Luistelua ja miniprinsessoja

Nelivuotiaani on aloittanut luisteluharrastuksen ja luistimet ja kypärä tarvitsivat kassin. Tietysti vaaleanpunaisen. (Kankaat Ikeasta.) Kassissa on valkoinen vuori ja se on niin syvä, että luistimet ja kypärä mahtuvat hienosti päällekäin. Miten onkaan mahdollista, että pääni menee aina aivan sekaisin, kun pitäisi tehdä jotain, missä on vuori. Tämänkin kassin jouduin purkamaan lähes kokonaan, kun ompelin osat väärin päin. Tai en edes jaksanut lähteä purkamaan, kun purettavaa olisi ollut liian paljon vaan leikkasin tylysti sauman verran pois.

Myös minä tarvitsin uuden työkassin, missä kannan tilauslomakkeet ja laskimen ym. paperit ja pikkutavarat kutsuille. Halusin jotain leikkisää ja värikästä. Tämä pöllökangas vain on niin ihana, että sehän tähän sitten valikoitui. Kassi on mitoitettu niin, että sinne menee A4-kokoinen pahvikansio ja muita tarvikkeita. Vuori on valkoinen.

Eilen illalla otin pitkän tauon jälkeen puikot esiin ja neuloin ranteentappajasukat valmiiksi. Niistä tuli ihanat!!! (Nyt on taas ranne kipeä mutta viis siitä.)

Löysin tähän tyllihameeseen ohjeen jo aikaa sitten mutta nyt sain tilattua tarvikkeet. Tarvikkeina on tyllinauhaa ja hiuspanta. Tämä on siis tehty nelivuotiaalleni mutta hän ei halunnut kuviin, joten vauva saa nyt toimia prinsessana. Voi että hän olikin innoissaan, kun sai hameen päälleen. Pieni keijukaisprinsessa. Vyötärö joustaa niin paljon, että hame on ihan sopiva sekä vauvalle että nelivuotiaalle.

Kuvausvaatteet eivät ihan ole tähän tilanteeseen
suunnitellut mutta ainakin väri täsmää.

Nepparihaalarit

Ostin viime talvena, ennen kuin osasin ommella senttiäkään, ystävältäni ihanat haalarit vauvallemme. Haalarit ovat ruskeaa joustofroteeta ja niissä on taskuissa ihanat piparikukkatehosteet. Ihastuin piparikukkakankaaseen niin kovin, että kun myöhemmin opettelin ompelemaan ja löysin samaa kangasta, minun oli pakko saada sitä. Mitään ajatusta ei silloin vielä ollut siitä, mitä kankaasta tekisin mutta tilasin sitä 60 senttiä. Pikkuhiljaa mielessäni muhi ajatus ommella siitä vauvalle haalarit, kun ne ystävältä ostetut alkavat olla pienet ja samoin olen joutunut laittamaan kaappiin jo kolmet itse ompelemanikin haalarit. Vetoketjua en saanut ostettua ja nappien ja napinläpien ompeleminen ei innostanut, joten suunnittelin mielessäni nepparihaalarit. Satuinkin näkemään erään ystäväni vauvalla juuri sen tyylisesti kiinnitetyt haalarit, mitä olin ajatellut.

Piirsin itse kaavat yhdistäen paria valmista haalaria, joista toinen oli Ottobren kaavalla tekemäni ja toinen ostettu ja loput sovelsin itse. Kangasta oli tosiaan se 60 senttiä ja olisin tarvinnut hieman enemmän. Onneksi vähän pidemmät lahjeresorit korjasivat pituusvajautta kätevästi. Kuitenkin "henkselit" jäivät liian lyhyiksi ja jouduin lisäämään resorikaitaleet myös olalle sekä etu- että takakappaleelle ja lopputulokseen en ole aivan tyytyväinen. Kyllä ne asiansa ajaa mutta olisi sen voinut vähän tyylikkäämminkin toteuttaa... No jokatapauksessa haalereista tuli ihan kivat. Jotenkin piparikukka toimii paremmin pieninä määrinä tehosteena kuin koko kuosina mutta tykkään silti. Kasvunvaraakin jäi oikein reilusti ja uskon, että meidän minineiti käyttää näitä vielä ensi keväänäkin. Ja varmaan kesälläkin...

Joo'o, vauva tosiaan seisoo jo!

Vähän kasvunvaraa.

