Röyhelöhuivi

Kun tuo ompelukone ei kerran ompele itsestään yhtään mitään, turvaudun puikkoihin, jotka liikuttavat käsiäni lähes itsestään.

Viime vuonna tutustuin erilaisiin, ihaniin röyhelöhuivilankoihin ja kudoinkin niitä useamman kappaleen lahjaksi ja myyntiin. Silloin ostamani langat maksoivat nettikaupoissa triplasti sen verran, millä hinnalla niitä saa nyt vaikka mistä peruskaupoista. Perjantaina löysin kaupasta Hertta-merkkistä röyhelölankaa, joka on musta ja siinä on hauskat valkoiset pallurat reunassa. Valinnanvaraa oli vaikka kuinka mutta hillitsin itseni ja ostin vain yhden langan. (Lankaosastot ovat ihan painajaiseni, eikä minun pitäisi ikinä pysähtyä niille, jos minulla ei ole selkeää tarvetta vain jollekin tietylle langalle.)

Tässä vielä jo vuosi sitten tekemiäni huiveja (mukana myös uusi).

Omat huivit. Täytyyhän niitä olla kaikissa väreissä!

Nämä huivit ovat myynnissä.

Pääsin tänään osallistumaan tyttöjen kanssa ihanaan lastentapahtumaan, jossa lapset pääsivät istuttamaanitselleen joulutähden, jonka saa hakea joulukuussa kukkivana kotiin. Ohjelmassa oli myös lättyjä, poniratsastusta, kasvomaalausta ja itse Joulupukkikin! Koko tapahtuma oli lisäksi maksuton! Istutimme kukkasen myös vauvalle, koska ystävällinen henkilökunta niin ihanasti ehdotti.

Lappuihin laitettiin numero lapsen nimi,
että oikea kukka löytää oikeaan perheeseen.

Tässä vielä pikasurautus: rekkipussi. Olin lähdössä uuteen työhöni (olen siis aloittanut me&i-myyjänä) ja olin jo useamman kerran kantanut rekkiä mukanani niin, että rautaputket heiluivat eri suuntiin hallitsemattomasti, joten ne oli pakko saada jonnekin pussiin ja pian. Juuri ennen eräitä kustuja päätin kerätä itseni ja suunnitelmani, jotka olivat jo valmiiksi päässäni (hyvin suunniteltu on todellakin puoliksi tehty) ja surauttelin tällaisen pussin rekille ja se on toiminut erinomaisesti. Vain olkahihnasta tuli liian pitkä eikä sitä voi käyttää varsinaisessa tarkoituksessaan mutta muuten pussi on hyvä.

Neulontaa

Voi apua!! Onko siitä tosiaan jo kuukausi, kun viimeksi olen päivittänyt blogia?! Uusi työ on vienyt niin paljon energiaa ja ajatuksia, etten ole ehtinyt ommellakaan yhtään mitään. Tänään kaivoin pitkästä aikaa kangaslaatikoita ja mietin, mistä taas aloittaisin. Esittelin nelivuotiaalleni paria joustista (ruskea piparikukka ja kokovaaleanpunainen), johon hän totesi "älä ompele mulle enää mitään". Ihmettelin, että mikäs nyt on. Hän sitten selvensi, että "nokun se Hello Kitty -mekko on niin kiva". Se kuulemma riittää. Jahas. Jospa kuitenkin saisin ujutettua kaappiin vielä jonkin kivan joustofroteisen liivimekon, jota suunnittelin.

