maanantai 31. joulukuuta 2012

Kirjoneulemekko vauvalle


Rakastan neulemekkoja. Nelivuotiaani sai joululahjaksi todella kauniin, punaisen neulemekon (Lindex).  Jostain syystä en vain itse malta ostaa neulemekkoja kaupasta, koska ne ovat yleensä vähän hintavampia. Onneksi niitä voi saada lahjaksi.

Minulla ei ollut mitenkään tarkoitus löytää 11-kuiselleni neulemekkoa, kun eksyin torstaina ensimmäistä kertaa kunnolla Drops designin nettisivuille ja rupesin selaamaan ilmaisia neulemalleja. Niitä olikin ihan satoja siellä. Olen vielä pulassa niiden kaikkien ihanien ohjeiden kanssa, jotka haluan heti päästä toteuttamaan.

Ensimmäisten ohjeiden joukossa silmiini osui aivan ihana kudotun mekon ohje. Kirjoneule ei ole ollenkaan minun juttuni enkä ole koskaan onnistunut siinä hyvin. Oikeastaan en ole juurikaan ikinä tehnyt kirjoneuletöitä. Varmaan juuri edellä mainitsemastani syystä... Mekon ohje oli kuitenkin niin ihana, että minun oli ihan pakko kokeilla sitä. Sopivaa lankaa ei tietysti ollut varastossa mutta onneksi perjantaina sain mieheni lankaostoksille kauppareissun yhteydessä. Täysin ohjeen mukaista lankaa en lähtenyt edes etsimään vaan päätin kutoa mekon Novitan Nalle-langasta. Ettei mekosta tulisi aivan väärän kokoinen (koska lanka ja puikot olivat paksumpia kuin ohjeessa), kudoin mekon 6/9-kuisen silmukkamäärillä mutta 12/18-kuisen mitoilla. Näin sain kuviot täsmäämään ilman suurempia säätämisiä. Kolme iltaa ja vähän myös päivää siinä meni ja vihdoin tämä ihanuus on valmis.

Oli todellinen sattuma, että olin ostanut pienen kasan erilaisia nappeja syksyllä ihan muita töitä varten mutta ne työt on jäänyt tekemättä. Nyt kaivoin pussin esiin ja sieltä löytyi kaksi ihanaa, punaista, sydämen muotoista nappia. Aivan täydellisiä tähän mekkoon. Valkoisetkin olisi ollut tarjolla mutta valitsin punaiset.

Täysin ongelmitta mekon kutominen ei tietenkään voinut sujua, koska kodottuani 8 cm helmakirjailun jälkeen, huomasin kuviossa virheen. Olin kehittänyt kirjailun sekaan yhden lisäsilmukan, joka siirsi kirjailua yhdellä silmukalla noin 1/4 matkalta koko helman ympäryksestä. Luonto ei antanut periksi purkaa työtä sinne asti, joten otin virkkuukoukun esille ja pudotin silmukat yksitellen alas ja nostin uudestaan ylös niin, että lopputulos oli oikeanlainen.

Olen aivan rakastunut tähän mekkoon!



(Vauvalla on kuvissa kädessään hänen lempijoululahja eli xylofonin (miten se sitten kirjoitetaankaan) soittokeppi eli malletti(?). Xylofoni on lempilahja mutta tuo keppi on siinä se paras juttu.)


perjantai 28. joulukuuta 2012

Joulun viettoa

Joulua edeltävältä Ikean reissulta mukaan lähti myös valmiit piparkakkutalon osat, jotka kasasimme ja koristelimme nelivuotiaani kanssa. Kuvassa se ainoa puoli talosta, josta näkyy vielä vähän piparia kuorrutuksen alta... Mahtaa olla herkkua, kun sen pian syömme.


Jouluaterian pääsin jälleen tänäkin jouluna syömään kolmessa eri paikassa. Voin siis sanoa syöneeni hyvin! (Kuvassa äitini joulupöytä. Vain rosolli ja sen kastike ovat minun käsialaani.)


