lauantai 26. tammikuuta 2013

Synttäriherkkuja

Pikkuruinen, vastasyntynyt vauvani täytti tällä viikolla vuoden! En muista olleeni näin huono matikassa mutta en silti ymmärrä, miten se on mahdollista. No kun näin nyt sitten mukamas on, juhlimme yksivuotiasta sukulaisten ja kummien kanssa. Aikaisemmin testaamani appelsiini-suklaakakku pääsi nyt kruunaamaan pöydän. Lisäksi tarjolla oli mokkapaloja ja mariannetiikerikakkua. Tiikerikakun kuorrutin maito-tomusokerikuorrutteella, koska edellisellä kerralla kakkuni epäonnistui ja jouduin peittämään sen kamalan ulkomuodon kuorrutteen alle. Kuorrutus kuitenkin houkutteli vieraita maistamaan kakkua niin, että se hävisi pöydästä lähes kokonaan. Jälleen kerran kuorrute toimi ja kakusta, joka oli tällä kertaa puolet isompi kuin viimeksi, hävisi yli puolet. Hienoa! Tosin kuorrute ei tällä kertaa kylläkään ollut se pelastava tekijä vaan paremminkin se epäonnistunut osuus. Lisäksi pöydästä löytyi vielä Pätkisfudgeja, jotka keitin vielä eilen makeaksi lisäksi pöytään. Fudgeistahan löydätkin enemmän juttua aikaisemmasta päivityksestäni.


Olen lähes poikkeuksetta tarjonnut aina coctailpiirakoita, jos on ollut yhtään aihetta kahvitteluun. Nyt päätin jättää piirakat pois ja kokeilla jotain ihan uutta. Ajatukseni oli täyttää ruissipsejä/Palttoon nappeja ja sen vuoksi avasin googlen ja aloin etsiä sopivia täytevaihtoehtoja. Täysin tapojeni vastaisesti (heh) ajatus taas vähän karkasi käsistä ja lopulta pöydässä oli lajitelma erilaisia leipäpaloja täytteineen. Pälkäneen ruislimpun päälle pääsi kylmäsavuhärkätahna, paahdetun paahtoleivän päälle katkaraputahna (toast skagen) ja saaristolaisleivän päälle kylmäsavulohitahna. Enempää en valitettavasti voi tahnoista kertoa, koska en muista, mitä kaikkea muuta niihin laitoin. Yhdistelin melkoisen montaa ohjetta. No jokaisessa on ainakin maustamatonta tuorejuustoa. Lisäksi käytin smetanaa, majoneesia, piparjuurituorejuustoa, tilliä, sipulia ja purjoa. Jossain taisi olla myös chiliä, pippuria ja valkosipulijauhetta. Ehkä... Enkä tietenkään kaikkia samassa tahnassa. Toast skagenista tuli ihan oma lempparini. Nam!

Jokin aika sitten tutustuin rieskarulliin. Ne on älyttömän helppoja ja nopeita tarjottavia kahvipöytään. Tarvitset vain Fazerin rullarieskaa ja esimerkiksi pippurituorejuustoa, meetwurstia ja sipulia. Sitten vaan aineet sekaisin, levitetään rieskan päälle ja kääritään rullalle. Folio tai kelmu päälle ja jääkaappiin. Ennen tarjoamista folio/kelmu poistetaan ja käärö leikataan annospaloiksi. Juuri tätä meetwurstiversiota oli nytkin tarjolla. Toisesta rullasta löytyy lohta, purjoa (muistaakseni...) ja ruohosipulituorejuustoa. Näitä tein ensimmäisen kerran ja hyviä olivat. Tarkoitukseni oli tehdä tonnikalarullia mutta mieheni väittää kiven kovaan (tästä käymme vielä neuvotteluja...), että olin kirjoittanut kauppalappuun lohta vedessä, kun tarkoitukseni oli kirjoittaa tonnikalaa vedessä. Mutta onni onnettomuudessa, lohirullat olivat erittäin hyviä. Taidanpa tehdä jatkossakin niitä. Pöydässä oli vielä pizzarullia äitini ohjeella tehtynä mutta niistä minulla ei ole kuvaa otettuna. Pizzarullan sisässä on kinkkua, juustoa ja tomaattimurskaa ja ne on kääritty pizzataikinan tapaiseen taikinaan vähän kuin dallaspullat. Vai texaspullat...



sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Lahjoja

Menneellä viikolla juhlin kahden eri pojan syntymäpäiviä. Toinen on ystäväni kolmivuotias ja toinen on kuusi vuotta täyttänyt kummipoikani. Kutomalla tehty lahja on ehkä kaikkein arvokkain lahja, koska silloin jokaista silmukkaa kutoessa tekijä on ajatellut lahjan saajaa. Kolmivuotissynttärit tulivat vähän lyhyellä varoitusajalla (alle vuorokausi), joten puikot heiluivat aika vauhdilla. Ajattelin käydä Novitan sivuilta etsimässä Huopanen-langasta virkattujen tossujen ohjetta mutta etsiessäni sitä, törmäsin neulottujen palatossujen ohjeeseen, joka näytti tosi kivalta. Olen tehnyt joskus ennenkin palatossuja mutta en huovuttamalla. Lisäksi ohje oli naisen tossulle mutta otin riskin ja pienensin ohjeen täysin arvioimalla. En myöskään tiennyt yhtään, minkä kokoinen jalka synttärisankarilla oli, joten sekin oli täysin arvion kauppaa. Ohjeen pienentäminen ei ollut ihan yksinkertainen homma, koska tossut tosiaan tehtiin palasista, joten en yhtään tiennyt, minkä kokoinen valmiista, huovuttamattomasta tossusta tulisi. Huopanen-lanka kutistuu pesukoneessa noin 40%.

Valmiit palaset ommellaan ensin yhteen jonon tyyliseen muodostelmaan ja sen jälkeen ne ommellaan tossun malliseksi. Ensimmäistä tossua ommellessani sain sen melkoiseen solmuun. En tiedä oliko virhe ohjeessa vai minussa (veikkaan jälkimmäistä) mutta kyllä siinä meinasi muutama ärräpää lennellä. Huovutettuani tossut koneessa, ne näyttivät melko isoilta. Nelivuotiaanikin oli mennyt jo nukkumaan, kun kaivoin tossut koneesta esiin, joten en voinut testata niitä hänen jalkoihinsa. Ei mahtanut muuta kuin kirjoittaa liukuesteaineella synttärisankarin nimi pohjiin ja toivoa, että ne olisivat sopivat. Aamulla testasin tossuja nelivuotialleeni (jolla tosiaan on jo 31 numeron jalka!) ja ne olivat juuri sopivat. Apua! Ilmeisesti kuitenkin ne olivat vain venyneet jalkaan, koska iltapäivällä sain tekstiviestin, jossa synttärisankarin äiti kertoi tossujen olevan juuri sopivat pojalleen ja lisäksi hän kertoi, että poika oli halunnut ne heti jalkaansa ja sanonut, että on ihanat. Seuraavana päivän kuulin vielä, että hän oli nukknut samaiset tossut jalassaan. Kyllä taas tämän käsityöläisen sydän suli sitä kuunnellessa.

Kuvassa ylempänä on toinen tossu ennen pesua 8-kokoisen puikon vieressä ja alapuolella molemmat tossut huovutettuna saman puikon vieressä. Tosi kiva malli huovutettuna. Näitä pitää tehdä lisää!





Kummipoika täytti tosiaan 6 vuotta ja tarkoitukseni oli tehdä hänellekin vastaavanlaiset tossut päiväkotiin mutta paikallisessa Prismassa ei myyty Huopanen-lankaa joten päädyin villasukkiin. Lankana on Novitan seiskaveikka ja värinä talitintti. Tykkään käyttää näitä valmiiksi raidoitettuja lankoja, koska niistä tulee helposti kauniita sukkia eikä tarvitse harmitella sotkeutuneita lankoja. Sukat on tehty tietysti magic loopilla, kuten tulevaisuudessa todennäköisesi kaikki tekemäni villasukat.



Bambuisia tiskirättejä

Osallistun luovuuteen kannustavaan haasteeseen. Lupaan tehdä jotain omin käsin viidelle ensimmäiselle kommentoijalle. Kommentoijan tulee kopioida tämä omalle seinälleen ja lupautua tekemään samoin. Siis käsityö, lahja, taideteos tai jotain muuta mielenkiintoista, mutta itsetehtyä. Toimitus ystävälle vuoden 2013 aikana henkilökohtaisesti tai postilla. Lähdetkö mukaan?