Vaikka ompelukone ei olekaan lähiaikoina käynyt, olen kaivanut pitkästä aikaa puikot esiin ja saanut jotain neulottua. Suurin osa on lahjoja pienille ihmisille mutta kuvissa ensimmäiset raitasukat ovat omalle tytölle. Ne neuloin bambulangasta, johon olen aivan ihastunut. Se on niin mahdottomat pehmeää. Tosin neuloessa se ei ole mitään parasta, koska monisäikeinen ja liukas lanka luistaa puikoilta helposti alas. Lisäksi bambulangasta neuloessa täytyy muistaa tehdä työstä aika tiukka, koska se löystyy nopeasti käytössä. Tein ensin vauvalleni tumput, jotka lörpsähtivät heti, eivätkä nyt pysy enää kunnolla kädessä. Niiden kanssa kävi myös hauska pikku moka: Kaivoin eräänä iltana lankapussejani ja löysin sieltä kivan lilan langan. Kudoin (käytän mielummin sitä sanaa neulomisesta) siitä kahtena iltana tumppuja ja kun ne kolmastena päivänä piti laittaa käteen, esikoiseni kertoi minulle karun totuuden: ne ovat harmaat! Ja niinhän ne olikin, kun vain jaksoi avata silmät ja laittaa kunnolla valot päälle. Hups!

Myöskin näiden raitasukkien kanssa oli "epäonnea" matkassa. Kudoin niistä ensin aivan hitusen liian pienet. Purin kärkikavennukset ja neuloin kärjen uudestaan. En kuitenkaan jaksanut heti päätellä lankoja ja sukat jäivät olohuoneen pöydälle useammaksi päiväksi. Eräänä päivänä nelivuotiaani keksi "kivan" leikin, jossa hän leikkasi lankakeristä pätkiä ja kieputti erääseen puiseen leluun kiinni. Kun tulin paikalle ihmettelemään, mitä hän tekee, hän kertoi leikanneensa myös sukista ylimääräiset langat pois! Voitte ehkä kuvitella, mikä riemu siitä ratkesi... Näin ollen purin vielä kerran kärjen ja lopuksi myös päättelin ne langanpäät.

Tämä pipo ja kaulaliina menivät lahjaksi yksivuotiaalle söpöläispojalle.
Pidin vähän uhkarohkeana ajatuksena kutoa yksivuotiaalle kaukahuivin
mutta en osannut ajatellakaan, miten paljon lahjan saaja tulisi juuri
huiviin ihastumaan!

Pipossa on ihanan jättitupsu!

Neliöpipoja. Nämä ovatkin ainoita, mitä ompelukoneeni on tehnyt aikoihin.
Oranssi pipo pääsi täydentämään ykivuotiaan synttäripakettia
ja raitapipo meni tuliaisiksi eräälle vähän nuoremmalle herralle.

Tämä kudottu neliöpipo sekä saman sarjan tumput löytyivät
eräästä kaksivuotislahjapaketista.

Kaikkea ja vähän muutakin

Vihdoinkin!! Blogini päivityksessä on ollut todella pitkä tauko. Tänä aikana en myöskään ole ommellut juuri mitään. Tässä kuitenkin jotain, mitä olen saanut aikaiseksi ja lisäksi vähän puutarhakuvia.

Muokkasin mekkotehtaan Katariinan ohjetta pitkähihaiseksi. Mekko tuli nelivuotiaalleni, joka suureksi hämmästyksekseni valitsi mekkoo kuvaksi PAPUKAIJAN!! Mekosta tuli omasta mielestäni liian yöpaitamainen ja siksi se ei ole vielä päässyt käyttöön kodin ulkopuolelle. Yöpaitamaisuutta korostaa myös liian suuri kasvunvara.

Kävimme juhlimassa erästä rippilasta ja lahjaksi veimme tekemäni essun ja patalaput. Omasta mielestäni tämä kangas oli niin ihanan näköistä, että se sopi aivan täydellisesti hieman romanttiseen essuun. Kuva on luvattoman huono eikä tuo mallia ollenkaan oikeuksiinsa. Todellisuudessa essu näyttä hyvältä päällä, kun sen pitkät nauhat tuodaan takaa etupuolelle rusettiin. Solmimisnauhat ja nirkan taakse tuleva nauha ovat samaa nauhaa, joka kulkee kujassa "viistossa kohdassa" ja voidaan siten kiristää juuri sopivaksi käyttäjälleen. Edessä on vielä tasku, joka on täydellisen kokoinen patalappujen säilytykseen. Huomaatteko? Tasku. No tuossa noin.