(Alkaa muuten olla aika vaikea saada kuvaa vaatteista päällä niin, ettei malli katoa kuvasta tai vähintään liikahda...)

Kimaltavat jalustimet

Miksi minulle käy aina niin, että vaikka tiedän, että synttärit on tulossa, alan suunnitella lahjaa tosissani vasta aivan liian myöhään enkä osa päättää, mitä teen? Tällä kertaa sentään aloitin ajoissa, ettei viimeisenä iltana tarvinnut päätellä lankoja vuorokauden vaihtuessa.

Ihanan ystäväni tytär ja samalla tyttäreni yksi parhaista ystävistä täytti neljä vuotta ja meidät oli kutsuttu juhlimaan. Jotenkin neljävuotiaisiin tyttöihin on sisään rakennettu vaaleanpunaiseen väriin ihastuminen ja näin on käynyt tämänkin tytön kohdalla. Niinpä lahjan väri ei ollut vaikea päättää. Olen tehnyt samasta langasta (Novita Kide) pari vuotta sitten baskerit tytölle ja äidille ja koska lankaa oli jemmassa, päätin tehdä säädystimet. Sellaiset oikein muhkeat ja pitkät säärystimet. Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen. Esimerkiksi säärystimiä voi pitää kerhomatkalla pitkänä ja sitten sisälle tullessa rytätä ne kasaan, jolloin ne eivät ole liian kuumat.

Olen siis todellakin jemmannut tätä lankaa jo pari vuotta, koska en ole löytänyt sitä enää kaupoista enkä ole raaskinut tehdä siitä mitään harkitsematonta. Jemmassa on vielä paria eri väriä, jotka odottavat sopivaa käyttökohdetta. Olen niin rakastunut tähän lankaan!

Kuulemani mukaan tyttö piti säärystimistä ja olisi halunnut mennä jopa nukkumaan tämä jalustimet jalassaan. Ihana prinsessaneito!

Kutomisella on kuitenkin myös pieni varjopuoli. Oikea ranteeni alkoi oireilla, kun aloitin kutomisen pitkän tauon jälkeen elokuun lopussa. Nyt työn alla on aivan ihanat polvipituiset villasukat Novitan Nalle-langasta ja puikot ovat numeroa 3. Mitä pienemmät puikot sitä kipeämpi ranne. Nyt kävi niin, että sukat pääsivät selättämään minut ja ranne kipeytyi niin, että minun oli lähdettävä hakemaan terveyskeskuksesta lainaksi rannetuki. Kutomisen lopettaminenhan ei kuitenkaan ole ratkaisu tähän, joten illalla testaan, miten homma toimii tuen kanssa. Todennäköisesti huonosti mutta pakko kokeilla. Hitsi vieköön, kun oli niin hyvä vauhti päällä.

Pinnasuoja ja kypärämyssy

Tilasin Ompelijan maailmasta rullapäärmepininjalan. (Oli muuten niin upeaa palvelua, että suosittelen lämpimästi ihan kaikille!) Minun piti tilata paininjalka jo elokuussa mutta se jäi, niin kuin kaikki muukin ompelu on jäänyt kiireiden vuoksi. Nyt pääsin heti testaamaan uutta jalkaa kypärämyssyyn. Oli kyllä niin hauska (ja helppo!) tapa huolitella reuna, että tulen varmasti käyttämään sitä paljon. Paininjalan mukana ei tullut käyttöohjetta mutta onneksi aina-niin-uskollinen YouTube pelasti jälleen kerran tilanteen. Kypärämyssyn kaava on Ottobren mutta pikkuisen muokattuna.

Olen suunnitellut pitkään uuden pinnasuojan ompelemista, koska vanha ei ollut toimiva. Se lörpötti lähes vauvan päällä öisin, kun sen kiinnitykset olivat väärissä paikoissa meidän pinnasänkyä ajatellen ja pituuskin oli väärä vähän joka suunnasta. Vihdoinkin sain sen valmiiksi ja siitä tuli kyllä aika ihana. Sisällä on pehmikkeenä Ikeasta ostettua peittoa. Vähän se kyllä menee kasaan, että pitää vielä miettiä, josko se kaipaisi jotain muutakin vahviketta.

