Tunikasta mekoksi

 

Tässä tulee täydellinen näyte siitä, mitä tapahtuu, jos ei jaksa perehtyä ohjeeseen ja sen mittoihin ennen kutomisen aloittamista. Ja monesta muustakin virheestä...

Löysin Drops designin sivuilta ihanan tunikaohjeen itselleni. Dropsin sivuilta saa hienosti valmiin luettelon vaihtoehtoisista langoista työhön. Minä en pysty käyttämään villaisia vaatteita, joten valitsin listasta puuvillaisen langan. Tämän Dropsin Paris-langan tilasin Tapion kaupasta. Pääväriksi valitsin lempivärini, limen vihreän. Kuvion päätin tehdä valkoisella ja vaalean beigellä. Värisuunnitelma näytti hyvältä, kun laittoin langat vierekkäin mutta kuvion valmistuttua en tykännytkään siitä enää. Värit meni ikään kuin väärin päin. En kuitenkaan jaksanut enää purkaa vaan päätin elää sen kanssa.

Olen aiemmin kutonut itselleni vain Novitan ohjeilla, jotka olen huomannut aika reiluiksi oma käsialani kanssa. Nyt sitten päätin juuri kymmen kiloa laihduttaneena ylpeästi kutoa tunikan S-koon ohjeella. Ja lisäksi päätin, että tällä kertaa teen vähän tiukempaa jälkeä, ettei vaate lörpsähdä käytössä, kuten monet aiemmat puuvillalangasta kutomani vaatteet. Epäröinkin ääneen muutaman kerran työn edetessä, että onkohan tämä sopiva. Tunikan valmistuttua sainkin todeta, sen olevan liian pieni minulle. Olipa todella mieltä ylentävä hetki peilin edessä... Tunika oli myös paljon lyhyempi, kuin kuvassa. Ehkä siksikin, että minun päälläni pituudesta meni niin suuri osa leveyteen. Pakkasin tunikan laatikkoon päättelemättömänä ja viimeistelemättömänä. Meni fiilikset ihan täysin. Seuraavana päivänä keksin kokeilla tunikaa 4,5-vuotiaalleni ja sehän oli ihan täydellisen kokoinen. Pienen fiksauksen jälkeen tyttäreni sai siitä kivan mekon. Fiksaukseen kuului kaula-aukon halkion sulkeminen valkoisella nyörillä ja hihansuiden huolittelu muutamalla ylimääräisellä kerroksella hieman tiukemmiksi.

Mekon väri oikeasti kirkkaampi lime, kuin miltä kuvissa näyttää. (Paris, Sävy 39.)

Mainittakoon vielä, että ainaoikein ei ole sama asia kuin sileä neulos...
Luulisi, että yli 20 vuotta neulonut ihminen ymmärtäisi sen. Ja huomaisin ennen kuin työ on valmis...

Seuraavaksi pitääkin laittaa tilaukseen uudet langat, kunnes hyvä ohje ensin löytyy. Jos tällä kertaa tulisi lopulta se tunika itsellenikin...

P.s. Ei mennyt taaskaan ihan putkeen puikkojen kanssa. Tilasin Knit Pron pyöröpuikot (nro 4,5), joihin voi vaihtaa kaapelin. Tai kaapeliin voi vaihtaa puikot. Ihan miten vaan. Laitoin puikot kiinni ja kaapeliin ja aloin neuloa. Ensimmäisellä kerroksella siirtin silmukoita eteenpäin ja kaapeli jäi käteeni. Kaapeli siis irtosi metallisesta päästään, itse liitoskohta jäi siis kiinni puikkoon. Ajattelin kokeilla ensin pikaliimaa, koska en olisi millään halunnut reklamoidan toisiakin puikkoja. Onneksi liimaus toimii hienosti.