Piposta kori

Ajelimme tyttöjen kanssa päiväseltään käymään kauempana asuvan serkkuni luona viime viikolla. Olen tykännyt viedä nähdessämme aina jotain itsetehtyä tuliaisiksi serkun kahdelle pojalle, joista toinen on kummipoikani. Koska tiedän serkkuni rakastavan raitaa, siitä on helppo lähteä toteuttamaan mitä vain. Tällä(kin) kertaa lankojen hankinta jäi hyvin viimetippaan, koska reissu oli perjantaina ja kaupoille pääsin torstaina. Mutta kyllähän yhdessä illassa ehtii kaksi pipoa virkata. Ostin paksua lankaa, jotta työ valmistuisi nopeasti. Langaksi valikoitui siis Novitan Hanko mustana ja valkoisena.

Aloin virkata ensimmäistä pipoa päälaesta lähtien, niin kuin aina teen. Jo hyvin pian huomasin, että lanka on liian paksua pipoon ja muutin suunnitelmani sisustuskoriksi, josta tulikin aivan ihana. Täytin sen vielä itse kutomallani bambuisella tiskiliinalla. Sisustuskorin värit sopivat aivan täydellisesti serkkuni huolellisesti mietittyyn sisustukseen ja myös tiskiliinan väri valikoitui keittiön vallitsevan värin kanssa. Niin ja p.s. On meinaan aika upea kahvipakettikin. Maku on vielä testaamatta.

Serkkuni oli hyvin iloinen uudesta koristaan ja keksi heti noin kymmenen asiaa, mitä alkaisi siinä säilyttää. Olen itsekin erittäin tyytyväinen koriin ja sellainen saattaakin ilmestyä myös meille jossain vaiheessa, vaikka ei väreiltään sovikaan ihan suoraan meidän kodin väreihin. Lankana Hanko oli minulle vierasta mutta kokemukseni perusteella tulen käyttämään sitä jatkossakin ja sitä tarttuikin kaupasta jo mukaan lisääkin.

Perhosleivoksia ja kukkaloistoa

Emännöin viikonloppuna paikallisen käsityötaiteilijan korukutsut. Mukana oli myös italialaista kristallia. Oi oi, aivan ihania koruja ja emännänlahjaksi sain vaikka mitä ihanaa!

Kahvipöytään minun piti leipoa tapani mukaan jokin uusi juustokakku mutta pari päivää ennen kutsuja Facebookin etusivulleni hyppäsi täysin pyytämättä ja yllätyksenä tämän kuppikakun kuva. Ikinä en ole kuppikakkuja tehnyt mutta tuo näytti niin herkulliselta, että sitä oli pakko kokeilla. Sopivia vuokia ei tietysti siihen hätään ollut, joten leivosvuoat saivat kelvata. Olkoon nämä nyt sitten leivoksia. Täytyy käydä ostamassa isompia (ja kauniimpia) vuokia, jos näitä tulee tehtyä toistekin.

Ohje oli todella kummallinen. Aineita oli vaikka kuinka mutta itse leivontaohjeesta puuttui maininta osasta. Laittelin niitä sitten omasta mielestäni sopiviin kohtiin. (Ja muistutan siis, että ikinä en ole kuppikakkuja ennen tehnyt, joten ne sopivat välit tulivat todellakin ihan intuitiolla.)

Suklaaperhosen ohjekin tuli minulle yhtä pyytämättä ja yhtä yllätyksenä kuin itse kuppikakkukin aivan lähipäivinä. Yritin linkittää ohjeen tähän mutta löysin vain Facebook-version, joten en linkitä sitä tähän niiden lukijoiden kiusaksi, ketkä eivät ole Facebookissa. Mutta pääpiirteissään perhoskuvio pursotettiin leivinpaperille ja taitettiin pakastimeen kovettumaan. Helppoa kuin mikä.

Tässä vielä vähän orkkideoideni kukkaloistoa iloksenne. Minun silmäteräni.

