Vaniljajuustokakku

Sain vihdoin hyvän syyn testata vaniljajuustokakkua, josta mainitsin isänpäiväpostauksessani. Samalla sain kokeiltua uutta, Lidlistä neljällä eurolla löytämääni mini-irtopohjavuokaa, kun halusin tehdä vain pienen kakun ystäväni kyläilyä varten. (Kuvan piparisydän on siis vain noin neljän sentin pituinen.) Liivatelehdet olivat päässeet loppumaan ja jouduin valmistamaan kakun liivatejauheella. En ole ikinä ennen käyttänyt sitä juustokakkuun ja jännitin, hyytyykö kakku ja jos hyytyy niin onko rakenne kokkareinen. Olen kuullut monelle käyvän niin. Kakku kuitenkin hyytyi ja rakenne oli täydellinen. Juuri sopivan pehmeä ja sileä.

Vaniljajuustokakku

(Ohje n. 16-senttiseen vuokaan. Jos haluat tehdä isomman kakun, tee ohje kaksinkertaisena ja isompaan, noin 22-24 senttiseen vuokaan.)

Pohja

n. 100 g pipareita

n. 50 g voita

Täyte

2,5 dl kermaa (Flora Vispi)

1 prk (200 g) Valio Viola vaniljatuorejuustoa

3 liivatelehteä (vaikka itse jouduinkin käyttämään jauhetta)

0,5 dl sokeria

1 rkl vaniljasokeria

1 tl vanilja-aromia

Rouhittua vaniljaa vaniljamyllystä

(Tilkka maitoa)

Koristeluun pari palaa suklaata

Pingota n. 16-senttisen irtopohjavuoan pohjan ja reunojen väliin leivinpaperi. Murskaa piparit muruiksi. Sulata voi ja sekoita murskaan. Taputtele irtopohjavuoan pohjalle. Laita jääkaappiin kovettumaan.

Laita liivatteet pehmenemmän kylmään veteen. Vatkaa kerma ja sokeri vaahdoksi. Notkista tuorejuusto maitotilkalla (n. 0,5 dl) Lisää tuorejuuston joukkoon vaniljasokeri, -aromi ja vaniljaa myllystä. Yhdistä kermavaahtoon. Kuumenna n. 0,5 dl vettä ja sulata puristetut liivatelehdet veteen. Kun liivatevesi on vähän jäähtynyt, lisää se ohuenan nauhana massaan hyvin vatkaten. Kaada irtopohjavuokaan pohjan päälle. Anna hyytyä jääkaapissa yön yli tai ainakin neljä tuntia.

Koristelua varten sulata mikrossa varovasti pari palaa suklaata. Laita sula suklaa pieneen minigrip-pussiin ja leikkaa kulma auki. Valuta pussin reiästä suklaata haluamallasi tavalla kakun päälle. Piparisydämen saat lohkomalla kukkapiparin paloiksi ja tasoittamalla reunat terävällä veitsellä.

Itse tehty joulukalenteri

Tänä vuonna käsityömessuilta lähti mukaan mukaan Mauri Kunnaksen jouluinen muistipeli, jonka halusin piilottaa tyttöjen joulukalenteriin. (Pysyköön tämä salaisuutena meidän tytöille.) Ikeasta muutama vuosi sitten ostettu joulukalenteri oli kuitenkin liian pieni, että kortit mahtuisivat rasioihin. Yhden aamupäivän googlettelin, sain idean, jouduin luopumaan toteutusideasta ja sain uuden idean. Lopputulokseen olen äärettömän tyytyväinen! Onneksi en löytänyt helposti pieniä kirjekuoria valmiina, koska nämä itsetehdyt kuoret ovat tuhat kertaa sympaattisempia.

Kirjoitin tekstinkäsittelyohjelmalla kolmen lempijoululauluni sanat yhteen pötköön. Laulut ovat Sydämeeni joulun teen, Tulkoon joulu ja Joulumaa. (Tässä muutama lempijoululauluistani.) Olisi ollut kamalaa tuhlausta tulostaa paperi täyteen tekstiä ja sen jälkeen leikata siitä vinottain yksi neliö kirjekuoria varten. Minun piti siis saada käännettyä kuvankäsittelyohjelmalla sanat juuri oikeaan kulmaan, että yhdestä sivusta saisi kaksi neliötä ja kirjekuori oikein päin taiteltuna näyttäisi siltä, että tekstirivit olisivat suorassa.

