keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Paperia ja kartonkia

Minulla on meneillään projekti, jonka lopputuloksena haluan pystyä ompelemaan sanomalehteä. Ensimmäiselle versiolle meinasi käydä jo aika huonosti, kun mieheni tuli töistä kotiin ja kiskaisi käsittelemäni sanomalehtipaperit roskiin luullessaan niitä tyttäremme askartelujen aluspapereiksi. Roskis oli jo menossa ulos mutta ehdin juuri pelastaa paperit. Toinen versio onnistui jo huomattavasti paremmin kuin ensimmäinen vaikka varsinainen ompelu epäonnistuikin. Onneksi paperia jäi vähän jäjelle ja sain siitä tehtyä tämän. Projekti näyttää jo paremmalta ja jatkuu taas jossain vaiheessa.

Tiistain Aamulehden Hyvän elämän uusi elämä.



Sain eilen noin kahden vuoden harmituksen jälkeen siivottua luokattomassa kunnossa olleen askartelupöytäni, jonka innoittamana tein viikonlopuksi kolme ylioppilaskorttia valmiiksi. Niiden kuvat laitan kuitenkin julki vasta viikonloppuna, etteivät sankarit näe niitä ennen niiden saamistaan.

Innostus kuitenkin jatkui tänäänkin ja tein viisi korttia myyntiin. Sydämet ovat kankaista, joita on käytetty essuissa.











En ole ompeluistakaan kuitenkaan ihan täysin vieraantunut, koka tein eilen vahingossa vähän isomman kangastilauksen Ompelun ihanuuteen, kuin olin suunnitellut. Jospa viikonloppuna saisi uudet kankaat jo neulan alle. Olettaen, että neuloja riittää vielä viikonlopulle tällä neulankatkaisutahdilla...

maanantai 28. toukokuuta 2012

Pikkuruisia T-paitoja

Havahduin tuossa eräänä lämpöisenä päivänä siihen, että meidän pienimmällä ei ole kuin kaksi lyhythihaista paitaa. Kun esikoisemme oli tuon ikäinen (4kk), oli talvi ja pakkaset. Joten tämän seurauksena viimeisin projektini ovatkin T-paidat pikkuiselle.

Viimeisimmässä Sampsukan tilauksessa tuli kangas, jonka tilamisesta minulla ei ole minkäänlaisia muistikuvia, enkä voinut ymmärtää, että olin valinnut sen ostoskoriini. Kangasta oli vielä ihan reilu määrä, joten joku visio minulla on ilmeisesti tilaushetkellä ollut. Tosin luulen, että kangas on ollut tarjouksessa ja olen sen siksi valinnut. Kuka tietää. No mutta nyt päätin tehdä tästä kankaasta pienen T-paidan. Ajattelin, että jospa vaikka tykästyn kankaaseen, kun sitä vähän aikaa katselen ja käsittelen. Olin oikeassa. Kuosi ei kyllä edelleenkään miellytä kovasti mutta kangas on aivan ihanan pehmeää ja sitä on helppo ommella, koska se on hieman vahvaa, pysyy paikallaan eikä rullaannu reunoista.

T-paidan kaava on Ottobresta (3/12). Kaava on sama kuin aikaisemmin raidallisessa T-paidassa, nyt vain sitä pienintä mallia, koko 62. Koska olen erikoistunut niihin liian pieniin päänteihin, leikkasin nyt jo heti kaavaan isomman pääntien minimoidakseni jälkiharmitusta. Leikattuani kankaat, avasin taitettuna olleen kankaan ja huomasin heti, että paidan malli on liian leveä mutta koska kangas oli jo leikattu, sille ei voinut enää mitään, koska paitaa olisi pitänyt kaventaa keskeltä. Kaksoisneulani on ollut telakalla jonkin aikaa, koska menetin hermoni sen kanssa taannoin. En ollut varma, olisiko se rikki. Nyt ajattelin uskaltautua kokeilemaan sitä uudestaan. Neula toimi mutta kone ei. Singerisissäni ei ole lisälankatappia ja olen kehittänyt sellaisen itse koneen päällä olevaan puolaustappiin. Ilmeisesti Singerini ei kuitenkaan ole tästä yhtä mieltä kanssani. Lanka sotkeentui yhtenään ja katkesi ainakin viisi kertaa hihansuiden ja pääntien resorien ompelun aikana. Urheasti ja sinnikkäästi skuitenkin ompelin loppuun asti vaikka hermoja kiristi. Tämän lisäksi paidan ompelun aikana katkesi kaksi jersey-neulaa. Alkaa tulla kalliiksi nämä minun ompelut...