Sukkia ja säärystimiä

Olen katsellut upeita, kirjoneulottuja villasukkia Facebookin Neulonta-ryhmässä, niinpä minun oli pakko saada itsekin kokeilla. Lanka valikoitui pääsiäismaanantaina oman lähikaupan valikoimasta eli Seiskaveikkaa mustana ja värikkäänä raitana. Koska lanka oli valmiina, oli mallin etsiminen hieman hankalaa, koska tuon paksuiselle langalle ei ole kovasti vaihtoehtoja tarjolla. Pitkän etsinnän tuloksena löysin Drops Designin sivuilta kivan mallin. Muokkasin alun ihan perinteiseksi jousto-ompeleeksi, koska mallisukan varren alku ei miellyttänyt silmää. Myös kantapää on ihan perinteinen vahvistettu kantapää. Tai en kyllä edes lukenut, millainen kantapääohje malliohjeessa oli. Kärkikavennuksena sädekavennus. Ja siitäkään en kyllä edes lukenut ohjeen mukaista kavennusta. Olen niiiiiin tyytyväinen näihin. Pari hyvin myöhäistä iltaa ja parit vauvan päiväunet siihen meni mutta nyt ne on jalassa ja ne on ihanat!

Tyttäreni pääsee harrastuksen vuoksi luistelemaan seuran taitoluistelijoiden kevätnäytökseen, jossa teemavärinä on keltainen höystettynä valkoisella ja kimalteilla. Olen hamstrannut Novitan Kide-lankaa eri väreissä ja valkoinen hopeilla kimalteilla oli juuri oikea valinta näytössäärystimille. Tietysti nämä jäävät käyttöön myös ihan muutenkin luistelusäärystimiksi.

Pääsiäiskakku suklaakannella

Ihanaa ja aurinkoista pääsiäistä! 

Saimme pääsiäissunnuntain vieraaksi tätini perheen ja sehän on oikein hyvä syy kokeilla uutta juustokakkureseptiä. Jo edellisestä kokeilustani lähtien olen halunnut kokeilla aprikoosin ja valkosuklaan yhdistelmää juustokakussa, koska se oli niin hyvää jouluksi tekemissäni valkosuklaa-aprikooseissa. Värienkin puolesta se on mitä parhain pääsiäiskakku. 

Koska kaupoista ei löydy nykyisin valmista aprikoosisosetta (vauvan sosetta), piti sose tehdä itse keittämällä kuivattuja aprikooseja. Pohjana Pirkan Danielakeksiä, täytteessä perus juustokakkuresepti sulatetulla valkosuklaalla ja aprikoosisoseella ja kiilteenä soseesta valmistettu aprikoosimehu. Ensimmäistä kertaa ikinä minulle meinasi käydä tosi iso moka. Sain kakun jääkaappiin ja rupesin siivoamaan jälkiäni kunnes huomasin pöydällä mukin. Ihmettelin, että mikä vesimuki se siinä on. Liivatevesi!! Äkkiä kakku kaapimalla takaisin kulhoon, liivate sekaan ja kakku takaisin vuokaan. Kakussa piti olla hienot spiraaliraidat aprikoosista mutta tässä säätämisessä raidat kyllä katosivat. Eivätkä ne nyt niin hienot olleet alunperinkään. En lisännyt kakkuun sokeria, koska valkosuklaa ja aprikoosit olivat niin makeita. Vähän sitä olisi kuitenkin ehkä voinut olla. Maku oli mukavan pehmeä mutta itse olisin toivonut makua vähän lisää. Ulkonäköön olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen.

Koristelussa käytin ensimmäistä kertaa Candy Melts -suklaata, jonka tilasin Ullan unelmasta jo tammikuussa edellistä kokeilua varten. Suklaan rakenne oli huomattavan erilaista verrattuna tavalliseen levysuklaaseen. Suklaa oli paljon taipuisampaa ja se alkoi jähmettyä jo huoneen lämmössä eikä levinnyt pursottaessa. Siitä valmistetut koristeet myös kestivät huoneen lämmössä kakun tarjoilun ajan. Maku ei ole yhtä hyvä kuin levysuklaassa mutta ihan ok silti. Valkosuklaarullat ovat Pandan valkosuklaata (samaa kuin kakussa käytetty suklaa) ja rakenteen eron huomaa jo ihan silmällä. Rullissa suklaa on levinnyttä ja kannessa hienosti ohutta. Koristelun idea on Kinuskikissan sivuilta.

Kylkeen piti vielä tehdä vähän kakun innoittajana toimineita valkosuklaa-aprikooseja.

Lounaspöydästä löytyi myös edellisenä iltana leivottua pääsiäislimppua ja tuoretta vaalea vehnähiivaleipää. Nam.