Pakko vielä mainita, että ostin Tupperwaren silikonivuuan, kun myyjä kehui, että sillä tulee hyvää leipää. Olen halunnut tehdä leipää mutta en sitten koskaan ole kuitenkaan tehnyt. Nyt sain vuuan ja sitä oli pakko heti kokeilla. Ensin tein pelkästä vehnästä, koska muuta jauhoa ei ollut kaapissa. Seuraava versio tuli sämpyläjauhoista ja lisäksi laitoin porkkanaraastetta ja siitä tuli todella hyvää!

Ja sitten vielä vähän orkkideakuvia. (Kaivoin järjestelmäkamerani hyllyltä piiiitkän tauon jälkeen. Ei siitä kyllä pääse mihinkään, että järkkärillä vaan tulee parempia kuvia.)

Tuliaisia

Kävimme tyttöjen kanssa reilu viikko sitten kylässä kahdessa sukulaisperheessä. Halusin tapani mukaan viedä tuliaisiksi mieluiten jotakin itsetehtyä. Mietin pitkään, mitä se olisi ja vihdoin päivää aikaisemmin tartuin ompelukoneeseen ja surauttelin tätini perheelle patalaput ja kummipojalle ja hänen veljelleen neliöpipot.

Koitin neliöpipoihin hieman johdettua kaavaa, joka osoittautuikin hankalaksi. Joo, ei todellakaan uskoisi!! Halusin saada pienen kaarevan reunan otsan kohdalle. Tein ensimmäisen koekappaleen trikoosta. Siihen tuli liian korkea "kaarroke" ja se yhdistettynä muutenkin liian leveään pipoon, ei ollut hyvä yhdistelmä. Pyörittelin kappaleita edessäni oikeasti yli tunnin, että pääsin selvyyteen, mikä sauma minun pitäisi ensin ommella. Ja kaksi kertaa taisin purkaa ompelemani sauman, kun ei mennytkään oikeassa järjestyksessä. Joustavaa ommelta on aina niin ihana purkaa...

Seuraavan version uskalsin tehdä jo suoraan suunnittelemallani Eurokankaan velourilla. Pienensin kaavaa ja madalsin kaarroketta. Surauttelin nopsasti kaksi samanlaista pipoa ja sitten kutsuin nelivuotiaani testaamaan niitä... Ja sitten hain kahdeksankuiseni testaamaan ja löysin sopivan käyttäjän... (Muistiin itselle: velouri ei välttämättä jousta yhtä hyvin kuin trikoo.)

Suunnittelemani velouri alkoi olla lopussa eikä siitä olisi enää saanut kahta kaksinkertaista pipoa, joten päädyin kompromissiin, johon olen hyvin tyytyväinen. Tein ulkopuolen velourista ja sisäpuolen trikoosta (ati toisin päin) ja näin pipo on käännettävä ja sen väriä voidaan muuttaa asun mukaan. Samalla sen lämpimyyttä voidaan säätää kääntämällä haluttu puoli korvia vasten.

Täti sai lisäksi tuliaisiksi virkkaamani kassin.

Röyhelöhuivi

Kun tuo ompelukone ei kerran ompele itsestään yhtään mitään, turvaudun puikkoihin, jotka liikuttavat käsiäni lähes itsestään.

Viime vuonna tutustuin erilaisiin, ihaniin röyhelöhuivilankoihin ja kudoinkin niitä useamman kappaleen lahjaksi ja myyntiin. Silloin ostamani langat maksoivat nettikaupoissa triplasti sen verran, millä hinnalla niitä saa nyt vaikka mistä peruskaupoista. Perjantaina löysin kaupasta Hertta-merkkistä röyhelölankaa, joka on musta ja siinä on hauskat valkoiset pallurat reunassa. Valinnanvaraa oli vaikka kuinka mutta hillitsin itseni ja ostin vain yhden langan. (Lankaosastot ovat ihan painajaiseni, eikä minun pitäisi ikinä pysähtyä niille, jos minulla ei ole selkeää tarvetta vain jollekin tietylle langalle.)

Tässä vielä jo vuosi sitten tekemiäni huiveja (mukana myös uusi).

Omat huivit. Täytyyhän niitä olla kaikissa väreissä!

Nämä huivit ovat myynnissä.

Pääsin tänään osallistumaan tyttöjen kanssa ihanaan lastentapahtumaan, jossa lapset pääsivät istuttamaanitselleen joulutähden, jonka saa hakea joulukuussa kukkivana kotiin. Ohjelmassa oli myös lättyjä, poniratsastusta, kasvomaalausta ja itse Joulupukkikin! Koko tapahtuma oli lisäksi maksuton! Istutimme kukkasen myös vauvalle, koska ystävällinen henkilökunta niin ihanasti ehdotti.