Ihana joulu jälleen takana. Kiitos jokaiselle, joka siihen osallistui. Olen henkeen ja vereen jouluihminen ja tämä aika vuodesta on ehdottomasti parasta, mitä voi olla.


torstai 27. joulukuuta 2012

Lahjasukkia ja kaitaliinoja

Ruokalahjojen lisäksi joulupaketteihin pääsi "yllättäen" me&i-vaatteita sekä myös jotain kudottua ja ommeltua. Raitaa rakastava serkkuni vihjaisi syksyllä, että pitkävartisen villasukat olisivat ihanat ja toivotut hänen pojillaan. Minähän tietysti jätin toiveen korvan taakse ja joulun lähestyessä kaivoin kutimet esille ja suhauttelin pojille sukat. Raitavarsilla tietysti. Valkopohjaiset sukat tosin oli tarkoitus ensin raidoittaa varpaisiin asti mutta, koska menetit totaalisesti hermoni jatkuvasti solmussa oleviin lankoihin, raidoitinkin vain varret. Mutta ei se mitään, lopputulos on silti mieluinen ainakin minulle.


Äitini ja isäni saivat herkkulahjajojen lisäksi myös kaitaliinat. Yritin miettiä liinat sopiviksi heidän koteihinsa. Kävin äitini luona vähän ennen kangaskauppareissua ja lähtiessäni sieltä painoin vielä hyvin tarkasti mieleen hänen ruokapäydän viereisten verhojen värit, jotta osaan sovittaa kaitaliinan kankaat juuri sopiviksi: ainakin oranssia ja ruskeaa. Ensikommentti äidiltä paketin aukaistuaan oli: hieno! Isälläni taas on pyöreä ruokapöytä, jollaisella kaitaliina ei välttämättä ole paras ratkaisu mutta ajattelin liinan tässä tapauksessa sopivaksi olohuoneen pyötään. Lisäksi isälläni on kokoelma Arabian Myrna-astiastoa ja mielestäni tässä vaaleassa kankaassa toistuu hienosti myös tuo Myrnan vivahde. Myös isä piti kovasti liinasta ja sanoi heti, että se on juuri oikean värinen.
 

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Herkkukoripulkkakärry


Kuten jo kerroinkin, meidän keittiö muuttui joulunalusviikolla varsinaiseksi joulukeittiöksi, kun sieltä valmistui päivä päivältä makoisampia ja maittavampia herkkuja. Päätin joululahjoja miettiessäni, että tänä vuonna meidän perhen antaisi ruokalahjat herkkukorien muodossa. Aloin kerätä ideoita paperille: taatelikakku, joululeipä, joulutorttuja, piparia... Jostain syystä (kuten tapana on) ajatus lähti vähän lentoon ja lopulta se lähti ihan lapasesta ja lopputuloksena herkkukorin nimi piti muuttaa leikkisästi herkkukärryksi. Ja lopulta herkkupulkaksi. Mikään näistä loppuliitteistä ei tosin päätynyt oikeasti herkkujen alustaksi vaan sitä virkaa sai toimittaa lahjapaperilla päällystetyt paksut pahvit, jotka hoitivat hommansa tosi hienosti. Jopa niin hienosti, että heti joulupäivänä bongasin yhden levyn joulupöydästä leipätarjottimena.

Lopulliseen herkkukoripulkkakärryyn päätyi siis taatelikakkua, joululeipää, joululimppua, kahta eri sinappia, piparia, toffeeta, fudgeja, suklaata ja valkosuklaa-aprikooseja. Sekä kyytipojaksi glögiä. Kaikkien "korien" sisältö vaihteli eikä missään ollut ihan näitä kaikki herkkuja. Piparit ja valkosuklaa-aprikoosit tosin löytyivät jokaisesta lahjasta (paitsi kahdesta, joista unohtui piparit) sekä myös suurimmasta osasta lisäksi toffee, fudget ja suklaa. Kokosin jokaisen korin ajattelemalla, mistä saaja voisi olla mielissään.