Tänään sain paidan vauvan päälle ja suureksi helpotuksekseni huomasin, että ensinnäkin pääntien ei ole tiukka (!!!JEE!!!) ja paita on ihan kiva päällä vaikka se leveä onkin. Se on myös varmasti mukava ihoa vasten, koska kangas on niin pehmeää.






Vaikka edellisen T-paidan ompelu ottikin hermoille, ei itse kaava ja työohje ollut monimutkainen, joten tein heti tänään toisen T-paidan. Nyt kavensin kaavan valmiiksi. Tällä kertaa kaikki sujui kuin vettä vaan ja sain nopeasti valmiiksi pienen, suloisen T-paidan, joka on päällä aivan ihana! Kaksoisneula jäi laatikkoon. Kangas on sama kuin esikoiselle ompelemassani singoallassa jokin aika sitten. Pidän siitä itse kovasti. Jospa siitä joskus tulisi jotain minullekin. Tarvitsee vain lähteä kangasostoksille ennen sitä.

Vaaleanpunaiset kanttaukset piristävät kangasta entisestään.



Vähän kaikkea

Viimeiset ompelutyöni eivät suuresti ole nostattaneet ompelumielialaani, joten päätin tehdä välillä jotain, jossa tiesin olevani jo hyvä. Edelliset essuni nähdessään serkkuni tilasi minulta pojilleen essut. Ja raitaa rakastava serkkuni tietysti toivoo myös pojille raitaa ja väritoiveina oli musta ja valkoinen. Tai punainenkin oli vaihtoehto mutta tartuin mustaan ja valkoiseen. Siitä alkoi armoton musta-valko-raitakankaan metsästys, joka osoittautui yllättävän hankalaksi, vaikka luulin sen olevan yksinkertainen tehtävä. Tiesin serkkuni pitävän myös tähdistä, joten lopputuloksena on musta-valko-raidalliset essut, joissa on tähtitaskut. Olen ihan rakastunut noihin essuihin enkä melkein haluaisi luopua niistä viikon päästä mutta onneksi voin tehdä niitä koska tahansa lisää.

Tässä, olkaapa hyvät!



Taskut.
Eräs rakas ystäväni meni perjantaina naimisiin ja on muuttamassa kauas pois. Tapasin hänet tänään viimeisen kerran ennen muuttoa. Tein tuoreelle avioparille lahjaksi ovikranssin, jonka he saavat ripustaa uudessa asuinkunnassaan, joskus valmistuvan omakotitalon oveen.

Kranssissa on myös selkeä sanoma: Kranssin päällä istuu kaksi lintua, jotka symboloivat tuoretta avioparia ja alempana on yksi kukka heidän jokaista lastaan kohden. Muistin myös kertoa, että minulla on vielä lisää noita kukkia, jos tarvitsee lähettää myöhemmin. Hih!

Tuossa levyssä on heidän nimensä, jonka hienostuneesti sensuroin.




Äiti- ja isi-lintu









Olen kylmien, liivatteella tehtyjen juustokakkujen ystävä ja kun minun piti tehdä kahvipöytään juustokakku, päätin kokeilla jotain uutta makua perinteisen kahvi ja konjakki -yhdistelmän sijasta. Valitsin mauksi päärynän. Maku oli hyvä mutta oliko sitä vihreää karkkiväriä nyt pakko mennä sinne tunkemaan. Päälle laitoin vielä vauvojen päärynäsoseesta "kuorrutteen".

