lauantai 30. kesäkuuta 2012

Prinsessan kimallusta

Tänään valmistin jotain ihanaa: PRINSESSAMEKON! Kävin eilen penkomassa Eurokankaan palalaareja mukaan tarttui vaaleanpunaista joustista, vaaleanpunaista trikoota, vaaleanpunaista kimallepaljettikangasta ja vauvalle raidallista velouria, joka on väriltään... ruskea-valkoraidallista. Niin ja pakalta ostin vielä tylliä. Vaaleanpunaista.

Jo ostaessa tiesin, että paljettikankaasta teen jonkun kivan prinsessajutun esikoiselleni mutta muuten suunnitelma oli hyvin avoin. Ostoksilta tultuani löysin postilaatikosta myös uuden Ottobrelehden, jonka olin tilannut. Ei siis uusin numero.

Tänään sitten nostin aamupäivällä kankaat esiin ja aloin pohtia. Selain myös tilaamani Ottobren ja löysin sieltä kivan näköisen mekon, joka oli prinsessatyylinen. Myös esikoiseni sanoi, että "tee äiti tuollainen". Päätin tehdän mekon yläosan sen mekon kaavalla ja alaosan freestylena. Lopulta mekossa ei kuitenkaan ole yhtään suoraa Ottobren kaavalla tehtyä osaa vaan kaikki on omasta päästäni. Takakappaleet muutin vetoketjullisista nepparillisiksi ja etukappaleenkin tein kahteen kertaan, kun alkuperäisessä olleet laskokset eivät muotoutunet trikoosta hyviksi, joten siinä meni sekin kaava. Kokeilin muuten ensimmäistä kertaa pääntien ja kädeteiden huolittelua trikookaitaleella ja niistä tulikin kivat. Nyt uskallan käyttää sitä myös seuraavassa projektissani. (Ehkä seuraavassa. Tai sitten se on sitä seuraava.)

Mekon alle tein vielä alushameen, jossa on parhaimmillaan viisi kerrosta tylliä.

Kuvissa yläosa näyttää valkoiselta mutta on siis vaaleanpunaista trikoota. Mekko saa ehkä vielä joskus jonkinlaisen vyön, koska siitä tuli vähän reilu leveydeltään.


Asiaan kuuluvan rekvisiitan kanssa.



On vielä pakko lisätä, että ruusut ovat prinsessan itsensä vaatimat. Hän näytti, että "laita tähän vielä ruusuja. Kolme. Tai neljä." Vaatimattomina päädyimme viiteen.


perjantai 29. kesäkuuta 2012

Kylläpäs viimepäivityksestäni on vierähtänyt ihan liian pitkä aika. Minulta jo kyseltiinkin, eikö haavikossa ole suhissut. Viikon aikana on ollut kaikenlaista ohjelmaa ja ompelu on vallan jäänyt. Eilen vihdoin pääsin Singerin varteen ja veivasin maatuskalakin, joka minulta tilattiin.

En vain jaksa olla rakastamatta tätä kuosia.

Vaaleanpunaisella vuorella.

Ompelutauon aikana olen kyllä tehnyt kortteja ja käynyt lempi askarteluliikkeessäni. Tässä jotain mukaan tarttunutta.


Servettejä.

Ihania vauva-aiheisia nauhoja.


Lisää nauhoja. Olen vähän nauhafriikki korttiaskartelussa.

Ja tässä osa ylläolevista materiaaleista valmiina kortteina.


Kortti kimaltelee ihanasti mutta valokuvaan
en saanut vangittua sitä samanlailla.


Energiaa ja yötunteja (kyllä, ei työ vaan yö) on kulunut myös kangashankintoihin. Tässä kahden lähetyksen kankaat. Facebookin Kangashamstereiden paketti jäi kuvaamatta mutta siinä tulleista kankaista tulette vielä taatusti kuulemaan.

Trikoota, resoria ja puuvillaa, mm. lisää maatuskaa.
Alarivin musta-harmaasta kankaasta saattaa vielä jonain päivänä
tulla jotakin minulle itselleni.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Vieläkö on villihevosia...