Valmistus alkoi piparien leivonalla. En ollut ikinä ennen tehnyt taikinaa itse mutta nyt päätin yrittää. Ensimmäinen ohje oli Marttojen pipariohje. En kovasti pidä pipareista ja olin juuri hetkeä aikaisemmin ostanut Ikean piparitaikinaa, joka oli aivan älytömän hyvää. Niin hyvää, että itsekin huomasin vähän väliä seisovani piparipurkilla. Siihen tietysti sitten vertasin kaikkea sen jälkeen tekemääni. Tämä omatekoinen taikina ei ollut yhtä maittavaa kuin Ikean taikina ja leivottavuus oli myös todella huono, koska taikina mureni niin, että leipominen nelivuotiaan kanssa oli tosi hankalaa. Sitten tätini ystävällisesti lähetti minulle hänen luottoreseptinsä, jolla tulikin oikein hyviä ja helposti leivottavia pipareita. Makukin oli parempi kuin Marttojen ohjeessa. Ei tosin vielä ihan Ikean veroinen mutta olenkin vähän outo näissä makumieltymyksissäni.


Sitten leivontavuoroon pääsi taatelikakut. Jälleen Marttojen ohjeella. Olen ostanut muutama vuosi sitten Marttojen joulukirjan ja siellä on oikein hyviä reseptejä. Käytän kirjan ohjeita paljon joululeivonnassani. Sieltä löytyy kaikki, mikä kuuluu jouluun. Taatelikakkuja valmistui lopulta kuusi kappaletta. Neljä isompaa ja kaksi pientä. (Kuvassa myös "toffeet".) Pääsin isäni joulukahvipöydässä maistamaan kakkua ja täytyy nyt vähän taas kehua itseäni, koska kakku oli todella hyvää ja ihanan kosteaa.


Ikinä ennen on ole myöskään tehnyt sinappia, joten sitäkin piti kokeilla. Jälleen Marttojen ohjeilla. Koitin kahta erilaista ohjetta. Joulusinappia ja Juhlavaa joulusinappia. Molempiin tuli mm. konjakkia. Sinapin valmistus onkin paljon helpompaa kuin olin ajatellut. Itseasiassa ihan todella helppoa. Purkit koristelin leimatusta paperista tehdyllä ja kimallevärein koristelluilla etiketeillä. Etiketit kiinnitin servettiliimalla. Juhlavasta joulusinapista sain heti palautetta kahdestakin suunnasta ja molemmat palautteet olivat hurjan positiivisia. Ihana kuulla! Juhlavaan sinappiin tuli makua antamaan mm. maustekurkkujen lientä.


Leivän leivontaa olen kokeillut muutaman kerran hyvällä menestyksellä, joten halusin ehdottomasti kokeilla Aamulehdestä bongaamaani Jouluaamun leipä -reseptiä. Lisäksi kuulin samasta leivästä suosituksia vähän sen jälkeen, kun olin ottanut ohjeen talteen. Ensimmäisestä satsista unohdin siirapin ja toisesta rasvan mutta hyviä tuli silti (alempi kuva). Miten voi olla näin laho pää... Lisäksi kokeilin joululimppujen leipomista (Marttojen ohjeella, ylempi kuva alla) ja niistä tuli aivan mielettömän hyviä. Nam!! Kuvassa oikealla juuri uunista nostettu tuore limppu, jonka siirappipinta kiiltää tuoreuttaan. Kuvassa myös pakatut limput.


Satuin saamaan kutsun Tupperware-kutsuille joulukuun alussa ja huomasin kuvastossa suklaamuotit. Siitähän heti keksin, että herkkulahja tarvitsee tietysti myös suklaita, joita en tietysti myöskään ollut ikinä kokeillut tehdä, joten pisti muotin tilaukseen. Esittelijä antoi vielä sopivasti tuotteen saapumisaikatauluksi juuri joulua edeltävän maanantain. Tuote saapuikin juuri kyseisenä päivän ovelleni ja rupesin heti suklaahommiin. Sain rakkaalta ystävältäni viime vuonna Maraboun minttukrokantista sulatettua suklaata, joka maistui ihanalta. Olen aina pitänyt kovasti minttukrokantista mutta tuo kerran sulatettu versio maistui vieläkin paremmalle. Se oikein suli suuhun. (Siis nopeammin ja paremmin kuin suklaa yleensä.) Ensimmäinen kokeiluerä valmistui siis Maraboun minttukrokantista. Seuraavan satsin tein netistä löytämälläni Joulusuklaan ohjeella. En valitettavasti enää muista, mistä ohjen löysin mutta siihen tuli tummaa- ja valkosuklaata, kanelia, kardemummaa sekä kuivattuja hedelmäpaloja. Maku oli ihana! Viimeinen suklaaerä olikin melkoinen kokeilu. Sulatin siihen kaikki jääkaapissa olleet ruskean suklaan loput ja pohjaksi (tai siis valmistusvaiheessa pinnalle) valkosuklaata. Maku oli tosi hyvä mutta reseptiä en voi antaa, koska en tiedä sitä itsekään. Hih! Muotista muuten valmistui todella upeita ja kiiltäviä suklaita ja muotin vetoisuus riittää juuri sopivasti 200g sulkaalevyyn.