Tässä vielä juustokakun ohje, jos joku muukin haluaa kokeille. Ohje on siis sen alkuperäisen Irish Coffee -kakun mutta makutekijöitä muuttamalla siitä saa erilaisia variaatioita. Itse olen kokeillut mm. sitruuna-appelsiinia, punaviinimarjaa sekä mustaviinimarjaa. Erityisesti mustaviinimarjasta tuli ihana kakku. Siihen laitoin vielä päälle marjoja ja kiilteen. Mutta tässä ohje:

Pohja:
175 g kaurakeksejä
75 g Flora leivontamargariinia

Täyte:
6 kpl liivatelehteä
5 dl Flora vispiä
400 g maustamatonta tuorejuustoa
2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
3 rkl viskiä (itse käytän konjakkia tai brandyä)
1,5 dl kahvia

Koristelu:
50 g kahvipapumakeisia tai esim. kaakaojauhetta

Hienonna keksit ja sulatettu margariini monitoimikoneessa. Laita leivinpaperi irtopohjavuoan (halkaisija n. 24 cm) pohjalle ja laita vuoan reunat pohjaan kiinni niin, että paperi jää väliin. Painele keksiseos vuoan pohjalle tiiviiksi kerrokseksi. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Keitä vahva kahvi (esim. espresso) valmiiksi. Vaahdota Flora Vispi. Lisää joukkoon tuorejuusto, sokerit ja viski. Purista liivatelehdistä kylmä vesi pois ja sulata ne kuumaan kahviin. Lisää hieman jäähtynyt kahviseos vaahtoon ohuena nauhana samalla sekoittaen. Kaada täyte keksipohjan päälle. Laita kakku jääkaappiin hyytymään vähintään neljäksi tunniksi tai mieluiten seuraavaan päivään. Irrota kakku veitseä apuna käyttäen vuoan reunoilta. Avaa irtopohjavuoka ja siirrä kakku tarjoilulautaselle. Koristele kakku kahvipapumakeisilla.

Suosittelen!!


Kakun "hieno" väri ei onneksi erotu valokuvissa.




















Lopuksi vielä vähän puutarhakuvia meidän pihalta. Keväällä on ihana seurata, miten puutarha herää eloon ja ensimmäisenä ihanat norjanangervot, joita meidän pihassa on täydessä kukassaan yli 20 kappaletta! Lisäksi omenapuu on alkanut avata kukkiaan! Meillä on aivan nuori omenapuu ja tänä vuonna se kukkii ensimmäisen kerran runsaammin.


Omenapuu.



perjantai 25. toukokuuta 2012

Päätöntä menoa

Ei mennyt taas kaikki ihan niin kuin Stömsössä... Jotkut ovat erikoistuneet aplikointiin ja jotkut siisteihin kanttauksiin. Minä olen erikoistunut liian pieniin päänteihin.

Leikkasin pari päivää sitten kankaat kuopuksen bodya varten mutten ollut ehtinyt ommella niitä yhteen. Tänä aamuna mieheni vei esikoisemme ulkoilemaan ja kuopus nukkui, joten minä kaivoin esiin suklaani ja Singerini ja aloin laulaa. Eiku Singeri alkoi laulaa.

Mukailin Ottobren bodyn kaavaa (sitä, jolla aiemmin bloggaamani body on tehty) mutta halusin nepparit olalle. Kanttauksistakin tuli onnistuneet ja nepparit tulivat hienosti paikalleen. Iloitsin valmis body kädessäni, että kerrankin joku menee nappiin ja onnistuu. Sitten kuopus heräsi ja pääsin kokeilemaan bodya hänen päälleen. Ensimmäisestä huudahduksesta tajusin ettei se tule menemään pään yli. Otin ronskin otteen ja venytin pääntietä. Langat vaan rätisivät mutta ajattelin, että aivan sama. Sen jälkeen body meni kuin menikin pään yli ja näytti päällä tosi kivalta. Sitä voi kyllä periaatteessa pitää, kun ei se päällä ole niin tiukka mutta onkohan se epämukava? (Pitää vielä miettiä.)

Minun tekemilläni vaatteilla, kun on tapana kertoa itse omat mielipiteensä niin näin kävi nytkin. (Ja sitten kaikki kakkajuttuja pelkäävät voivat lopettaa lukemisen tähän.) Kun body oli tytön päällä, huomasin, että nytpä tulikin kakat vaipan kauluksesta selkään. Ja kaikki tällaisen vaipan vaihtaneet tietävät, että silloin kietaisubody olisi paras keksintö ja tiukkakauluksinen versio ihan vihoviimeinen...