Luistelusäärystimiä ja pikkutöppösiä

Kaverini sai tammikuussa pikkuruisen poikavauvan, jonka olen päässyt jo pari kertaa näkemään. Vaikka pojan äiti onkin kunnostautunut villasukkien kutomisessa aivan lähiaikoina, halusin silti muistaa tulokasta pikkutöppösillä. Suloisuus sai jalkaansa vaaleansiniset tossut. Viime tossujen kutomisesta on jo hetki aikaa, joten kudoin samalla vauhdilla toisetkin. Tämä ohje on ihan omasta päästä, koska en jaksanut kaivaa alkuperäistä ohjetta esiin. Olen tehnyt tällaisia töppösiä jollain Novitan ohjeella aikaisemmin. Lankana molemmissa on Seiskaveikka. Oikeanpuoleisissa värinä valmiiksi raidoitettu Talitintti, josta kudotut sukat löytyvät täältä. Talitinttitossuille ei ole vielä käyttäjää tiedossa.

Tyttäreni luisteluharrastus on edennyt siihen pisteeseen, että hankintalistalla on luistelusukkahousut/-legginsit. Halusin kutoa niiden kanssa käytettäviksi säärystimet, jotka laskeutuvat hienosti luistinten päälle. Vähän vähemmän olisi voinut silmukoita lisätä lopussa, koska nämä leviävät ehkä jo vähän liikaakin mutta kyllä ne asiansa ajavat. Lankana muistaakseni Novitan Nalle. Joku raitaversio.

Bambuisia tiskiliinoja

Käsityöhaasteeseen kutomieni bambutiskirättien ja niistä saadun palautteen innoittamana kudoin rättejä myös myyntiin. Yleisön pyynnöstä muutin rätin nimen liinaksi. Joten tässä olisi bambuisia tiskiliinoja, olkaa hyvät.

Mikä ihana väriloisto! Kuvioina on ns. koripunosta eli ruutukuviota erikokoisilla ruuduilla sekä viistoraitaa ja siksakkia. Tiskirättiä... siis liinaa kutoessa on hyvä muistaa, että kuvio tulee näkyviin liinan molemmilta puolilta eli esimerkiksi perinteinen palmikko ei toimi. Omat suosikkini ovat ehdottomasti fuksian väriset liinat sekä viistoraidalla että siksakilla. Mikä on sinun suosikkisi?

Lankana Hjerte Garnin Bommix Bamboo, jossa on 70% bambua ja 30% puuvillaa. Innostuin alkuvuodesta huomatessani, että Novita ottaa myös myyntiin bambulankaa mutta petyin, kun pääsin käsiksi lankaan. Langassa onkin vain 50% bambua ja 50% puuvillaa. Nimi voisi siis yhtä hyvin olla puuvillalanka. Harmi. Mutta Bommix Bamboon värikartta on niin hieno, että siitä oli ilo valita kivat värit.

Tunikasta mekoksi

 

Tässä tulee täydellinen näyte siitä, mitä tapahtuu, jos ei jaksa perehtyä ohjeeseen ja sen mittoihin ennen kutomisen aloittamista. Ja monesta muustakin virheestä...

Löysin Drops designin sivuilta ihanan tunikaohjeen itselleni. Dropsin sivuilta saa hienosti valmiin luettelon vaihtoehtoisista langoista työhön. Minä en pysty käyttämään villaisia vaatteita, joten valitsin listasta puuvillaisen langan. Tämän Dropsin Paris-langan tilasin Tapion kaupasta. Pääväriksi valitsin lempivärini, limen vihreän. Kuvion päätin tehdä valkoisella ja vaalean beigellä. Värisuunnitelma näytti hyvältä, kun laittoin langat vierekkäin mutta kuvion valmistuttua en tykännytkään siitä enää. Värit meni ikään kuin väärin päin. En kuitenkaan jaksanut enää purkaa vaan päätin elää sen kanssa.

