Ruususokeri

Saan joka perjantai Kodin Kukat -nimiseltä yritykseltä Puutarhurin perjantaipostia. Joku saattaa pitää sitä roskapostina mutta minä luen ne aina mielenkiinnolla. Olen saanut sieltä jo monta hyvää ja kulloinkin ajankohtaista vinkkiä. Viikko sitten kirjeessä kerrottiin ruususokerin valmistuksesta ja minähän ryhdyin toimeen. Keräsin pihallamme kukkivasta hansaruususta yhden kukan ja murskasin sen terätehdet pienen sokerimäärän kanssa kulhossa puunuijalla. Jos omistaisin morttelin, olisin tehnyt se sillä. Kun ruusun terälehdet olivat aivan murskana ja niistä vapautunut neste sekoittunut sokeriin, kaadoin ne isompaan kulhoon ja lisäsin sokeria reilummin. Sitten sekoitin niin kauan kunnes sokeri oli kokonaan kauniin pinkkiä ja ruusuneste oli sekoittunut koko sokerimäärään. Kaadoin sokerin lautaselle ja jätin pöydälle kuivamaan. Sekoitin sokeria muutamia kertoja kuivatuksen aikana, koska se alkoi kovettua isommaksi palaksi. Sokeri kuivui seuraavaan päivään, jonka jälkeen siivilöin suurimmat osat siitä pois ja purkitin lasipurkkiin. Nyt on kuivumassa jo uusi satsi. Joku saattaa vielä saada ruususokeria vaikka joululahjaksi. Jos en sitten ehdi käyttää kaikkea siihen mennessä. On nimittäin sellaista herkkua tämä että.

Ruususokeria voi käyttää aivan tavallisen sokerin tapaan. Tosin itse en lähtisi siitä kakkua leipomaan, kun siihen kuluisi niin paljon tuota herkkua. Muutaman kahvikupillisen olen sensijaan sillä ehtinyt jo maustaa. Ajattelin kokeilla sitä jossain vaiheessa myös kääretorttukakun päälle tulevan kermavaahdon maustamiseen tai koristamiseen. Pitää vain ensin kutsua vieraita, että saan syyn kokeilla tuota kääretorttukakkua. Vapaaehtoiset saavat ilmoittautua. Hih!

(Ruusut ovat syötäviä kasveja mutta käytä vain omalla pihalla kasvaneita ruusuja. Kaupasta ostetuissa ruusuissa on vaarana, että niihin on ruiskutettu torjunta-aineita tms. myrkyllistä.)