Kalenterin taustana on suuren pahvilaatikon kaksi sivua tuettuna ja ne on päällystetty kaksikertaisesti kaavapaperilla. Sitä oli muuten avaamaton rulla työhuoneen nurkassa... Tulipahan sillekin käyttöä. Koristeeksi pääsi niin ikään vuosia sitten edesmenneestä Tiimarista ostetut enkeli- ja tähtikoristeet.



Kalenterin yläreunassa istuskelee kaksi söpöä poroa, jotka symboloivat kahta suloista tytärtäni. Vaikka esikoisen mielestään heillä itsellään ei kuulemma ole sarvia päässä. Muutenhan yhdennäköisyys on täydellinen...



Kalenteri on kooltaan todella iso. Noin puolimetriä leveä ja korkeudeltaan reippaasti vielä enemmän. Se ei edes mahtunut paikkaan, johon sen alunperin suunnittelin. Pitänee siis keksiä taas varasuunnitelma. Kovasti on kalenteri jo huomiota tyttöjen kesken herättänyt. Onko se tyhjä vai onko siellä jo jotain sisällä? Miten ne yllätykset sinne menevät? Kuka ne sinne laittaa? Mitä sieltä tulee löytymään?! Nii´in, ei voi tietää. Olkoon tässä paikka ihanalle lapsen oman mielen satumaailmalle.



Tämä muistipelin kortteja tytöt tulevat löytämään joulukuun ajan kalenteristaan. Älkää kertoko heille! (Äskön meinasi jo käydä hullusti, kun esikoinen hiipi selän taakse tätä kirjoittaessani.)

Valoköynnös - palloilua messuilla ja sen jälkeen

Suomen Kädentaidot -messut pidettiin taas Tampereella viime viikonloppuna. Suuntasimme ystäväni kanssa sinne sunnuntaina. Paljon oli taas katseltavaa ja ostettavaa ja osa jäi kokonaan löytämättä. Viime vuonna messuilla oli uutena myös kotimaisia elintarviketuottajia (kakkuja, leipää, makeisia, hilloja, lihatuotteita, juustoja). Pidän kovasti tästä uudistuksesta. Tänä vuonna erityisen tutuksi tuli Tampereen jäätelötehtaan osasto, jossa vierailimme ystäväni kanssa kahteen kertaan ja molemmilla kerroilla tutustuimme lähes kaikkiin tarjollaoleviin uusiin jäätelömakuihin ja nautimme suussasulavaa jäätelöannokset. Vaihdoimme sanasen myös itse yrittäjän kanssa. Siinä vasta piristävä persoona!

Jo ennen messuja minussa oli alkanut herätä halu saada kotiin pallovalot. Eli valosarja, jossa on kiinni palloja. Olin ajatellut ostaa sellaiset jostain. Messuilla näin näitä valoja muutamaan otteeseen mutta vasta Sinellin osastolla pysähdyin tarkastastelemaan niitä paremmin. Myyjän kehoituksesta ostin materiaalit omia, itse tehtyjä pallovaloja varten ja heti seuraavana päivänä piti päästä askartelemaan. Jouduin siis odottamaan pakon sanelemana yön yli, koska kotoa ei löytynyt ilmapalloja heti sunnuntai-iltana. Huonosti varusteltu koti... Askartelu vei täysin mukanaan ja pian minulla olikin jo ihanat pallovalot.

Materiaalia löytyy vielä toiseenkin valosarjaan. Tykästyin näihin palloihin niin, että ties mitä vielä niistä keksinkään ennen joulua...

Paperinarua pyöritetään ilmapallon päälle askartelulakkaan kastelluin käsin. (Myös vedellä ohennettu Erikeeper käy tähän, minä käytin Mod Podgea.) Kun lakka on kuivunut, ilmapallo rikotaan ja poistetaan pallon sisältä. Valot kiinnitin palloihin pisaralla kuumaliimaa. Tässä vielä vähän vaihekuvia iloksi ja inspiraatioksi:

Ja vielä vähän kuvamateriaalia messutuliaisista. Messujen kirjaosastot tulee nykyään kierrettyä tarkkaan läpi mutta erona aiempiin vuosiin, on sieltä kahtena viimevuotena tarttunut matkaan leivonta-aiheisia kirjoja käsityökirjojen sijaan.

Käpykranssi

Olen ihastellut erilaisia käpykransseja jo useamman vuoden ajan mutten ole tehnyt omaa. Nyt aika oli kypsä ja halusin sellaisen. Ostin valmiin kranssipohjan ja mainitsin ostoksilla äidilleni, että enää pitää kerätä kävyt. En ollut tajunnut, että äiti pihassahan on isoja mäntyjä, jotka pudottavat käpyjä ihan riesaksi asti. Lähdimme äitini ja tyttöjeni kanssa siis käpyjen metsästykseen. 