Olen aiemmin kutonut itselleni vain Novitan ohjeilla, jotka olen huomannut aika reiluiksi oma käsialani kanssa. Nyt sitten päätin juuri kymmen kiloa laihduttaneena ylpeästi kutoa tunikan S-koon ohjeella. Ja lisäksi päätin, että tällä kertaa teen vähän tiukempaa jälkeä, ettei vaate lörpsähdä käytössä, kuten monet aiemmat puuvillalangasta kutomani vaatteet. Epäröinkin ääneen muutaman kerran työn edetessä, että onkohan tämä sopiva. Tunikan valmistuttua sainkin todeta, sen olevan liian pieni minulle. Olipa todella mieltä ylentävä hetki peilin edessä... Tunika oli myös paljon lyhyempi, kuin kuvassa. Ehkä siksikin, että minun päälläni pituudesta meni niin suuri osa leveyteen. Pakkasin tunikan laatikkoon päättelemättömänä ja viimeistelemättömänä. Meni fiilikset ihan täysin. Seuraavana päivänä keksin kokeilla tunikaa 4,5-vuotiaalleni ja sehän oli ihan täydellisen kokoinen. Pienen fiksauksen jälkeen tyttäreni sai siitä kivan mekon. Fiksaukseen kuului kaula-aukon halkion sulkeminen valkoisella nyörillä ja hihansuiden huolittelu muutamalla ylimääräisellä kerroksella hieman tiukemmiksi.

Mekon väri oikeasti kirkkaampi lime, kuin miltä kuvissa näyttää. (Paris, Sävy 39.)

Mainittakoon vielä, että ainaoikein ei ole sama asia kuin sileä neulos...
Luulisi, että yli 20 vuotta neulonut ihminen ymmärtäisi sen. Ja huomaisin ennen kuin työ on valmis...

Seuraavaksi pitääkin laittaa tilaukseen uudet langat, kunnes hyvä ohje ensin löytyy. Jos tällä kertaa tulisi lopulta se tunika itsellenikin...

P.s. Ei mennyt taaskaan ihan putkeen puikkojen kanssa. Tilasin Knit Pron pyöröpuikot (nro 4,5), joihin voi vaihtaa kaapelin. Tai kaapeliin voi vaihtaa puikot. Ihan miten vaan. Laitoin puikot kiinni ja kaapeliin ja aloin neuloa. Ensimmäisellä kerroksella siirtin silmukoita eteenpäin ja kaapeli jäi käteeni. Kaapeli siis irtosi metallisesta päästään, itse liitoskohta jäi siis kiinni puikkoon. Ajattelin kokeilla ensin pikaliimaa, koska en olisi millään halunnut reklamoidan toisiakin puikkoja. Onneksi liimaus toimii hienosti.

Kirjoneulebody

Pitkästä aikaa! Me&i:n kaudenaloitus on vienyt niin paljon aikaani, etten ole ehtinyt tehdä juuri mitään käsitöitä. Viimeksi vihjasin, että jotain on kuitenkin tulossa ja nyt se on viimein valmis ja olen lopputulokseen hyvin hyvin hyvin tyytyväinen ja rakastunut.

Ohje on Dropsin sivuilta. Lanka on puuvillaista Dropsin Safran-lankaa Tapion kaupasta ja 2,5 Knit Pron puikot Lankakauppa Kujeesta.

Tilasin varta vasten tätä työtä varten uudet pyöröpuikot mutta toisen puikon metallikiinnityksessä oli jokin virhe ja puuvillaisen langan säikeet jäivät jatkuvasti kiinni metallin reunaan ja kutominen niillä oli todella hankalaa. Jokainen silmukka piti auttaa yksitellen metallireunan yli. Lopulta silmukoiden jumittaminen aiheutti sen, että toinen puikko katkesi. Laitoin viasta viestiä Lankakauppa Kujeeseen ja sain vastauksen parissa tunnissa ja uudet puikot saapuivat minulle postitse parissa päivässä. Mukana kuoressa oli vielä suklaakarkki. Ihanaa palvelua. Suosittelen! Uudet puikotkin toimivat hienosti.

Ohjeessa mainittu ruskean langan määrä oli "vähän" yläkanttiin, koska minulle jäi lankaa yli lähes kaksi kerää. Eli siis lähes puolet kokonaismäärästä. Lanka on aivan ihanan pehmeää, joten eiköhän nekin ylijäämäkerät löydä vielä paikkansa.

Korvasin ohjeessa manitut napit Prymin neppareilla, koska mielestäni napit ovat epäkäytännölliset bodyssa.

Vasemman alalaidan kuva vastaa parhaiten todellisuutta bodyn värien osalta.