 

Ja tässä hienossa kuvassa näette - näettehän?! -
patalaput taskussa.

Patalappujen kangas läpäisi aikaisemmin sulamistestin.
Kokeilin nostaa 250 asteisesta uunista vuoan patalapulla,
joka oli kääritty tähän kankaaseen, jotta voin olla varma ettei se sula käytössä.

Tässä samasta kankaasta ommeltu Katariina erään ihanan nelivuotiaan tyttösen syntymäpäivälahjaksi. Lahjan saaja on aivan saman kokoinen oman nelivuotiaani kanssa ja siksi mekko pääsi sovituskuviin päälle asti.

Kukkapenkkini on vähän myöhännäisherännyt ja se kukkii kauneimmin näin loppukesästä.

Tämänkin Päivänliljan kuuluisi kukkia kesäkuussa.

Kukkapenkissäni on Pallosyysvuokkoja, jotka keräävät joka kesä ihanasti perhosia. Kun näyttävät, halkaisijaltaan jopa 15 senttiset kukat elokuussa aukeavat ja aurinko suvaitsee näyttäytyä pilven takaa, kaikki lähialueen perhoset kerääntyvät kukkiin.

Mikähän tämä perhonen on?

Esikoiseni täytti - nyt jo(!!) -  neljä vuotta ja häntä juhlimme sukulaisten kanssa viikonloppuna. Tarjolla oli mansikkajuustokakkua, kinkku-kesäkurpitsa-piirakkaa, rieskarullia tonnikala-, kinkku- ja meetwurstitäytteellä, coctailpiirakoita munavoilla, mokkapaloja, tiikerikakkua sekä keksiä. Mansikkajuustokakkua en ollutkaan ennen tehnyt mutta siitä tuli omasta mielestäni varsin maittavaa ja mikä parasta: VAALEANPUNAISTA! Juomaksi perinteisten kuumien juomien lisäksi oli ihanaa viinimarjalehtijuomaa, jota Louhisaaren juomaksikin kutsutaan. Vime vuonna istuttamiimme marjapensaisiin ei vielä tänä vuonna tullut marjoja, joten kävin keräämässä niistä lehdet. Myös äitini marjapensaiden lehdet pääsivät juomaan mukaan (tai enemmän niitä kyllä oli).

Ihanat pinkit liljat aukesivat myös vihdoin. Osa on vielä nupullaan mutta tuoksu on huumavan ihana!

Mekkotehtaan vähän-erilainen-Katariina

Olen jo pari kertaa miettinyt Mekkotehdas-kirjan tilaamista mutta en sitten kuitenkaan ole tilannut. Viime viikolla huomasin, että se oli Adlibriksessä tarjouksessa vain alle 19 euroa ja vielä ilman postikuluja, joten vihdoin tilasin sen. Kirja tuli eilen ja yllätyin, kuinka paksu se olikaan. Ainakin kaksi kertaa niin suuri kuin olin kuvitellut.

Kirjan kimppuun kävin heti tänään. Ensimmäinen kokeiluni oli Katariina-mekko. Olen nähnyt siitä kuvia eri blogeissa ja se on vaikuttanut kivalta. Olemme menossa sunnuntaina juhliin ja halusin tehdä (lähes) nelivuotiaalle uuden mekon sitä varten. Mekon, jolla voisi sitten juhlia omatkin synttärinsä vähän ajan kulutua. Kankaankin olin tilannut jo valmiiksi. Se on jonkinlaista puvillaa tai puuvillaseosta ja ostin sen Facebookin Kangashamstereilta. Tiedän sen olevan Jyskin kangasta mutta hitaana en tajunnut ostaa sitä sieltä, kun näin sen ensimmäisen kerran ja uusi versio on hieman erivärinen eikä niin vaaleanpunainen. Mutta hyvä, että sain sitä kuitenkin nyt metrin.