Tällainen päivitys kiersi heti vuoden alussa Facebookissa. Olen nähnyt samanlaisen haasteen blogeissa mutta silloin en innostunut lähtemään mukaan. Ensimmäisen vinkkauksen tästä fb-versiosta sain serkultani ja pian yksi toisensa jälkeen julkaisi sen omalle seinälleen. Tällä kertaa olin ihan innoissani. Sain hyvin pian viisi osallistujaa ja kuudeskin ehti harmitella, kun ei ollut tarpeeksi nopea. Hellyin ja otin hänetkin mukaan bonuksena. Jo ennen kuin osallistujamäärä oli täynnä, olin päättänyt, että tekisin bambuisia tiskirättejä. Tein vähän tutkimusta netissä ja lukemani mukaan parhaat tiskirätit saisi bambu- sekä hamppulangasta. Hyvä niin, koska tosiaan suunnittelin kutovani ne bambusta jo ennen tuon tiedon löytämistäkin.

Lähetin rätit uusille omistajilleen jo muutaman päivän kuluttua haasteesta ja sain ihanaa palautetta niistä heti. Tuli itselle todella hyvä mieli.







perjantai 11. tammikuuta 2013

Appelsiini-suklaakakku

Vaikka se kuinka oudolta tuntuukin, vastasyntynyt vauvani täyttää kahden viikon päästä vuoden ja synttäreitä juhlitaan sukulaisten kanssa niihin aikoihin. Vakaasti jopa harkitsin leipovani täytekakun ja selailinkin jo Kinuskikissan sivulta erilaisia täytevaihtoehtoja mutta sitten kuitenkin klikkasin itseni juustokakkureseptien puolelle ja jäin sille tielle. Täytekakut eivät vain ole minun juttu. Päästyäni Kinuskikissan sivuilla tähän reseptiin, tarvitsi minun vain nähdä kuva ja otsikko ja ajatus lähti liikkeelle. Tekisin siis appelsiini-suklaakakun. Minulla oli sopivasti kynttiläkutsut sovittuna heti samalle viikolle ja pääsin testaamaan kakkua heti ystävieni kanssa.

Kun kakku oli koristeita myöden valmis kutsupäivänä, kävin Kinuskikissan sivuilla katsomassa, muistuttaako koristukseni ollenkaan esikuvaansa ja silloin huomasin lukea kakun otsikon hieman tarkemmin. Alkuperäinen kakku olikin appelsiini-VALKOsuklaakakku. No ei se mitään, ajatus on tärkein. Tähän kakkuun keksin siis reseptin omasta päästäni, apuna oli vain se (väärin luettu) otsikko. Kakussa on appelsiinituorejuustoa ja sulatettua Fazerin tummaasuklaata, jonka olen omissa empiirisissä tutkimuksissani todennut maultaan kaikkein parhaaksi tummaksi suklaaksi.

Koristeet on tehty niin ikään Fazerin tummasta suklaasta sulattamalla ja pursottamalla. Tilasin Ullan unelmasta 1,5 millin pursotustyllan ja suklaakoristeisiin tarkoitettua erikoissuklaata mutta ne eivät ehtineet saapua tähän testikakkuun mennessä, joten kaadoin sulan suklaan pieneen minigrip-pussiin ja leikkasin kulmaan aivan pienen aukon. Pursotus sujui oikein hyvin ihan niinkin. Kinuskikissan sivuilla on kerrottu koristeiden valmistusohje niin hyvin, etten viitsi sitä tähän erikseen kirjoittaa. Koristeluohjeisiin pääsee suoraan tuon kakun reseptin kautta. Nuo kiehkurat eivät läpäisseet laatuvaatimustani täysin mutta harjoitus tekee metsurin (kuten eräs opettajani asian aikanaan ilmaisi).

Suunnittelen jo seuraavaa tilaisuutta päästä testaamaan suklaakoristelua lisää...

Ai niin, maku! Oih! Vaikka itse sanonkin niin maku oli älyttömän hyvä. Ehkä saamme lukea kommenteista vieraidenkin mielipiteen.

Lisäänkin heti tähän erään ystäväni aivan ihanan kommentin, jonka sain häneltä Facebookissa jaettuani tämän blogitekstin sinne. Ystäväni antoi luvan liittää komentin myös tänne. Oma sydämeni suli tätä lukiessani. Kyseinen ystävä oli mukana makutestijoukossa.
"Voisin ristiä myös zum Teufel -Kucheniksi isänkielelläni. Olen käyttänyt kyseistä nimikettä kaikkeen, joka vie kielen mennessään ja saa loppujen lopuksi kuitenkin vain himoamaan lisää. Toivottavasti linkin takaa ei löydy ohjetta tuolle kaakulle, jonka maku vieläkin kutkuttaa kitalaessani kivasti ja saa pohtimaan erilaisia suklaavaihtoehtoja tälle illalle..."



sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Macig loop

Eräänä iltapäivänä surffailin netissä ja jostain (en muista enää mistä mutta ehkä mahdollisesti Facebookin Neulonta-ryhmästä) silmiini osui tämä linkki. Avasin sen ja innostuin heti. Hain pyöröpuikot ja lankaa työhuoneeseen ja seuraavat tunnit käytin katsoen Youtubesta Very pink knits -videoita ja kutoen pari naisten villasukkaa.