Tilasin jokin aika sitten hevoskuvioista fleeceä kolmevuotiaan fleecetakkia varten. Tilasin kankaan, vaikka sopivaa kaavaakaan en ollut vielä löytänyt. Ja kangasta tulikin tilatua aivan liikaa. Pari viikkoa sitten löysin vihdoin hyvät kaavat ja leikkasin kankaat valmiiksi. Ompelu kuitenkin jäi silloin tekemättä. Jotenkin ei millään jaksanut ja ulkonakin oli helteet, joten fleecetakin ompelu ei siinä kohtaa tuntunut innostavalta. Eilen mietin, mitä alkaisin seuraavaksi tehdä ja silloin päätin surauttaa heppatakin osat yhteen ja sehän olikin kivaa. Kaava on siis Ottobresta 1/11 mutta jätin taskut pois ja kokosin toisen takin ohjeella, joka oli myös samasta lehdestä. En halunnut risareunoja näkyviin, joten noudatin sellaisen takin ohjetta, jossa saumavarat tikattiin kiinni. Singer oli aika kovilla, kun se hakkasi neulaa neljän paksun fleecekerroksen läpi mutta yhtään neulaa ei katkennut! Kaikkein tiukimmat paikat pyöritin käsin. Lopputulokseet olen erittäin tyytyväinen. Tyttäreni vain ilmoitti heti takin nähdessään, ettei tykkää siitä, kun haluaisi vaaleanpunaisen ja heppatakin saa kuulemma lähettää kaverille. Sain kuitenkin puhuttua niin, että nyt takki on ihan kiva.

Täytyy erikseen taas vähän kahua tuota hienosti
vetoketjun yli jatkuvaa kuvaa.



Heppafleecen kanssa samaan pakettiin olin tilannut myös eristehuopaa patalappujen tekoa varten. Eilen sain sitäkin vihdoin kokeiltua ja suristelin kivat, pienet, maatuskakuvioiset patalaput. Kääntöpuoli on vaaleanpunainen.



Ja tässä vielä pari hattua, jotka tein lahjoiksi esikoisen kavereille. Kuvassa on kaksi samanlaista kääntöhattua eripäin.



maanantai 18. kesäkuuta 2012

Lisää tuttinauhoja

Tänään posti tuli poikkeuksellisen aikaisin ja kiiruhdi heti katsomaan, josko pakettini olisi vihdoin tullut. Ja kyllä, siellähän se oli postilaatin pohjalla. Kirjekuorellinen tuttinauhatarvikkeita. Niistähän piti tietysti heti ommella muutama valmiiksi ja koska uusia kankaita oli niin paljon, niin uusia nauhoja valmistui 13 kpl. (Kuvissa mukana pari vanhaa.)

Ja yhtään neulaa ei katkennut! Wau!

Tuttinauhoja nauhoista. Ensimmäinen kokeilu ja kivoja tuli.

Mukana pari tuttua edellisestä tuttinauhabloggaisustani.
Nämä kaikki menevät siis myyntiin. Meillä ei ole tarvetta ihan näin monelle.

Poikamaisia.

Tyttömäisiä

Poikamaisia ja tyttömäisiä.

Vahva ja pitävä lukko. Testattu on!


sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Hulluna housuihin!

Seuraava vaihe operaatiossa Vauvalle kesävatteet on housut. Aloin selailla minulla jo olevia Ottobre-lehtiä ja heti ensimmäisessä lehdessä (1/12) olikin kivan näköiset housut (Little Houses). Tuo malli oli minulle entuudestaan vieras, joten sitä oli kiva kokeilla. Ja sehän olikin ihana tehdä! Housut valmistuivat nopeasti ja näyttivät kivoilta. Päälle kokeiltuna ne olivat hieman lörpsykät edestä ja takaa, joten toisiin housuihin kavensin takaosaa. Olisin kaventanut etuosaakin mutten hoksannut, miten se tehdään, kun kaava oli niin erilainen. Teen kuitenkin varmasti vielä ainakin yhdet housut, joihin kokeilen yhtä tapaa kaventaa. Lahkeet ovat oikein hyvät, joten niiden kohdalta ei voi kaventaa.

Näiden housujen ompelu sujui ilman suurempia murheita. Jee!




Tuo tiheäraidallinen kangas on ostettu viime viikolla kesälomamatkalta Veljekset Keskiseltä. Kangas on ihana pehmeää sisältä ja varmasti mukavaa päällä. Tulette mahdollisesti näkemään vmyöhemmin myös tästä kankaasta tehdyn bodyn. Ehkä. Olin aivan yllättynyt Keskisen edullisista kankaiden hinnoista ja menin aivan lukkoon, enkä osannut ostaa kuin kahta kangasta. Toisen näette joskus myöhemmin. Sekin on kiva.