Vähän aikaa sitten kuulin valkosuklaa-aprikooseista. En ihan tarkkaan tiennyt, miten valmistus tapahtuu mutta näin sen ymmärsin. Vaikka tämä ei olisi se oikea tapa niin maku on ainakin aivan liian hyvä. Tämän herkun valmistaminen on niin yksinkertaista, että jokainen osaa sen. Sulatetaan valkosuklaata ja dipataan puolet kuivatusta aprikoosista sulaan suklaaseen ja nostetaan aprikoosi leivinpaperin päälle (alustana esim. leikkuulauta tms.) ja lopulta jääkaappiin kovettumaan. Kun suklaa on kovettunut, herkku on valmis syötäväksi. Mutta varoitan: yksi pussi aprikoosia ei sitten riitä mihinkään...


Lopulliset herkkukoripulkkakärryt olivat upeita ja näyttäviä, vaikka (taas) itse sanonkin. Tällaisen lahjan ojennan ylpeänä rakkaille ihmiselle, koska olen itse valmistanut kaiken. Nelivuotias assistenttinani tietysti. Ainoa, mikä jäi harmittamaan oli se, että olisi pitänyt etsiä vielä kauniita lasipulloja, jotta olisin voinut valmistaa glöginkin itse. Ehkä ensi vuonna sitten. Nyt piti turvautua kaupan glögiin.


tiistai 25. joulukuuta 2012

Fudgeja, fudgeja, fudgeja


Blogini muuttuu nyt hetkeksi herkkublogiksi. Tänä vuonna meidän perhe antoi pääosin ruokalahjoja ja keittiössämme valmistuikin joulunalusviikon mittaan jos jonkinlaista herkkua. Tässä ensimmäiset eli fudget.

En ole ikinä ennen tehnyt fudgeja mutta huomasin joulukuun Aamulehdessä ohjeen, jota päätin kokeilla. Ensimmäinen kokeilu ei mennyt ihan putkeen ja lopputuloksena oli todella hyvän makuista massaa, joka ei kuitenkaan ollut fudgemaista eikä jähmetyttyään muistuttanut fudgea. Nimesin sen toffeeksi.

Ihana ystävä vinkkasi minulle uuden ohjeen, johon tuli tällä kertaa litran sijasta vain 2 dl kermaa eli määrä oli viideososa aikaisemmasta. (Turvallisempi määrä minun kokeiluihini.) Minulla oli jääkaapissa 1 dl kermaa, joten puolitin ohjeen testiä varten. Noh, tällä kertaa kerma otti hieman kiinni kattilaan ja jouduin lopettamaan kokeilun. Kaadoin massan kuitenkin vuokaan testimielessä. Siitä tuli kinuskia...

Sitten kaksikin ystävääni mainitsi vatkaamisen ja päätin kokeille vielä kerran tuolla jälkimmäisellä ohjeella ilman "lisämausteita" ja vatkasin massaa pari minuuttia keittämisen jälkeen ja vihdoin sain fudgea! Innostuin niin kovin onnistumisestani, että kokeilin uudestaan. Tällä kertaa pistin mukaan mausteeksi Pätkistä. Lopputulos oli taivaallinen! Myös rakenne oli loistava. Vielä halusin kerran kokeilla ja nyt mausteeksi pääsi kookoshiutaleet. Tällä kertaa rakenne hieman kärsi ja fudgeista tuli helposti murenevia mutta maku oli oikein hyvä.