Tytöllä oli päällään myös valkoiset housut, jotka näppärästi jätin kuivamaan punaisen bodyn viereen esipesun jälkeen sillä seurauksella, että valkoisten housujen lahkeesta tuli "kivan" punainen ja lisäksi punapohjaisen kankaan valkoiset pallot värjäytyivät punaisiksi. Mitä tästä opimme? Tuskin mitään mutta kannattaisi muistaa esipestä joko koko kangas tai sitten ainakin valmis vaate ennen varsinaiseen pesuun laittoa. Onneksi sain pallot takaisin valkoisiksi ja valkoiset lahkeet lähes valkoisiksi ystäväni Vanishin avulla.

Mutta tässä body, olkaa hyvät.

Valmis!

Olkanepparit Prymin 10 milliset rengasnepparit. (Piti ottaa enemmänkin lähikuvia mutta kävi se äksidentti.)






Kyllä se tässä ihan hyvältä näyttää.

Molemmat Muruset paidoissaan.


Niin ja tosiaan. Nyt uskallan jo blogata T-paidan, jonka tein viime viikolla ja lähetin kesäylläriksi toiselle kummipojalleni. En uskaltanut blogata sitä aikaisemmin, ettei yllätys paljastu. Tässä kaikki meni aikalailla nappiin. Kaava taas Ottobresta.

Raitapaita raitaa rakastavan serkkuni pojalle.







keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Vaikeuksien kautta voittoon

Vihdoin voin blogata tämän harmistusta aiheuttaneen yksilön. Ompelin siis lauantaina tai sunnuntaina (en enää muista) esikoiselleni paidan kivoista trikookankaista. Kaavat olivat alunperin Ottobren Dreamland-tunikasta. Hyvin pian huomasin, etten tiedä miten lankasilmu tehdään, joten päätin ohittaa sen ja jättää paidan etuosasta napin ja "rinkulan" pois. Pääntiehen tuli framilonia eli läpinäkyvää joustonauhaa. Olen vältellyt sen ompelemista mihinkään huonojen kokemusten vuoksi. Nyt kuitenkin päätin skarpata ja sain sen ommeltua suhteellisen hienosti pääntielle. Sitten ompelin punaisesta resorista kanttauksen. Kanttauksen ompelussa tuli parikin ongelmaa vastaan. Ensinnäkin ohjeessa luki 5mm framilon ja minun framilon oli 10 mm, joten se jäi näkyviin kanttauksen alta. Purin hieman kanttausta ja leikkasin framilonin kapeammaksi. Tämän jälkeen onnistuin ompelemaan kaksi kertaa kangasta mytylle kanttiin kiinni. Näin jälkikäteen ajateltuna: aivan kuin paita olisi yrittänyt kertoa, että lopeta nyt jo! Ohjeen mukaan hihan suihin tuli myös kanttaukset mutta halusin vaihtaa ne kuminauhakiristykseksi. Otin tämän huomioon jo kaavoissa ja jätin pidemmät käännevarat hihansuihin.

Paidasta tuli hieno! Sitten esittelin sen ylpeänä esikoiselleni ja pyysin saada kokeilla sitä hänen päälleen. Pääntie kiristi heti mutta meni kuitenkin läpi. Sitten tyttö laittoi kätensä hihoihin muttei sanonut mitään vaan pyöritteli ranteitaan vähän hassu ilme kasvoilla. Ymmärsin kysyä, että kiristääkö ja vastaus oli myönteinen. Voi ei! Hihansuut olivat niin tiukat ettei paitaa olisi voinut pitää, vaikka olin vartavasten mitannut tytön ranteen tätä ajatellen.