Lappuihin laitettiin numero lapsen nimi,
että oikea kukka löytää oikeaan perheeseen.

Tässä vielä pikasurautus: rekkipussi. Olin lähdössä uuteen työhöni (olen siis aloittanut me&i-myyjänä) ja olin jo useamman kerran kantanut rekkiä mukanani niin, että rautaputket heiluivat eri suuntiin hallitsemattomasti, joten ne oli pakko saada jonnekin pussiin ja pian. Juuri ennen eräitä kustuja päätin kerätä itseni ja suunnitelmani, jotka olivat jo valmiiksi päässäni (hyvin suunniteltu on todellakin puoliksi tehty) ja surauttelin tällaisen pussin rekille ja se on toiminut erinomaisesti. Vain olkahihnasta tuli liian pitkä eikä sitä voi käyttää varsinaisessa tarkoituksessaan mutta muuten pussi on hyvä.

Neulontaa

Voi apua!! Onko siitä tosiaan jo kuukausi, kun viimeksi olen päivittänyt blogia?! Uusi työ on vienyt niin paljon energiaa ja ajatuksia, etten ole ehtinyt ommellakaan yhtään mitään. Tänään kaivoin pitkästä aikaa kangaslaatikoita ja mietin, mistä taas aloittaisin. Esittelin nelivuotiaalleni paria joustista (ruskea piparikukka ja kokovaaleanpunainen), johon hän totesi "älä ompele mulle enää mitään". Ihmettelin, että mikäs nyt on. Hän sitten selvensi, että "nokun se Hello Kitty -mekko on niin kiva". Se kuulemma riittää. Jahas. Jospa kuitenkin saisin ujutettua kaappiin vielä jonkin kivan joustofroteisen liivimekon, jota suunnittelin.

Vaikka ompelukone ei olekaan lähiaikoina käynyt, olen kaivanut pitkästä aikaa puikot esiin ja saanut jotain neulottua. Suurin osa on lahjoja pienille ihmisille mutta kuvissa ensimmäiset raitasukat ovat omalle tytölle. Ne neuloin bambulangasta, johon olen aivan ihastunut. Se on niin mahdottomat pehmeää. Tosin neuloessa se ei ole mitään parasta, koska monisäikeinen ja liukas lanka luistaa puikoilta helposti alas. Lisäksi bambulangasta neuloessa täytyy muistaa tehdä työstä aika tiukka, koska se löystyy nopeasti käytössä. Tein ensin vauvalleni tumput, jotka lörpsähtivät heti, eivätkä nyt pysy enää kunnolla kädessä. Niiden kanssa kävi myös hauska pikku moka: Kaivoin eräänä iltana lankapussejani ja löysin sieltä kivan lilan langan. Kudoin (käytän mielummin sitä sanaa neulomisesta) siitä kahtena iltana tumppuja ja kun ne kolmastena päivänä piti laittaa käteen, esikoiseni kertoi minulle karun totuuden: ne ovat harmaat! Ja niinhän ne olikin, kun vain jaksoi avata silmät ja laittaa kunnolla valot päälle. Hups!

Myöskin näiden raitasukkien kanssa oli "epäonnea" matkassa. Kudoin niistä ensin aivan hitusen liian pienet. Purin kärkikavennukset ja neuloin kärjen uudestaan. En kuitenkaan jaksanut heti päätellä lankoja ja sukat jäivät olohuoneen pöydälle useammaksi päiväksi. Eräänä päivänä nelivuotiaani keksi "kivan" leikin, jossa hän leikkasi lankakeristä pätkiä ja kieputti erääseen puiseen leluun kiinni. Kun tulin paikalle ihmettelemään, mitä hän tekee, hän kertoi leikanneensa myös sukista ylimääräiset langat pois! Voitte ehkä kuvitella, mikä riemu siitä ratkesi... Näin ollen purin vielä kerran kärjen ja lopuksi myös päättelin ne langanpäät.

Tämä pipo ja kaulaliina menivät lahjaksi yksivuotiaalle söpöläispojalle.
Pidin vähän uhkarohkeana ajatuksena kutoa yksivuotiaalle kaukahuivin
mutta en osannut ajatellakaan, miten paljon lahjan saaja tulisi juuri
huiviin ihastumaan!

Pipossa on ihanan jättitupsu!