Maasta ei lopulta löytynyt juurikaan hyviä käpyjä, koska ne olivat jo hautautuneet puskien juurille, lehtikasoihin tai alkaneet maatua kosteassa ilmassa. Mutta puissa oli vielä käpyjä! Aloimme huitoa haravalla takapihan suuria mäntyjä siinä toivossa, että ne pudottaisivat käpyjänsä meille. Mahtoi olla naapureilla ihmeteltävää... Sitten sain ajatuksen! Olimme juuri ihmetelleet äidin omenapoimuria, jonka teleskooppivarren sai ainakin kuusimetriseksi! Tämä osoittautui siis myös aivan loistavaksi käpypoimuriksi. Sai naapurit vähän lisää ihmeteltävää... 

Saimme ison muovikassillinen käpyjä kasaan. Kuivatin kävyt saunan lauteilla. Käpyjen määrä ikäänkuin tuplaantui niiden kuivettua ja auettua. Sitten kuumaliimasin kävyt kiinni kranssiin. Tarkoitukseni oli maalata valkoisella spraymaalilla koko kranssi kirjavan valkoiseksi mutta maalista ei tullutkaan niin peittävää kuin toivoin. Onneksi! Vahingossa syntynyt väritys olikin paljon hienompi kuin alkuperäinen suunnitelma. Tämän jälkeen minun piti suihkia hopeaa maalia sinne tänne mutta vähän innostuin ja suihkutinkin koko kranssin kauttaaltaan hopealla. Lopuksi vielä kerros lakkaa päälle. Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen!

Suklaa-vaniljajuustokakku

Isänpäivän juustokakku syntyi niin, että huomasin kaupassa Valion Viola vaniljatuorejuuston, jota en ole koskaan kokeillut. Aloin miettiä, mikä sopisi yhteen vaniljan kanssa ja suklaahan nyt sopii kaikkeen. Heh! En ole ennen tehnyt kaksikerroksista juustokakkua, joten tästä tuli ensimmäinen. Suklaakerros pääsi vähän leikkaamaan mutta se ei häirinnyt lopputuloksessa kamalasti. Vaniljakerros oli ihanan pehmeä ja maukas. Sitä täytyy kehittää vielä eteenpäin.

Suklaa-vaniljajuustokakku

Pohja:

200 g täytekeksiä

75 g sulaa voita

Täyte:

5 dl kermaa (käytän aina Flora Vispiä)

400 g (2 prk) vaniljatuorejuustoa

6 liivatetta

1,5-2 dl kiehuvaa vettä

1 dl sokeria

1-2 tl vanilja-aromia

1 rkl vaniljasokeria

200 g maitosuklaata

Koristeluun maitosuklaata ja valkosuklaata

Aseta irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi. Murska keksit ja yhdistä sulan voin kanssa. Taputtele irtopohjavuoan pohjalle, leivinpaperin päälle. Älä paina tiiviiksi, ettei pohjasta tule liian kova.

Laita 3 kpl liivatelehtiä pehmenemään kylmään veteen. Vatkaa kerma vaahdoksi. Notkista tuorejuusto ja yhdistä se kermavaahdon kanssa. Jaa taikina tasan kahtia ja laita toinen puoli jääkaappiin odottamaan.

Liuota puristetut liivatelehdet kiehuvan kuumaan veteen (n. 1 dl). Sulata suklaa varovasti mikrossa tai vesihauteessa ja lisää se jäähtyneenä kermavaahto-tuorejuustoseokseen. Kun liivateseos on hieman jäähtynyt, vatkaa se ohuena nauhana seokseen. Sekoita hyvin ja kaada sitten seos vuokaan pohjan päälle. Tasoita pinta. Odota pari tuntia, että alakerros on hyytynyt ja valmista sitten toinen kerros.

Laita loput 3 liivatelehteä kylmään veteen pehmenemään ja liuota ne sitten noin desilitraan kiehuvan kuumaa vettä. Ota jääkaapista odottamassa ollut kermavaahto-tuorejuustoseos. Lisää seokseen vanilja-aromi, vaniljasokeri ja sokeri. Vatkaa jäähtynyt liivateseos ohuena nauhana seokseen. Kaada suklaakerroksen päälle vuokaan ja tasoita pinta.

Anna hyytyä vähintään neljä tuntia mutta mieluiten yön yli. Poista kakku vuoasta ja koristele. (Sulata maitosuklaa mikrossa tai vesihauteessa. Kaada se minigrip-pussiin ja leikkaa pussin kulmasta pieni pala pois. Pursota pussista suklaanauhaa ympyräksi kakun päälle. Rouhi veitsellä lastuja valkosuklaata ja ripottele ne suklaaraitojen päälle.)