Mainittakoon vielä, että olen aika todella ylpeä raitojen kohdistuksista housuissa.








lauantai 16. kesäkuuta 2012

Karvinen ja lisää maatuskoja


Edellisestä päivityksestä on ehtinyt kulua jo useampi päivä mutta en suinkaan ole ollut ompelematta. En kuitenkaan ole uskaltanut julkaista projektiani ennen tätä päivää. Vietämme huomenna 5-vuotishääpäivää ja tein miehelleni lahjaksi tyynyn. Tämä saattaa kuulostaa tosi hassulta mutta sen taustalta löytyy tarina. Mieheni sai vuosia - vuosikymmeniä - sitten tyynyt, jossa on Karvisen kuva. Hän muisteli tänään, että tyyny on ollut hänellä ainakin kaksikymmentä vuotta. Tyyny on ollut aina sängyssämme ja ollut kätevä mm. hyvän lukemisasennon saamiseksi. Nyt tyyny on kuitenkin niin kulunut, että se on tullut tiensä päähän - ainakin meidän sängyn osalta. (Se siirtyy ilmeisesti autotalliin.) Sänky ja mieheni ovat olleet muutaman viikon ilman Karvistyynyä, joten ajattelin, että siinä olisi kiva hääpäivälahjaidea.

Ensin suunnittelin tekeväni jonkun erilaisen kuvan tyynyyn ja eri värisen tyynyn mutta lopulta päätin tehdä mahdollisimman täydellisen kopion vanhasta. Jäljensin leivinpaperin läpi kuvan vanhasta tyynystä ja loin sen uudestaan. Alkuperäisessä tyynyssä kuva on painettu ja se on molemmilla puolilla tyynyä mutta tässä uudessa versiossa se on aplikoituna vain toiselle puolelle.

Aplikoin kuvaa useampanakin iltana ja päivänä. Oman lisähaasteensa toi se, että en voinut tehdä sitä tietenkään mieheni läsnä- tai hereilläollessa mutta en myöskän hieman alle 4-vuotiaan tyttäremme nähden, sillä salaisuus olisi pysynyt salaisuutena sen jälkeen noin minuutin. Sattumalta vielä mieheni, joka yleensä menee aikaisin nukkumaan, valvoikin juuri tällä viikolla pidempään lähes jokaisena iltana, joten useampi vuorokausi on vaihtunut tätä tyynyä tehdessä.

Ilman ongelmiakaan en tietenkään selvinnyt. Kun olin saanut kuvan aplikoitua niin, että vain kuvan reunat olivat ompelematta, silitin kuvan kiinni tyynyliinaan ilmeisesti vähän liian kovalla lämpötilalla, koska yhdestä kohtaa lanka suli ja jäi kiinni silitysrautaan. Ikinä ennen ei ole kyllä sellaista käynyt! Onneksi alue oli pieni ja sain sen ommeltua uudestaan niin, ettei sulamista enää huomaa.

Oikeastaan ainoa harmitus, joka jäi, on se, että unohdin tehdä Karviselle ohimokarvat. Se on kuitenkin niin pieni asia, että olen jo unohtanut sen. Lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen.


Valmiina ennen täytteitä.

Ja täytteiden kanssa.

Asettelua.
Ja suunnittelua.

Ääriviivoja vaille aplikoituna. Alla tyynyliina kappaleet.
Sulanut lanka.

Tässä uusi ja vanha vierekkäin.


Julkaisinkin jo aikaisemmin vanhemmalle tyttärelleni tekemäni hatun. Yritin etsiä myös vauvallemme hattua kaupoista mutta en löytänyt mieleistä, joten päätin kokeilla sitäkin itse. Maatuskapaidasta oli jäänyt ihanaa kangasta vielä jäljelle ja reunaan ostettua vaaleanpunaistakin oli vielä. Minulla oli kaavat vain 1-3 -vuotiaan ja 3-5 -vuotiaan hatun kaavaan, joten 0-vuotiaan hatun kaava oli sovellettava. Siihen tarvittiin jonkin verran arviota, mittaamista, laskemista ja hyvää tuuria mutta lopputulos on mielestäni eittäin hyvä. Kaavat istuvat täydellisesti. Hatun kaavan muuttaminen ei ole ihan yksinkertaista, koska kuusiosaisen pääosan tulee sopia kaksiosaiseen lieriin juuri oikein tai muuten kangas ryppyyntyy.