Kangas saapui maanantaina ja avasin innoissani kuoren esitelläkseni kankaan tyttärelleni. Olinhan tehnyt hienon valinnan, kun kankaassa on vaaleanpunaista ja pöllöjä, jotka ovat myös tyttären mielestä lintuja, toisin kuin papukaijat, jos muistatte... Tyttö katsoi kangasta ja totesi "kyllä mä vähän tykkään mutta en tykkää noiden pöllöjen ilmeistä". Täh!?! Mutta päätetty mikä päätetty, mekko tulisi silti siitä kankaasta.

No niin. Tänä aamuna levitin kaavapaperit ja kankaat lattialle ja leikkasin mekon osat. Katsellessani sitten osia, ihmettelin, että mites tämä hiha nyt sitten tällällailla... Juupa juu. Oli jäänyt yksi pieni sana kirjoittamatta kaavan yläreunaan. "Taite." Minulla olikin sitten hienosti kaksi hihan etupuolta. Onneksi kangasta oli vielä hyvin jäljellä ja sain leikattua hihat uudestaan ja tällä kertaa taitteen kanssa. Huolittelin kerralla kaikki kappaleet siksakilla ja siinä huolitellessani aloin katsella hihoja uudestaan, kun joku ei nyt kuitenkaan täsmännyt. Jes! Nehän olikin sitten leikattu väärään langansuuntaan ja näin ollen selkäpuolelta katsottuna pöllöt seisoisivat päällään. Niiden olisi kuulunut olla kaikkien sivuttain, hihan suuntaisesti. No mutta koska minulla oli leikattuna ne yhdet etukappalet, leikkasin nämä toisen kappaleet puoliksi ja yhdistin saumalla kaksi palaa yhteen, jolloin sain hihat, joissa sekä edestä että takaa katsottuna pöllöt seisovat omilla jaloillaan, suorassa. En voinut enää edes leikata uusia hihoja kankaasta, koska sitä ei enää riittänyt. Lopulta tämä ratkaisu on kaiken lisäksi aivan paras ja saumakaan ei erotu ollenkaan valmiissa vaatteessa.

Ihan ainut ongelma tuo ei vielä ollut. Kun piti ommella hihat kiinni kaarrokkeeseen eli mekon yläosan keskikappaleeseen, ompelin ne kaksi kertaa siten, että toisen kappaleen oikea puoli oli toisen kappaleen nurjaa vasten. Ensimmäisellä kerralla vielä varmuuden vuoksi ihan kahdella ompeleella kiinni, kun olin ensin jättänyt liian pienen saumavaran.

Lopulta mekko kuitenkin valmistui ja se on hieno! Pyysin jännityksellä tytön kokeilemaan sitä ja heti kun mekko oli hänen päällään, hänen silmänsä kirkastuivat ja hän sanoi "hei, minähän tykkään tästä". Ja voitte kuulkaa kuvitella, miten hyvältä tämän äidin sydämessä tuntui!

"Mää tykkään näistä hihoista!"

Tässä vielä muutama päivä sitten tekemäni hiuspannat, jotka menevät saman kuosisten mekkojen uusille omistajille. Mekoista tuli kuulemma Minni Hiiri -mekot ja nehän tarvitsevat siis tietysti rusettinauhat. Tällaisiksi visioin pannat jo päässäni mutta sitten satuin löytämään Ompele kaunista lapselle -kirjasta ohjeen vähän vastaavaan ja sovelsin sitä.

Infinity Dressin lyhyt oppimäärä

Ajattelin kirjoitella ohjeet tuon aiemmin bloggaamani ihanan Infinity Dressin tekemiseen. Ohjeet on aikalailla suomennettu tästä blogista, josta löytyy myös hyvät kuvat mekon kokoamiseen. Ja täältä voit katsoa hyvän videon mekon tekemisestä.