Eli Magic loop tarkoittaa tekniikkaa, jolla erimerkiksi villasukat voidaan kutoa pyöröpuikoilla. Kyllä! Sukat pyöröpuikoilla. Naisten sukat kudoin yksitellen mutta lasten sukkiin halusin jälleen nostaa vähän vaikeustasoa ja neuloinkin sitten kaksi sukkaa samaan aikaan. Ja edelleen pyöröpuikoilla.

Tämä oli täydellinen hetki innostua magic loopista, koska kaverilleni ja hänen pojalleen oli tulossa syntymäpäiväjuhlat eikä minulla ollut lahjaa valmiina.

Seuraavat sukat on jo puikoilla mutta tässä välissä kudon jotain muuta, josta kuulette sitten myöhemmin.


1. kuvassa tulossa on naisten sukat, yksi kerrallaan.
2. kuvassa kaksi lapsen sukkaa samaan aikaan.
3. kuva on kertomassa hienosta ajatuksestani tehdä raidoitusta, kun lanka tulee kerien molemmista päistä...

Tämän päivän synttärisankari (se enemmän täyttävä) sai kuukausi sitten pikkuisen tyttövauva, joka sai tänään kauniin nimen ennen synttäreitä. Myös hänelle käärin pakettiin pienin lahjan. Nämä sukat on tehty jo ennen joulua, joten ne on ihan perinteisellä tyylillä kudottu.



Ja vielä yksi juttu. Tämä oli pakko leikata talteen ja jakaa teidän kanssanne:



perjantai 4. tammikuuta 2013

Adressit

On perjantai-iltapäivä ja mieheni kertoo, että hänen yrityksensä adressitilaus ei ole edes lähtenyt tilauspaikasta, vaikka tilauksesta on jo reilusti yli viikko, joten viikonloppuna ei ole yhtään myytävää adressia. Vähän aikaa mietin sanojani (harvinaista minulle!) ja sitten sanon sen ääneen: "mene lasten kanssa pihalle puoleksitoistatunniksi niin teen muutaman adressin myyntiin". Olen tehnyt ennenkin adresseja myyntiin mutta siitä on piiitkä aika. Korttejahan minulla on myynnissä koko ajan, vaikka sekään valikoima ei valitettavasti ole lähiaikoina kasvanut. Yritän ryhdistäytyä.

En ole siis pitkään aikaan tehnyt kortteja ja kaivoin adressien tekoon tarvittavat tarvikkeet esille. Mielessäni oli kuva, että olisin nähnyt jossain tekemiäni adressin välilehtiä ja hetken pengottuani löysin kätkön ja kasan valmiita välilehtiä. Onneksi, koska se on ehkä se työläin vaihe: löytää sopivat värssyt ja tehdä koneella välilehdet. Näin jälkikäteen arvioituna se puolitoistatuntia oli aika optimistinen arvio... Olisikohan siinä kohtaa ollut yksi adressi valmiina.

Adressien tekemiseen pitää keskittyä ja siinä pitää olla todella tarkka. Värien käytössä ja yhdistämisessä pitää myös keskittyä ja miettiä rauhassa. Lopputuloksesta täytyy tulla tyylikäs ja arvokas ja jäljen pitää olla erityisen huolellinen. Vähän ttseäni kehuakseni voin kertoa, että nämä adressit kestävät lähempääkin tarkastelua.

Pienet kuvat ovat 3D-kuvia ja iso on suurennettu pienemmästä kuvasta ja kiinnitetty mustan pahvin kanssa kohotyynyillä. Pidän kovasti adressien tekemisestä (muistin sen taas tänään), koska niissä on jotakin niin hienoa ja arvokasta. Niitä tullaan mahdollisesti näkemään jatkossa enemmänkin. Kunhan pääsen ensin asioimaan askarteluliikkeessä.

Kahdessa ensimmäisessä käytin kuultopaperia, joka heijastaa valoa ja kuvio tulee eri valossa esiin eri tavalla.

Lisään aina kortteihini handcrafted-leiman ja sen alle nimeni kaunokirjaimin.
Adressit pakkasin sellofaniin, jotta ne voidaan avata ja lukea sisällä oleva värssy ilman, että adressi tahriintuu.