Pakkasin muutaman jokaista fudgemakua pieneen sellofaninyyttiin ja ne pääsivät osaksi joululahjaa. Sain jo ensimmäisen palautteenkin ja oli kuulemma erittäin hyvää!


lauantai 15. joulukuuta 2012

Täydellisen joulumekkokankaan metsästys

Ei uskoisi miten vaikeaa on löytää täydellinen mekkokangas, kun valikoimaa on vaikka kuinka paljon. Tällä kertaa kuitenkin käytin täydellisen mekkokankaan metsästykseen aikaa vähintään tuplaten mekkojen ompeluun nähden. Halusin kankaan, josta ompelen tytöilleni joulumekot mutta kangas ei saanut olla liian jouluinen, että mekkoja voi käyttää myös kevään juhlissa. Mutta samalla kankaan kuitenkin piti olla myös jouluinen. Omassa mielessäni oli ruskea ja nelivuotiaani mielessä (yllättäen!) vaaleanpunainen. Punainenkin olisi ollut kiva, jos olisi sopiva löytynyt. Eräänä iltana sitten tärppäsi! Eksyin jotain itsekin jo unohtaamaani reittiä Nappikauppa Polinkan nettisivuille ja eteeni avutui täysin uusi puuvillakankaiden maailma. Toinen toistaan ihanampia kankaita ja siinä se sitten oli: täydellinen joulumekkokangas! Tämä kangas tuntui heti juuri oikealta. Minulle välittyy kankaasta joulufiilis, vaikka kuviossa onkin kukka. Kukka muistuttaa mielestäni joulutähteä, tai lumihiutaletta tai kuurankukkaa. Väreinä on ihana piparin ruskea ja tehosteena hieman sitä vaaleanpunaista. Kangas on myös retrohenkinen mutta kuitenkin nykyaikainen. Vähäsen pitsiä ja se on siinä!

Nelivuotiaan mekon kaava on jo blogistanikin tutuksi tullut Mekkotehtaan Katariina koossa 110/116. Se on vaan niin ihana kaava, että siitä tulee meille vielä monta mekkoa. Seuravan mekon kankaatkin on jo ostettuna... Aikaisempia Katariinoja löytyy esimerkiksi täältä ja täältä. Vauvan mekko on Ottobren Viviella (4/11) koossa 74. Viviella-mekkoakin löytyy blogistani jo yksi kappale (täältä), joka on ollut todella kovassa käytössä. Se on ollut vauvn päällä kaikissa juhlissa siitä asti kuin se valmisti. Pitsin ostin paikallisesta kangaskaupasta. Lähdin ostaman luonnonvalkoista pitsiä mutta myyjä esittelikin minulle vaihtoehdoksi ruskean ja se sopi täydellisesti.

Nelivuotias ei halunnut mekkoonsa taskuja. Itse ne olisin halunnut, koska niillä olisi saanut vielä pisteen i:n päälle. Mutta onkoon sitten ilman pistettä. Vauvan mekkoon sain haluamani taskut.

Mekot pääsivät heti tänään testikäyttöön rakkaan ystäväni tyttären syntymäpäiville.






Tarkennukseksi vielä, että vauvaltani ei ole hävinnyt toinen jalka, vaan hän on juuri kuvanottohetkellä astumassa eteenpäin... Ja käsikään ei ole kadonnut... Ja huomasitte varmaan jo alakuvasta, että allekirjoittanut on löytänyt taas uuden toiminnon kuvankäsittelyohjelmastaan. Hih!


torstai 13. joulukuuta 2012

Peittoja

Näin joulun alla on vähän riskialtista ruveta kirjoittelemaan viimeaikaisista tekemisistään, koska ne saattavat löytyä jonkun lukijan joulupaketista, joten päivitän jälleen vanhoja asioita. Pari vuotta sitten päätin alkaa kuluttaa massiivisia lankavarastojani. Mikä olisikaan parempi tapa kuin virkata niistä peittoja. Ja niitä syntyikin kerralla iso kasa. En kylläkään ymmärrä, miten on mahdollista, että lankaa on edelleen ihan yhtä iso määrä. Jollei enemmän... Kolmeen peittoon tosin ostin langat ihan varta vasten: vaaleanvihreään sekä kasassa toiseksi ja kolmanneksi alimpaan. Kasan alimmainen on lempparini. Se on iso ja siinä on ainakin yli kahtakymmentä eri väriä. Muut peitot ovat ns. vauvanpeittokokoa.