Lisäys 10.4.: Body on ollut ahkerassa käytössä ja sitä myöten pesussa useita kertoja mutta lanka on edelleen kuin uutta eikä käytön merkkejä näy missään. Body on pitänyt muotonsa ja lanka värinsä. Upeaa lankaa!! Tästä tulen kutomaan vielä paljon!

Kakkuohje ja vihjekuva

Viimepäivityksestä on aikaa vaikka kuinka. Työn alla on kyllä jotakin mutta sen valmistumiseen menee vielä hetki. Sitä odotellessa ajattelin kirjoitella ohjeen Marianne-tiikerikakkuun, josta kerroin synttäritarjottavien yhteydessä. Ohjetta on kyselty minulta ja näin saan sen kätevimmin jakoon. Kyseessä on siis kakku, joka kuluu todella hyvin kahvipöydässä ja jos sitä jää itselle syötäväksi, se myös tulee syötyä eikä jää kuivamaan jääkaapin perälle. Perus tiikerikakun ohje on tosi hyvästä kirjasta (Kaarina Roininen, Parhaat kotileivonnaiset), joka on ollut minulla jo vuosia. Otan tämän kirjan aina esille kun leivon. Periaatteessa olen siis vain lisännyt Mariannet, sitruunamehun sekä kuorrutteen ohjeeseen. Ohje on tavallisen kokoiseen kahvikakkuvuokaan. Ei kovin isoon siis.

Marianne-tiikerikakku

250 g margariinia tai voita
2 dl sokeria
3 munaa
3½ dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria (eli ainakin viisi)

Raidat:
1/3 kakkutaikinaa
½ dl kaakaojauhetta
½ dl kermaa
100 g Mariannekarkkeja

sitruunamehua

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen joukkoon. Sekoita kuivat aineet sekaisin ja edellisten joukkoon. Jaa taikinasta 1/3 osa toiseenkulhoon ja laita "raita-ainekset" mukaan. Murskaa Mariannet hienoksi ja sekoita joukkoon. Halutessasi voit lisätä vaaleaan taikinaan sitruunamehua oman maun mukaan. Laita taikinat vuorotellen vuokaan; vaalea, tumma, vaalea... ja "sekoita" vähän raitoja teelusikalla vetämällä lusikka ympäri vuokaa täytteen keskeltä. Uuniin noin tunniksi 175 asteeseen.

Jos haluat varmistaa, että kakku tulee syötyä, sen päälle kannattaa valmistaa kuorrutus, koska se houkuttelee vieraat maistamaan muuten aika perinteisen näköistä kakkua.

Kuorrutus:
4 dl tomusokeria
2 rkl maitoa
½ dl voita (on tärkeää käyttää nimenomaan voita, että kuorrute kovettuu)
(kaakaojauhetta tuomaan väriä)
nonparelleja

Sekoita kuorruteaineet sekaisin ja levitä saman tien jäähtyneen kakun päälle. Lisäksi voit laittaa nonparelleja kuorrutteen päälle ja se kannattaa tehdä ihan heti levityksen jälkeen, että nonparellit tarttuvat kuorrutteeseen. Jos laitat kuorrutteeseen kaakaojauhetta, kannattaa laittaa vähän vähemmän tomusokeria, ettei kuorrute kovetu liikaa.


Pidimme paikallisen MLL:n yhdistyksen laskiaistapahtuman, johon leivoin kaksi kakkua arvonnan palkinnoiksi. Vasemmalla vanhanajan piimäkakku ja oikealla perinteinen tiikerikakku, joka on tehty ylläolevalla ohjeella ilman Marianneja ja sitruunamehua. Kun kakkujen tuoksut levisivät uunista kotiimme, jouduin leipomaan vielä yhden maustekakun lisää, että saisimme itsekin maistaa. Täytyyhän resepti testata. Ei muuten ollut välttämättä se paras ajatus kuitenkaan, koska kakku tuntuu katoavan aika kovaa vauhtia ja mikä pahinta - omaan mahaani! Maustekakun ohje on Marttojen mutta lisäsin alkuperäiseen ohjeeseen lisämausteita. Kirjoittelen tämänkin ohjeen ehkä myöhemmin.

Ja tässä vielä se lupaamani vihjekuva. Tilasin Lankakauppa Kujeesta uusia puikkoja ja Tapion kaupasta lankoja. Mitähän näistä syntyykään...?

