sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Neulontaa

Voi apua!! Onko siitä tosiaan jo kuukausi, kun viimeksi olen päivittänyt blogia?! Uusi työ on vienyt niin paljon energiaa ja ajatuksia, etten ole ehtinyt ommellakaan yhtään mitään. Tänään kaivoin pitkästä aikaa kangaslaatikoita ja mietin, mistä taas aloittaisin. Esittelin nelivuotiaalleni paria joustista (ruskea piparikukka ja kokovaaleanpunainen), johon hän totesi "älä ompele mulle enää mitään". Ihmettelin, että mikäs nyt on. Hän sitten selvensi, että "nokun se Hello Kitty -mekko on niin kiva". Se kuulemma riittää. Jahas. Jospa kuitenkin saisin ujutettua kaappiin vielä jonkin kivan joustofroteisen liivimekon, jota suunnittelin.

Vaikka ompelukone ei olekaan lähiaikoina käynyt, olen kaivanut pitkästä aikaa puikot esiin ja saanut jotain neulottua. Suurin osa on lahjoja pienille ihmisille mutta kuvissa ensimmäiset raitasukat ovat omalle tytölle. Ne neuloin bambulangasta, johon olen aivan ihastunut. Se on niin mahdottomat pehmeää. Tosin neuloessa se ei ole mitään parasta, koska monisäikeinen ja liukas lanka luistaa puikoilta helposti alas. Lisäksi bambulangasta neuloessa täytyy muistaa tehdä työstä aika tiukka, koska se löystyy nopeasti käytössä. Tein ensin vauvalleni tumput, jotka lörpsähtivät heti, eivätkä nyt pysy enää kunnolla kädessä. Niiden kanssa kävi myös hauska pikku moka: Kaivoin eräänä iltana lankapussejani ja löysin sieltä kivan lilan langan. Kudoin (käytän mielummin sitä sanaa neulomisesta) siitä kahtena iltana tumppuja ja kun ne kolmastena päivänä piti laittaa käteen, esikoiseni kertoi minulle karun totuuden: ne ovat harmaat! Ja niinhän ne olikin, kun vain jaksoi avata silmät ja laittaa kunnolla valot päälle. Hups!

Myöskin näiden raitasukkien kanssa oli "epäonnea" matkassa. Kudoin niistä ensin aivan hitusen liian pienet. Purin kärkikavennukset ja neuloin kärjen uudestaan. En kuitenkaan jaksanut heti päätellä lankoja ja sukat jäivät olohuoneen pöydälle useammaksi päiväksi. Eräänä päivänä nelivuotiaani keksi "kivan" leikin, jossa hän leikkasi lankakeristä pätkiä ja kieputti erääseen puiseen leluun kiinni. Kun tulin paikalle ihmettelemään, mitä hän tekee, hän kertoi leikanneensa myös sukista ylimääräiset langat pois! Voitte ehkä kuvitella, mikä riemu siitä ratkesi... Näin ollen purin vielä kerran kärjen ja lopuksi myös päättelin ne langanpäät.


Tämä pipo ja kaulaliina menivät lahjaksi yksivuotiaalle söpöläispojalle.
Pidin vähän uhkarohkeana ajatuksena kutoa yksivuotiaalle kaukahuivin
mutta en osannut ajatellakaan, miten paljon lahjan saaja tulisi juuri
huiviin ihastumaan!
Pipossa on ihanan jättitupsu!

Neliöpipoja. Nämä ovatkin ainoita, mitä ompelukoneeni on tehnyt aikoihin.
Oranssi pipo pääsi täydentämään ykivuotiaan synttäripakettia
ja raitapipo meni tuliaisiksi eräälle vähän nuoremmalle herralle.


Tämä kudottu neliöpipo sekä saman sarjan tumput löytyivät
eräästä kaksivuotislahjapaketista.

2 kommenttia:

  1. Olen ollut jopa hieman huolissani että mitäs blogille kuuluu. Voipi olla että tarvitsen kohta ompelutukea. Sain viime viikolla vanhemmiltani synttärilahjaksi uuden koneen ja tänään esikoinen antoi lahjaksi valitsemaansa kangasta, äidin yöpukua varten, jota voi kuulemma sitten itsekin lainata. (vaal.pun. Hello Kitty)

    -Maiju

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen ollut hieman huolissani tästä. :( Yritän parantaa tapani vaikka se ei juuri tällä hetkellä siltä vaikutakaan. Taidanpa lähteä kaivamaan kutimet esille. Oi ihanaa, sinäkin saat vihdoin Hello Kittyä päällesi... ;) Ja hyvää syntymäpäivää!!! <3

      Poista

Ihanaa, että jätät jäljen. Kiitos!