Kuvat ovat valitettavasti vähän huonolaatuisia.





Lisäksi kiitän sydämellisesti ihanaa ystävääni, Tilduliinu-blogin Iinaa, saamastani tunnustuksesta, jota en kuitenkaan laita nyt eteenpäin. Tilduliinu on muuten aivan ihanan viehättävä ja kaunis blogi ja täynnä suloisen upeita taidonnäytteitä. Suosittelen ehdottomasti vilkaisemaan sitä.

tiistai 4. joulukuuta 2012

Tilausasusteita ja kirjapäivitystä

Sain jokunen aika sitten tilauksen piposta, tumpuista, villasukista ja kaulaliinasta pienelle lapselle. Matkan varrella kaulaliinatilaus muuttui kuitenkin kaulurihaasteeksi. Pipoon oli toiveena lippa mutta en keksinyt sellaista koviketta lippaan, joka olisi ollut vesipestävä, joten pipo sai tupsun. Eikös ne ole vähän kuin sama asia... Lankana Novitan seiskaveikka ja mallit omasta päästä.


Kerroinkin aikaisemmin ommelleeni pikapikaa käsityömessukassin itselleni. Tässä se nyt on kahden messuilta mukaan lähteneen kirjan kanssa. Ei mitenkään niin erikoinen mutta palveli tarkoituksensa. Kaava omasta päästä ja kangas Jyskistä.



Pari muutakin kirjaa on tullut tilattua syksyn aikana. Kuulun Juju-kirjakerhoon ja sieltä tulee joka kuukausi kerhokirjeen mukana ihania houkutuksia ja olen nyt sortunut useammin kuin normaalisti. Mutta minkäs sille mahtaa, kun on niin kivoja kirjoja ollut tarjolla.


Ihanaa! Talvi tuli vihdoin. Tein myös ensimmäiset neljä jäälyhtyä, joissa on palanut kynttilät jo monena iltana. Hienosti jäätyy lyhdyt yön aikana, kun ulkona on -20 astetta pakkasta. Lyhdyistä minulla ei ole kuvaa. Tai on, montakin, mutta niiden kuvaaminen ei kuulu erikoisalaani, koska en saa millään niistä sellaista kuvaa, jota kehtaisin esitellä täällä. Valoisalla lyhdyt eivät näytä niin hienoilta kuin niiden kuuluisi ja pimeällä niistä ei saa hyvää kuvaa millään. Joten katselkaa nyt sitten tätä lumista kuusen oksaa.



maanantai 3. joulukuuta 2012

Joulun odotusta ja vanhojen muistelua



Ihanaa, joulukuu on alkanut ja samalla haluan vaihtaa blogin värit jouluisemmiksi. Minulla on tänä vuonna ollut joulufiilis jo useamman viikon ajan. Mitään jouluista en kuitenkaan ole vielä saanut tehtyä mutta ajatelin esitellä viime jouluna servettitekniikalla tekemiäni lasilautasia. Osan lautasista taustamaali on krakeloitu eli se halkeilee, kuin se olisi vanha. Tykkään kovasti krakeloinnista ja sen tuomasta pinnasta. Tänäkin jouluna työn alle on tulossa vastaavia lautasia mutta tärkein osa vielä puuttuu: servetit. Muuten kaikki olisikin jo valmiina ja voisi alkaa hommiin vaikka saman tien. Mutta tässä viime vuoden satoa. Menivät muuten kuin kuumille kiville.


