Vai miten se nyt menikään. Tätä kuvan pajunkissaa tekisi ihan mieli silittää. Niin pehmeältä se näyttää.
Handimaniasta bongasin aivan lähiaikoina tämän suloisen kananmunan koristeluvinkin. Vaikka itse en Hello Kitty -fani olekaan, tyttäreni on ja arvasin hänen rakastuvan näihin. Ja olin oikeassa. Kun näytin ensimmäisen valmiin kisun, tyttö parahti lohduttomaan itkuun, kun kisu oli niin kaunis. Minulla on sellainen tunne, että pääsiäiseen mennessä meillä asuu melkoinen lauma näitä kisumunia.
Vasemmalla tyttären ja oikealla minun.
Tässä vielä minun kisut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa, että jätät jäljen. Kiitos!