 Lahjaksi pappa ja vaari saivat tuoreet pataleivät. Oma isäni, eli pappa, on pitää kovasti Tampereen rievästä ja pataleipä on aika saman tyylistä. Nappiin meni!

Aleksanterin leivokset - totuus leivontablogeista

Aina ei mene kuin Koko Suomi leipoo -ohjelmassa. Niinkö se sanonta meni? Jokaiselle kotileipurille ja ihan varmasti ammattilaisellekin sattuu välillä hauskoja ja ei-niin-hauskoja kommelluksia leipoessaan. Yleensä tietysti vain priimatuotteet päätyvät julkisiksi.

Kuten varmasti aika moni kotileipuri, minäkin kokeilin edellisen KSL-ohjelman jälkeen Aleksanterin leivosten leipomista. Ohjeeksi valitsin Ullan unelman sivuilta löytyneen ohjeen (klikkaa tästä). Ohjelmassa kerrottiin, että pohjan maku tulee parhaiten esille, kun voi ja sokeri kypsyvät uunissa ja pääsevät uunissa hieman karemellisoitumaan. Minunkin pohjani pääsi hieman...  no karamellisoitumaan. "Karamellisoituminen" ei ollut kovin vakavaa, joten käytin pohjan silti. Väliin laitoin itse tehtyä, vahvaa omenahilloa. Kuorrutteen värjäsin jauhemaisella karamellivärillä. Pastaväri olisi ollut parempi vaihtoehto, koska nyt jauhemaisen värin pisteet jäivät näkyviin kuorrutteen pinnalle. (Ihan kuin se pastaväri olisi jotain pelastanut...!) Kuorrute levisi aika kivasti levyn päälle ja pinta jäi mukavan kiiltäväksi. Hetken kuluttua aloitin leivosten leikkaamisen. Sen jälkeen mitään ei ollutkaan enää tehtävissä. Ehkä huomaattekin...

Levyn aivan viimeiseen nurkkaan jäi yksi ehjä pala. Se kuvausyksilö. Tässä loput...

HELPPO pataleipä

Oletko kuullut pataleivästä? Minä olen mutta en ole koskaan sitä itse kokeillut enkä perehtynyt ohjeeseen tarkemmin. Nyt asia nousi taas jostain esille ja päätin kokeilla. Huh huh! Miksi en ole kokeillut aiemmin?! Taikina on niin helppo, että sen osaa myös ne, jotka eivät koskaan leivo mitään. Ohjeita löytyy googlaamalla monia mutta pääpiirteissään ne ovat kaikki samoja. Itse tein leivän tämän Cebicin keittiössä -blogin ohjeen mukaan. Leivästä tuli uskomattoman kuohkea enkä muista ennen syöneeni niin rapeakuorista leipää kuin mitä tämä oli. 6-vuotias tyttäreni valitti heti alkuun, kun olin tehnyt vain yhden leivän, koska sehän loppui aivan kesken. Asia on nyt korjattu ja kohoamassa on kaksi leipää tälle päivälle.

PATALEIPÄ

7 dl vehnäjauhoja

2 tl suolaa

1 tl kuivahiivaa

n. 3,5 dl vettä

Sekoita kuivat aineet yhteen ja lisää n. 42-44 asteinen vesi. Sekoita mutta älä vaivaa. Jätä kelmulla tai tiiviillä kannella peitetty kulho yön yli pöydälle (12-18 tunniksi). 

Seuraavana päivänä: Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen ja laita samalla kylmään uuniin pata kannen kanssa valmiiksi lämpenemään. Kumoa samalla taikina jauhotetulle pöydälle ja kääntele sitä muutaman kerran ja asettele pyöreäksi. Anna kohota liinan alla vielä noin puoli tuntia ja anna padan lämmetä uunissa saman aikaa. Ota pata pois uunista ja laita taikina pataan ja pata takaisin uuniin. Peitä kannella. Paista puoli tuntia kannen alla ja sen jälkeen vielä 15 min ilman kantta.

Nauti!