Synttäriherkkuja

Pikkuruinen, vastasyntynyt vauvani täytti tällä viikolla vuoden! En muista olleeni näin huono matikassa mutta en silti ymmärrä, miten se on mahdollista. No kun näin nyt sitten mukamas on, juhlimme yksivuotiasta sukulaisten ja kummien kanssa. Aikaisemmin testaamani appelsiini-suklaakakku pääsi nyt kruunaamaan pöydän. Lisäksi tarjolla oli mokkapaloja ja mariannetiikerikakkua. Tiikerikakun kuorrutin maito-tomusokerikuorrutteella, koska edellisellä kerralla kakkuni epäonnistui ja jouduin peittämään sen kamalan ulkomuodon kuorrutteen alle. Kuorrutus kuitenkin houkutteli vieraita maistamaan kakkua niin, että se hävisi pöydästä lähes kokonaan. Jälleen kerran kuorrute toimi ja kakusta, joka oli tällä kertaa puolet isompi kuin viimeksi, hävisi yli puolet. Hienoa! Tosin kuorrute ei tällä kertaa kylläkään ollut se pelastava tekijä vaan paremminkin se epäonnistunut osuus. Lisäksi pöydästä löytyi vielä Pätkisfudgeja, jotka keitin vielä eilen makeaksi lisäksi pöytään. Fudgeistahan löydätkin enemmän juttua aikaisemmasta päivityksestäni.

Olen lähes poikkeuksetta tarjonnut aina coctailpiirakoita, jos on ollut yhtään aihetta kahvitteluun. Nyt päätin jättää piirakat pois ja kokeilla jotain ihan uutta. Ajatukseni oli täyttää ruissipsejä/Palttoon nappeja ja sen vuoksi avasin googlen ja aloin etsiä sopivia täytevaihtoehtoja. Täysin tapojeni vastaisesti (heh) ajatus taas vähän karkasi käsistä ja lopulta pöydässä oli lajitelma erilaisia leipäpaloja täytteineen. Pälkäneen ruislimpun päälle pääsi kylmäsavuhärkätahna, paahdetun paahtoleivän päälle katkaraputahna (toast skagen) ja saaristolaisleivän päälle kylmäsavulohitahna. Enempää en valitettavasti voi tahnoista kertoa, koska en muista, mitä kaikkea muuta niihin laitoin. Yhdistelin melkoisen montaa ohjetta. No jokaisessa on ainakin maustamatonta tuorejuustoa. Lisäksi käytin smetanaa, majoneesia, piparjuurituorejuustoa, tilliä, sipulia ja purjoa. Jossain taisi olla myös chiliä, pippuria ja valkosipulijauhetta. Ehkä... Enkä tietenkään kaikkia samassa tahnassa. Toast skagenista tuli ihan oma lempparini. Nam!

Jokin aika sitten tutustuin rieskarulliin. Ne on älyttömän helppoja ja nopeita tarjottavia kahvipöytään. Tarvitset vain Fazerin rullarieskaa ja esimerkiksi pippurituorejuustoa, meetwurstia ja sipulia. Sitten vaan aineet sekaisin, levitetään rieskan päälle ja kääritään rullalle. Folio tai kelmu päälle ja jääkaappiin. Ennen tarjoamista folio/kelmu poistetaan ja käärö leikataan annospaloiksi. Juuri tätä meetwurstiversiota oli nytkin tarjolla. Toisesta rullasta löytyy lohta, purjoa (muistaakseni...) ja ruohosipulituorejuustoa. Näitä tein ensimmäisen kerran ja hyviä olivat. Tarkoitukseni oli tehdä tonnikalarullia mutta mieheni väittää kiven kovaan (tästä käymme vielä neuvotteluja...), että olin kirjoittanut kauppalappuun lohta vedessä, kun tarkoitukseni oli kirjoittaa tonnikalaa vedessä. Mutta onni onnettomuudessa, lohirullat olivat erittäin hyviä. Taidanpa tehdä jatkossakin niitä. Pöydässä oli vielä pizzarullia äitini ohjeella tehtynä mutta niistä minulla ei ole kuvaa otettuna. Pizzarullan sisässä on kinkkua, juustoa ja tomaattimurskaa ja ne on kääritty pizzataikinan tapaiseen taikinaan vähän kuin dallaspullat. Vai texaspullat...