Mitat:
Helma (A): 
Vyötäröaukko (A1): oma vyötärön ympärys hieman navan alta / pii / 2 (tai ympärys / 6,28).
Molemmista tulee tarpeeksi lähelle sama tulos. (Esim. jos ympärysmitta on 100 cm, mitta A on 15,9 cm. Yleensä kuitenkin kangas on niin venyvää, että voit huoletta pienentää luvun ainakin sentillä tai jopa kahdella tai kolmella. Aukkoa saa aina suurennettua muttei pienennettyä.
Helman pituus (A2): vyötärön mittauskohdasta siihen kohtaan kuin haluat helman ylettyvän

Tuubiosa (B):
Leveys on oma vyötärön ympärys (sama kuin ylempänä) ja korkeus on haluamasi korkeus.
Aloita korkeuden laskeminen samasta kohtaa, kuin mittasit vyötärön ympäryksen ja mitta siihen asti kuin haluat tuubin tulevan. Tässä kannattaa vielä huomioida, että saman mitan tulisi riittää rinnan ympäri ja pysyä rintojen päällä. Tee mieluummin napakka kuin liian löysä tuubiosa.

Olkaimet (C):
Pituus (C1): 1,5 x oma pituus
Leveys (C2): rintojen välistä, rinnan yli, kainaloon.

Leikkaaminen:
- Taita kangas nelin kerroin siten, että jos kangas avattaisiin, yksi kulma olisi kaiken keskellä.
- Aseta tähän kulmaan mittanauhan toinen pää ja ota kangasliitu (tms.) toiseen käteen ja aseta se lukeman kohdalle, jonka sait kohdassa A. Piirrä mittanauhaa apuna käyttäen kankaaseen kaari (ympyrän neljäsosa). Voit myös leikata langasta oikean mittaiset pätkät ja käyttää niitä apuna.
- Laske yhteen mitta A1 ja A2 ja piirrä toinen kaari tälle etäisyydelle samaan tapaan kuin edellä.
- Leikkaa viivoja pitkin. Leikkaamisen jälkeen SOVITA, että reikä on sopivan kokoinen. Jos reiästä tuli liian iso, ei hätää, asia korjaantuu sen jälkeen, kun ompelet sen kiinni sopivaksi mitattuun tuubiosaan.
- Mittaa kankaasta tuubin (B) kokoinen pala ja leikkaa.
- Mittaa kangasta olkaimen verran (C1). Taita kangas ensin pituussuunnassa puoliksi ja sitten vielä toisen kerran ja halutessasi (ja jos saksissa riittää terä) vielä kolmannen kerran. Tämän jälkeen taita se vielä leveyssuunnassa kerran kahtia. Tässä kohtaa kankaan reunat tuskin ovat ihan kohdikkain, joten voit leikata reunan tasaiseksi (varo kuitenkaan leikkaamasta siitä reunasta, jossa taite on.) Mittaa C2-mitta ja piirrä kankaaseen viiva sille etäisydelle. Leikkaa viivaa pitkin. Tällä tavoin leikkaat samalla kertaa molemmat olkaimet. Ole tarkkana, että leikkaat kankaan oikeassa suunnassa (eli pitkittäissuunnassa), koska muuten leikkaat kankaan halki.

Ompelu:
- Ompele tuubin (B) lyhemmät päät yhteen oikeat puolet vastakkain. (SOVITA! Jos tuubi on liian tiukka tai löysä, eikä pysy hyvin rintojen päällä, tai on liian lyhyt, leikkaa ja ompele uusi.)
- Neulaa olkaimet (C) ja helman vyötärö (A1) yhteen oikeat puolet vastakkain. Aseta olkaimet hieman (n. 10 cm) päällekäin.
- Neulaa tuubi (B) kiinni helman vyötäröön (A1) siten, että helman ja tuubin oikeat puolet ovat vastakkain. Ompele ympäri. (Mikäli tuubisi (B) on ympärykseltään kapeampi kuin vyöräaukko (A1), ompele se kiinni rypyttämällä vyötäröaukko tasaisesti tuubin ympäryksen mittaiseksi tai venytä tuubin kangasta ommellessasi.)
- "Avaa" mekko, hyppää sisään, sido mieleiseksesi ja rakastu!