Suklainen Viktoriakakku

Uusin Leivotaan-lehti (6/2014) kolahti jälleen postilaatikkoon. Se olikin määräaikaistilaukseni viimeinen numero. Se meinasi myös jäädä minun viimeiseksi tilaajanumerokseni. Huomasin kaupassa, että irtonumeron ostajat saivat edellisen numeron mukana kaupan päälle leipälehden, jota tilaajat eivät saaneet. Harmistuin ja meinasin, etten viitsi sitten enää tilata lehteä. Onneksi luin uuden numeron tarkasti läpi ja huomasin, että tilaajat saavat tilata leipälehden, koska siitä oli tullut paljon palautetta. Tilasin ja jatkoin samalla lehden tilausta, joten saatte nauttia tästä kuvasadosta ainakin vielä seitsemän seuraavan numeron verran. On se vaan niin inspiroiva lehti!

Sain hyvän syyn kokeilla Lehdestä Suklaisen Viktoriakakun reseptiä, kun sain kaverin lapsineen kylään. En yhtään harrasta tämän tyyppisiä kakkuja mutta en voinut vastustaa kiusausta kokeilla. Voin sanoa, että kuva näyttää juuri niin herkulliselta kuin mitä maku oli. Ohjeen löydät siis uusimmasta Leivotaan-lehdestä (6/2014). Välissä on suklainen voikreemi ja päällä oikein tumma ja suklainen kuorrutus.

Leipälehdestä kokeilin nopeasti piimäleivän ohjetta, joka oli jo nimensä mukaan Hetkessä valmis piimäleipä. Vaikka porkkanaa meidän kaapista ei löytynytkään, tuli leivästä herkullista. Se sisältää mm. puolukkahilloa! Kuoresta tuli herkullisen rapea ja leivästä mehevä. Tämä ohje löytyy siis tuosta Leipälehdestä. 

Kahvittelemaan saapunut kaverini oli aamutuimaan käynyt metsässä sienessä ja toi minulle valtavan korillisen sieniä tuliaisiksi. Ihanaa! Kiitos! Sain samalla hänen orkidean minulle hoitoon. Tämä sama kukka on käynyt kukkimassa meillä jo kertaalleen, joten se on jo tuttu tapaus.

Kahvi-konjakkijuustokakku

Tein pitkästä aikaa vanhan bravuurini, kahvi-konjakkijuustokakun. Tätä pääsevät syömään ihanat me&i-myyjäkollegani, joten koristelu on sen mukainen. Syysmallistossa on paljon sydämiä ja perhonen kuuluu olennaisesti me&i:hin. Ohje kakkuun on vanhasta Créme Bonjourin mainoskirjasta, joka on kulkeutunut minulle jostain. Kirjan muita ohjeita en ole tainnut koskaan edes kokeilla mutta tätä kakkua olen tehnyt paaaaaljon. Edellisestä kerrasta on vain nyt sattunut kulumaan pitkä aika. Useampi vuosi jopa.

Kahvi-konjakkijuustokakku

Pohja:

175 g kaurakeksejä

75 g voita

Täyte:

6 liivatelehteä

5 dl Flora Vispiä

400 g maustamatonta tuorejuustoa

2 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria (tai vähän enemmän)

3 rkl konjakkia

1,5 dl vahvaa kahvia

Hienonna keksit ja sekoita siihen sulatettu voi. Taputtele tiiviisti irtopohjavuoan pohjalle.

Laita liivatelehdet pehmenemään kylmään veteen. Kun liivatelehdet ovat pehmeitä, liuota ne kuumaan kahviin ja anna jäähtyä. Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää siihen sokerit, tuorejuusto ja lopuksi konjakki. Kaada kahvi-liivateseos ohuenan nauhana seokseen ja vatkaa koko ajan. Vatkaa ainekset hyvin sekaisin ja kaada sitten täyte vuokaan, keksipohjan päälle. Laita jääkaappiin hyytymään vähintään neljäksi tunniksi. Mieluiten yön yli. Koristele mieleiseksesi.

Itse käytin koristelussa Candy melts -suklaata. Se on suklaakoristeluihin tarkoitettua erikoissuklaata, jota saa useista leivontaan erikoistuneista kaupoista. Itse tilasin sitä Ullan unelmasta.

Suklaaperhosen piti levitellä siipiään kakun päällä kauniisti mutta siitä tulikin siipirikkoinen, kun toinen siipi putosi. Näin ollen perhonen saa lepuuttaa toista siipeänsä sydänverkon päällä.

Hyvää korvapuustipäivää!

Hyvää korvapuustipäivää 4.10.! Minun vastaukseni korvapuustipäivään on tämä bostonkakku korvapuustitäytteellä. Lisäksi sipaisin taikinan pintaan ohuen kerroksen itse tehtyä omena-kanelisosetta. Sosetta oli juuri sen verran, että se sai aikaan hienon lisämaun. Perusohje löytyykin jo täältä. Sisään vain omenasose, voisula, sokeria ja kanelia.