 

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Pöllöjä tytölle ja tuliaisia

Käsityömessut eivät jäänet minulta väliin tänäkään vuonna. Kurvasin sinne perjantaina kahden ystäväni kanssa tekemään löytöjä ja inspiroitumaan uusista jutuista ja samalla lämmittelemään vanhoja tuttuja juttuja. Olin messuilla nyt kolmatta vuotta peräkkäin ja olen aina käynyt perjantaina. Se on osoittautunut parhaaksi päiväksi, koska messuväkeä on silloin vähemmän liikenteessä ja pääsen perjantaisin liikkeelle ilman lapsia, jotka jäivät isän hoitoon. Messuja varten piti tietysti ommella iso kassi, joka menee pieneen tilaan ja siihen kuitenkin mahtuu kaikki messuostokset. Kassi valmistui nopeasti ja olikin aivan täynnä tavaraa lähtiessämme. Kassista ei nyt kuitenkaan ole kuvaa mutta eipä se niin ihmeellinen ollut. Sisältö oli tärkeämpi.

Ei uskoisi, miten vaikea kaupoista on löytää yksiväristä, ruskeaa bodya vauvalle. Huomasin kuitenkin, että sellaista ei todellakaan tällä hetkellä ole kaupoissa, joten luovutin viiden kaupan jälkeen ja päätin tehdä sen itse. Kankaan tilauspaikkakin oli jo selvillä: Ompelun ihanuus. Tilasin sieltä aikaisemmin pinkkiä trikoota ja se oli ihanan paksua ja napakkaa. Samaa laatua oli nyt tilaamani ruskea trikoo. Kaavana on Ottobren bodyn kaava lehdestä nro x/xx... Pitkät hihat muokkasin jostakin toisesta kaavasta, joka oli siitä samasta x/xx lehdestä. Kaula-aukon kanttaukset olisi voineet olla vähän löysemmätkin mutta ainakaan body ei nyt valu päältä. Bodyn koko on 74.

Body on tarkoitettu piparikukkahaalareiden kaveriksi ja samalla se sopii hienosti myös uuden pöllöhaalarin kanssa. Yhdessä en saanut niistä kuvaa, koska body ehti sotkua ennen pöllöhaalareiden valmistumista. Ruskea body sopii myös aivan minkä tahansa alaosan kanssa, joten se tulee olemaan kovassa käytössä. Pitäisiköhän saman tien leikellä toinenkin...?





Edellisessä päivityksessä, Pöllöjä pojille, oli haalarit ja paita ihanasta pöllöjoustiksesta ja uhosin ompelevani samasta kankaasta vielä tyttöhaalaritkin kymmenkuiselleni. Tässä ne nyt ova. Ihanat!! Minun oli tarkoitus kääntää "tyttöpöllöt" oikein päin tähän haalariin mutta kankaan nukka olikin kivempaa näin päin, kun se laskeutui alaspäin. Ihan uskomatonta, miten paljon resorin väri voi vaikuttaa vaatteen ulkonäköön.

Haalarin kaava on oma ja se on sama kuin piparikukka- ja poikapöllöhaalareissa. Haalarissa on nepparit olalla. Tykkään kovasti tästä mallista. Haalarit ovat noin kokoa 74 (-80?).








Sitten tuliaisia ja lahjoja, joiden kuvia en ole voinut julkaista ennen kuin ne ovat saavuttaneet oikeat omistajansa. Näitä korvapipoja kudoin viime vuonna joulupukin konttiin ja lahjoiksi. Lankoja jäi vielä, joten ystäväni poikavauva sai tällaisen myös. Pojalle on ehtinyt karttua ikää jo reilu puoli vuotta, joten rohkenin mitata myssyn kokoa pikkuisen kymmenkuiseni päässä ja nappiin meni. Pipo sopi oikein hyvin omistajansa päähän ja oli mieluinen myös äidille.


Toinen ystäväni sai kuukausi sitten poikavauvan. Kudoin nämä sukat ja tumput valmiiksi odottamaan, että pääsisin näkemän pikkuisen. Viime viikolla se tapahtui ja voi kuinka hän olikaan niin suloinen. Tumpuissa on kiristysnauhat, koska tunnetusti nuo pikkuiset saavat aina tumput pois käsistään. Jospa nämä pysyisivät vähän pidempään lämmittämässä pikkuisia käsiä.