Lakin ompeleminen sujui sinänsä ongelmittaa mutta ilmeisesti klo 23-01 ei ole paras aika ompelemiselle ja kappaleiden asettelulle, kuten kuvista näkyy... Kun lause "aseta kappaleet oikeat puolet vastakkain" on ohjeen vaikein kohta (kahteen kertaan!), kannattaa mennä nukkumaan.



Vauvan lakkiin ompelin kiinni nauhat, ettei se putoa päästä.
Lakki ei tämän jälkeen ole enää käännettävä mutta juuri näin halusinkin.


Hääpäivälahjaksi mieheltäni sain ihanan orkidean! Keskusta on kauniin oranssi.


maanantai 11. kesäkuuta 2012

Mummoja, joiden sisällä oli uusia mummoja...

Venäjänmaa toi lapsille vanhoja mummoja,
ja niiden sisällä on uusia mummoja
ja niiden sisällä on uusia mummoja
ja niiden sisällä on uusia mummoja...

En mahda sille mitään, että aina, kun näen maatuskan, tämä Nypyköiden(?) biisi alkaa soida päässä.

No mutta sitten asiaan. Ihastuin heti ensi selauksella Ompele kaunista lapselle -kirjasta tähän malliin ja halusin tehdä sen esikoiselleni. Pääkankaaksi valitsin vanhoja mummoja, joiden sisällä... Eli maatuskoja. Ja reunoihin tietysti vaaleanpunaista.

Jos tuosta kirjasta otetaan joskus toinen painos, vaadin, että kannesta poistetaan teksti "25 helppotekoista vaatetta 0-5 -vuotiaille"! Ja toivon, että en enää koskaan kuule sanoja helppo, puuvillakangas ja vaate samassa lauseessa...

Maatuskakankaan kanssa kaikki sujui hienosti. Eli siis neljä suoraa saumaa meni tosi hyvin. Sitten tein helman päärmeen (onkohan se sen niminen?). No ensinnäkin jäi vähän harmittamaan, että vaaleanpunaisesta kankaasta näkyy läpi maatuskakangas mutta se ei onneksi päällä erotu kovasti. Käänne olisi ohjeen mukaan pitänyt ommella nurjalle puolelle piilopistoin eli ohjeen mukaan käsin. Enhän minä nyt herran tähden jaksa sitä käsin ommella, joten surautin sen koneella päältä - kahteen kertaan, kun ensimmäinen sauma ei osunutkaan nurjalla puolella päärmeen kankaaseen. Tässä vaiheessa kello oli jo ylittänyt puolen yön ja seuraavaksi ohjeissa luki sana vinonauha eli siinä kohtaa minulle suomeksi nukkumaan. En ollut ennen kokeillut sellaista. Siis sitä vinonauhaa.

Seuraavana iltana jatkoin työtä vinonauhan tekemisellä. Kello oli puoli kymmenen, kun aloitin vinonauhan mittaamisen. Ajattelin nopeasti ommella ne kiinni ja mennä kerrankin ajoissa nukkumaan. Kun sain vinonauhat leikattua, iloitsin siitä, että sehän joustaa!! (Taitaa olla vinonauhan perimmäinen tarkoitus.) Kolme kertaa onnistuin myös yhdistämään nauhan pätkät siten, että toinen sauma oli toisella ja toinen toisella puolella. Eli oikealla ja nurjalla. Lopulta sain kuin sainkin kädenteiden ja pääntien kantit ommeltua. Nekin tosin päältä ommeltuna, en piilopistoin nurjalle.

Rusetin teossakin onnistuin kaksi kertaa sekoittamaan nurjan ja oikean puolen ja sauma jäi näkyviin. Lopulta noin klo 0.30 paita oli valmis! Että sellainen nopea kanttien ompelu. Mutta lopputulokseen olen joka tapauksessa tyytyväinen. Varsinkin nopealiikkeisen lapsen päällä ja hieman kauempaa katseltuna. Paita puetaan siis siten, että napit ovat takana. Ensimmäistä kertaa, kun kolmevuotiaani näki keskeneräisen paidan, hän sanoi, ettei tykkää siitä, kun se on väärin päin.Mutta onneksi satuimme ostamaan kirpputorilta hänelle hänen ensimmäisen Barbie-nuken, jolla sattui olemaan "samanlainen paita" päällä eli selästä suljettava. Nyt tätäkin paitaa voi siis pitää päällä eikä se olekaan enää tyhmä. Kiitos Barbie!