Tästä lähti niin suuri harmitus, että ompelin seuraavan kerran vasta eilen, tiistaina, kun sain tuttinauhatarvikkeet. Eilen illalla päätin ottaa härkää sarvista ja korjata paidan. Teki ihan pahaa leikata paidankauluksen kanttaus irti. Purkaminen ei enää ollut vaihtoehto. Hihansuut olin ommellut tyhmästi niin, että kuminauha oli kiinni saumassa. Hetken katselin sitäkin ratkoja kädessäni mutta sekin vaihtui lopulta saksiin. Uusi kanttaus pääntielle (ilman framilonia!) ja uudet kuminauhat hihoihin ja korjaus oli valmis. Sitten aloin tarkastella hihansuita ja huomasin, että kuminauhat ovat edelleen tiukat ja jos mahdollista, jopa tiukemmat kuin aikaisemmin. Ei voi olla totta! Ei muuta kuin sakset käteen ja taas pala saumaa irti. Tästä harmistuneena päätin jättää kuminauhat kokonaan pois ja ompelin sauman kiinni. Tässä vaiheessa hihansuun sauma oli jo pari senttiä muuta hihaa kapeampi.

Aamulla kerroin taas iloisena tyttärelleni, että paita on nyt korjattu. Hän ei olisi halunnut kokeilla sitä, kun muistin kuinka kiristävä se oli aikaisemmin. Sain kuitenkin hänet suostuteltua. Tällä kertaa hän ei käännellyt ranteitaan vaan heilutti koko käsiään ilmassa ja sanoi, että hihat heiluu. Ja se ei kuulemma ollut yhtään kiva juttu. No eikun sakset vielä kerran käteen, saumat auki, huolellinen kuminauhojen mittaus ja vihdoin se on valmis!

Ennen korjausta päällä, edestä.
Ennen korjausta päällä, takaa.


Ennen korjausta.

Aukileikattu pääntie.

Valmis!!

tiistai 22. toukokuuta 2012

Tuttijuttu

Ompelin sunnuntaina esikoiselleni paidan, joka harmikseni epäonnistui. Kerron siitä enemmän myöhemmin, kun saan sen korjattua käyttökuntoon. Harmistuin siitä niin paljon, etten ommellut yhtään mitään ennen tätä päivää. Aamulla posti toi tilaamani tuttinauha-ainekset ja ompelukone alkoi laulaa.

Olin etsinyt tuttinauhatarvikkeita jo jonkin aikaa tuloksetta, kunnes viime perjantaina löysin oikeat nettisivut. Ihania pienikuvioisia kankaita ja vihdoin silikonisia tuttirenkaita!

Tuttinauhojen kangas (paitsi kukkanauhat) on todella napakkaa ja aika paksua puuvillaa, josta Singerini ei oikein välittänyt. Olen nyt kolme neulaa köyhempi mutta lopputulos on silti onnistunut. Eka neula oli oma vika. En vaihtanut Jersey-neulaa pois vaikka edellinen kokeiluni Puuvillakankaaseen jo opetti, että neulalla on väliä. Kaksi muuta menikin sitten nuppineulaan ja liian paksuun kohtaan työssä.



Sammakkoprinssejä.
Autoja.



Tyttöbambeja kimallerusetein.
Kukkasia.

Lukot.
Tämä lukko pysyy tiukasti.




Silikoninen tuttirengas.
Ja tässä malliksi meidän pikkuisen tutti.



Olen myös puutarhaihminen vaikka se ei ehkä meidän puutarhassa näykään. Suunnitelmia on vaikka kuinka. Viimeiset kolme vuotta olen mm. suunnitellut jakavani tämän perennapenkin mutta edelleen se on jakamatta. Kevätauringon ravitsemina kukat kasvavat aivan kohisten. On ihanaa seurata, miten joka päivä on tapahtunut jotain uutta.

Päivänliljat nostavat päätään.

Sammalleimu alkoi kukkia eilen ja tänään monta kukkaa oli jo auki.

Ihana norjanangervo on avannut yön aikana ensimmäiset kukkansa vaikka lehetkään eivät ole vielä täydessä koossaan.


Lisäksi tunnustan hurahtaneeni orkideoihin. Tämä kaksi vanainen ihanuus muutti meille eilen. Kukat ovat valloittavan isokokoiset ja väri kaunis fuksia. Tämä kauneus on yli 70 senttiä korkea. Rinnallaan sillä on neljä jo aiemmin meille kotiutunutta kaveria.