihanasta nettikaupasta, Kukkivasta niitystä. Tämänkin juuri auenneen keto-orvokin siemenet tulivat sielä. Siementen mukana tuli käsin kirjoitettu lasku ja lähetyslista. Miten ihanaa saada tällainen lähetys nykyajan tietokonemaailman keskellä. Tein jo toisenkin tilauksen samaan paikkaan. Kukkana keto-orvokki on suloinen. Se on aivan pieni, vain reilun sentin tai kahden mittainen mutta aivan isomman orvokin näköinen.

Kuunliljat alkavat avata kukkiaan. Pidän kuunliljoista niiden lehtien vuoksi mutta aina unohtuu, että kukinto, joka niissä on kooltaan varsin mitätön, onkin hyvin kaunis. Kukkavarsi on täynnä pienenpieniä, liljan näköisiä, kellomaisia kukkia. Meidän kuunliljat kukkivat hennon lilan värisin kukin.

Tästä Tertin ruususta tuli minulle vahingossa erityisen tärkeä. Surffailin kesäkuussa eri kukkasivustoilla tapani mukaan, kunnes eksyin Taimimoision nettisivuille. Kävin läpi tuotekategoriat ja löysin ruusu-osastolta valtavan kauniita kukkia. Näitä olivat Tertin kartanon ruusu ja Ryhmäruusu Voyage. Molempien kukinto oli mieleenpainuva. En lähettänyt tilausta heti, koska postikulut olivat harmillisen korkeat. Palasin kuitenkin säännöllisin väliajoin ihailemaan ruusuja, kunnes kerran Tertin kartanon ruusua ei enää ollutkaan verkkokaupan valikoimissa. Olin jo aiemmin selvittänyt, että kyseessä onkin melko harvinainen ruusu, jota ei myydä juuri millään muulla taimistolla. Lähetin sähköpostia Taimimoisiolle ja ystävällinen puutarhayrittäjä lupasi varata minulle myymälästä vielä yhden taimen, jonka siirsi hetkeksi verkkokauppaan, jotta sain muut ostokseni lisättyä mukaan. Hienoa asiakaspalvelua! Kun paketti saapui, ymmärsin postikulujenkin suuruuden. Paketti oli valtava! Kaikki taimet oli huolellisesti pakattu ja kasteltu ja ne oli kuljetettu asianmukaisesti. Tilasin ruusujen lisäksi metsänätkelmän, jalokärhön (vihdoin, vuosien harkinnan jälkeen!) ja päivänliljan. Suureksi yllätyksekseni paketista löytyi myös toinen Voyage-ruusu ilmaiseksi! Voin lämpimästi suositella Taimimoision palveluja kaikille puutarhaharrastajille!

Tertin kartanon ruusussa oli valmiiksi kaksi nuppua, jotka aukenivat pian istutuksen jälkeen. Kukinto kesti harmillisen vähän aikaa mutta ensi kesänä kukkia on varmasti jo paljon enemmän. Tuoksu oli huumaava juuri kukan avauduttua. Ja kukat olivat luonnossakin juuri niin upeita kuin kuvissakin. Tätä ruusua en metsästänyt suotta.

Kuvan punainen ruusu ei sovi väritykseltään meidän kukkapenkeihin oikein mihinkään. Lisäksi se on aivan ison kukkapenkin etureunassa ja peittää taakseen matalia kasveja. En kuitenkan uskalla siirtää ruusua siinä pelossa, että se ottaa nokkiinsa, koska olen saanut sen mummultani äitienpäivänä viime vuonna. Laitoin sen silloin maahan ja yllätyin kovasti, kun huomasin sen talvehtineen. Ruusu on kasvanut todella isoksi lähtökohtaansa nähden ja se on aivan täynnä nuppuja ja haluan säilyttää sen väristä huolimatta. Vaikka väri ei minun lempivärini olekaan, on se mummuni lempiväri ja siksi tärkeä minullekin. Pitää vielä kerätä rohkeutta, jos uskaltaisin siirtää sen vielä tämän kesän aikana. Tai ensi keväänä. 

Tämän vuoden äitienpäiväruusu, jonka ostin itse itselleni, onkin väreiltään meidän pihaan sopivampi, pinkki. Toivottavasti sekin talvehtii yhtä hienosti.

Tätä minä odotan kuin kuuta nousevaa. Satuin ostamaan keväällä kahta erilaista pioniunikon siementä, jotka kylvän kukkapenkkiin. En ymmärtänyt kukan kauneutta vielä silloin. Valitsin siemenet täysin sen perusteella, että kukka näytti kivalta. En ymmärtänyt, kuinka upea siitä tulisikaan. Useampi ihminen on jo ihmetellyt, miksi kukkapenkissäni kasvaa voikukkaa tai ohdaketta tai jotain määrittelemätöntä rikkaruohoa. Kieltämättä pioniunikon lehti ei välttämättä ole niitä kauneimpia lehtiä. Mutta kyllä ne ihmettelijät pian ovat ihmeissään, kun huomaavat kukan mahtavan kukan. Toivottavasti tämä tapahtuu pian ja nuputkin jaksaisivat nousta ylös. Kuva kukkivasta pioniunikoissa tulee varmasti tänne myös teidän ihailtavaksi, kun sellainen on otettavissa.