Vinkki 1: Laitoin omassa mekossani tuubin sauman keskelle taakse, vaikka ohjeissa kehoitettiin laittamaan se toisen olkaimen taakse "piiloon". Seuraavassa mekossa laitan sen kuitenkin olkaimen taakse, koska mekon voi sitoa joko niin, että olkaimet lähtevät edestä tai sitten takaa. Nyt kun haluan sitoa mekkoni niin, että olkaimet lähtevät takaa, sauma näkyy keskellä edessä. Kun sauman ompelee siten, että se on toisen olkaimen takana, se ei näy missään sidonnassa.

Vinkki 2: Voit halutessasi tehdä mekon helmasta myös neliskanttisen, jolloin jätät vain helman ympyrän piirtämättä ja jätät kankaan neliöksi.

Jos ohje oli epäselvä tai kaipaa tarkennusta, kysy rohkeasti.


Tässä vielä muutama, mielestäni hyvä sitomisohjevideo:
Video 1
Video 2
Video 3
Video 4
Video 5

Tältä mekko näyttää, kun se ei ole päällä.

Olkaimet ovat hieman limittäin.

Olen rakastunut!

Eilen illalla surffailin tapani mukaan internetin aalloilla ja törmäsin ihanuuteen nimeltä Infinity dress. Kutsutaan myös nimellä Convertible dress. Nyt ensimmäistä kertaa oikeastaan ymmärsin, mistä on kyse ja innostuin ihan totaalisesti. Katsoin monta videota You tubesta ja selvitin, miten mekko on tehty. Tuskin maltoin yöni nukkua ja aamulla pakkasin lapset autoon ja suuntasimme Eurokankaaseen. Tarkoitukseni oli ostaa palalaareista kahta väriä kangasta: mustaa ja värikästä. Mieleistäni värikästä en kuitenkaan löytänyt, joten ostin vain mustaa. Kangas on jotakin viskoositrikoon tyylistä. Se laskeutuu loistavasti ja on sopivan napakka eikä se kierry helmasta. Kangasta meni yhteensä n. 4,5 metriä ja se maksoi noin 35 euroa.

Mekon idea on siis se, että se on tehty neljästä palasta: Helma, vyötärö ja kaksi piiitkää olkainta. Mekko voidaan sitoa loputtoman monella tavalla. Täältä löydät muutaman tavan. Ohjeet sain täältä. Hienot ohjeet, joita oli helppo seurata, kunhan ensin tutustui vähän tuumien muuttamiseen senteiksi. Mekon voi koota kokonaan kahdella saumalla mutta itse otin varman päälle ja tein kolme saumaa.

Kun sopiva värikäs kangas sattuu silmiini niin teen vielä ainakin yhden tällaisen. Enkä lupaa, että se jää vielä siihen.

Tässä ihan muutama sidontatapa, jotka äkkiseltään kietaisin. Osassa kuvista kangaskin on ihan hassusti. Näköjään. Mutta tämä on vaan niin ihana, etten minä kestä!

Ihana helma!!

Edellinen takaa.

 

Edellinen takaa.

Laitanpa samaan vielä lauantain iltapuhteeni. Veljeni sai pojan pari kuukautta sitten ja olin suunnitellut jo pitkään tekeväni vauvalle nimijuhla-/ristiäislahjaksi peiton, jossa on pöllöjen kuvia, koska veljeni ja hänen vaimonsa pitävät niistä kovasti. Mutta koska he päättivät, ettei mitään juhlia pidetä, projekti jäi ja jäi. Perjantaina kuulin, että perhe olisi tulossa mökille kesäpäivää viettämään ja itselläni oli sama aikomus. Tässäpä hyvä syy vihdoin saattaa peittoprojekti loppuun. Launtai-ilta ja alkuyö menikin siinä mukavasti. Ensi tarkoitukseni oli tehdä peitto, jonka päällä vauva voi makoilla lattialla. Lopulta suunnitelma muuttui monen mutkan kautta ja lopputuloksena oli pinnasängy päiväpeitto. Lopputulos on kaukana täydellisestä mutta ensimmäiseksi peitoksi ihan hyvä. Pehmikkeenä puuvillakankaiden sisällä on pala Ikean peittoa. Pöllön kuvat ovat Kangashamstereista ostetusta puuvillakankaasta.