Neliöpipoja. Nämä ovatkin ainoita, mitä ompelukoneeni on tehnyt aikoihin.
Oranssi pipo pääsi täydentämään ykivuotiaan synttäripakettia
ja raitapipo meni tuliaisiksi eräälle vähän nuoremmalle herralle.

Tämä kudottu neliöpipo sekä saman sarjan tumput löytyivät
eräästä kaksivuotislahjapaketista.

Kaikkea ja vähän muutakin

Vihdoinkin!! Blogini päivityksessä on ollut todella pitkä tauko. Tänä aikana en myöskään ole ommellut juuri mitään. Tässä kuitenkin jotain, mitä olen saanut aikaiseksi ja lisäksi vähän puutarhakuvia.

Muokkasin mekkotehtaan Katariinan ohjetta pitkähihaiseksi. Mekko tuli nelivuotiaalleni, joka suureksi hämmästyksekseni valitsi mekkoo kuvaksi PAPUKAIJAN!! Mekosta tuli omasta mielestäni liian yöpaitamainen ja siksi se ei ole vielä päässyt käyttöön kodin ulkopuolelle. Yöpaitamaisuutta korostaa myös liian suuri kasvunvara.

Kävimme juhlimassa erästä rippilasta ja lahjaksi veimme tekemäni essun ja patalaput. Omasta mielestäni tämä kangas oli niin ihanan näköistä, että se sopi aivan täydellisesti hieman romanttiseen essuun. Kuva on luvattoman huono eikä tuo mallia ollenkaan oikeuksiinsa. Todellisuudessa essu näyttä hyvältä päällä, kun sen pitkät nauhat tuodaan takaa etupuolelle rusettiin. Solmimisnauhat ja nirkan taakse tuleva nauha ovat samaa nauhaa, joka kulkee kujassa "viistossa kohdassa" ja voidaan siten kiristää juuri sopivaksi käyttäjälleen. Edessä on vielä tasku, joka on täydellisen kokoinen patalappujen säilytykseen. Huomaatteko? Tasku. No tuossa noin.

 

Ja tässä hienossa kuvassa näette - näettehän?! -
patalaput taskussa.

Patalappujen kangas läpäisi aikaisemmin sulamistestin.
Kokeilin nostaa 250 asteisesta uunista vuoan patalapulla,
joka oli kääritty tähän kankaaseen, jotta voin olla varma ettei se sula käytössä.

Tässä samasta kankaasta ommeltu Katariina erään ihanan nelivuotiaan tyttösen syntymäpäivälahjaksi. Lahjan saaja on aivan saman kokoinen oman nelivuotiaani kanssa ja siksi mekko pääsi sovituskuviin päälle asti.

Kukkapenkkini on vähän myöhännäisherännyt ja se kukkii kauneimmin näin loppukesästä.

Tämänkin Päivänliljan kuuluisi kukkia kesäkuussa.

Kukkapenkissäni on Pallosyysvuokkoja, jotka keräävät joka kesä ihanasti perhosia. Kun näyttävät, halkaisijaltaan jopa 15 senttiset kukat elokuussa aukeavat ja aurinko suvaitsee näyttäytyä pilven takaa, kaikki lähialueen perhoset kerääntyvät kukkiin.

Mikähän tämä perhonen on?

Esikoiseni täytti - nyt jo(!!) -  neljä vuotta ja häntä juhlimme sukulaisten kanssa viikonloppuna. Tarjolla oli mansikkajuustokakkua, kinkku-kesäkurpitsa-piirakkaa, rieskarullia tonnikala-, kinkku- ja meetwurstitäytteellä, coctailpiirakoita munavoilla, mokkapaloja, tiikerikakkua sekä keksiä. Mansikkajuustokakkua en ollutkaan ennen tehnyt mutta siitä tuli omasta mielestäni varsin maittavaa ja mikä parasta: VAALEANPUNAISTA! Juomaksi perinteisten kuumien juomien lisäksi oli ihanaa viinimarjalehtijuomaa, jota Louhisaaren juomaksikin kutsutaan. Vime vuonna istuttamiimme marjapensaisiin ei vielä tänä vuonna tullut marjoja, joten kävin keräämässä niistä lehdet. Myös äitini marjapensaiden lehdet pääsivät juomaan mukaan (tai enemmän niitä kyllä oli).

Ihanat pinkit liljat aukesivat myös vihdoin. Osa on vielä nupullaan mutta tuoksu on huumavan ihana!