Karvinen ja lisää maatuskoja

Edellisestä päivityksestä on ehtinyt kulua jo useampi päivä mutta en suinkaan ole ollut ompelematta. En kuitenkaan ole uskaltanut julkaista projektiani ennen tätä päivää. Vietämme huomenna 5-vuotishääpäivää ja tein miehelleni lahjaksi tyynyn. Tämä saattaa kuulostaa tosi hassulta mutta sen taustalta löytyy tarina. Mieheni sai vuosia - vuosikymmeniä - sitten tyynyt, jossa on Karvisen kuva. Hän muisteli tänään, että tyyny on ollut hänellä ainakin kaksikymmentä vuotta. Tyyny on ollut aina sängyssämme ja ollut kätevä mm. hyvän lukemisasennon saamiseksi. Nyt tyyny on kuitenkin niin kulunut, että se on tullut tiensä päähän - ainakin meidän sängyn osalta. (Se siirtyy ilmeisesti autotalliin.) Sänky ja mieheni ovat olleet muutaman viikon ilman Karvistyynyä, joten ajattelin, että siinä olisi kiva hääpäivälahjaidea.

Ensin suunnittelin tekeväni jonkun erilaisen kuvan tyynyyn ja eri värisen tyynyn mutta lopulta päätin tehdä mahdollisimman täydellisen kopion vanhasta. Jäljensin leivinpaperin läpi kuvan vanhasta tyynystä ja loin sen uudestaan. Alkuperäisessä tyynyssä kuva on painettu ja se on molemmilla puolilla tyynyä mutta tässä uudessa versiossa se on aplikoituna vain toiselle puolelle.

Aplikoin kuvaa useampanakin iltana ja päivänä. Oman lisähaasteensa toi se, että en voinut tehdä sitä tietenkään mieheni läsnä- tai hereilläollessa mutta en myöskän hieman alle 4-vuotiaan tyttäremme nähden, sillä salaisuus olisi pysynyt salaisuutena sen jälkeen noin minuutin. Sattumalta vielä mieheni, joka yleensä menee aikaisin nukkumaan, valvoikin juuri tällä viikolla pidempään lähes jokaisena iltana, joten useampi vuorokausi on vaihtunut tätä tyynyä tehdessä.

Ilman ongelmiakaan en tietenkään selvinnyt. Kun olin saanut kuvan aplikoitua niin, että vain kuvan reunat olivat ompelematta, silitin kuvan kiinni tyynyliinaan ilmeisesti vähän liian kovalla lämpötilalla, koska yhdestä kohtaa lanka suli ja jäi kiinni silitysrautaan. Ikinä ennen ei ole kyllä sellaista käynyt! Onneksi alue oli pieni ja sain sen ommeltua uudestaan niin, ettei sulamista enää huomaa.

Oikeastaan ainoa harmitus, joka jäi, on se, että unohdin tehdä Karviselle ohimokarvat. Se on kuitenkin niin pieni asia, että olen jo unohtanut sen. Lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen.

Valmiina ennen täytteitä.

Ja täytteiden kanssa.

Asettelua.

Ja suunnittelua.

Ääriviivoja vaille aplikoituna. Alla tyynyliina kappaleet.

Sulanut lanka.

Tässä uusi ja vanha vierekkäin.

Julkaisinkin jo aikaisemmin vanhemmalle tyttärelleni tekemäni hatun. Yritin etsiä myös vauvallemme hattua kaupoista mutta en löytänyt mieleistä, joten päätin kokeilla sitäkin itse. Maatuskapaidasta oli jäänyt ihanaa kangasta vielä jäljelle ja reunaan ostettua vaaleanpunaistakin oli vielä. Minulla oli kaavat vain 1-3 -vuotiaan ja 3-5 -vuotiaan hatun kaavaan, joten 0-vuotiaan hatun kaava oli sovellettava. Siihen tarvittiin jonkin verran arviota, mittaamista, laskemista ja hyvää tuuria mutta lopputulos on mielestäni eittäin hyvä. Kaavat istuvat täydellisesti. Hatun kaavan muuttaminen ei ole ihan yksinkertaista, koska kuusiosaisen pääosan tulee sopia kaksiosaiseen lieriin juuri oikein tai muuten kangas ryppyyntyy.

Lakin ompeleminen sujui sinänsä ongelmittaa mutta ilmeisesti klo 23-01 ei ole paras aika ompelemiselle ja kappaleiden asettelulle, kuten kuvista näkyy... Kun lause "aseta kappaleet oikeat puolet vastakkain" on ohjeen vaikein kohta (kahteen kertaan!), kannattaa mennä nukkumaan.

Vauvan lakkiin ompelin kiinni nauhat, ettei se putoa päästä.
Lakki ei tämän jälkeen ole enää käännettävä mutta juuri näin halusinkin.

Hääpäivälahjaksi mieheltäni sain ihanan orkidean! Keskusta on kauniin oranssi.

Mummoja, joiden sisällä oli uusia mummoja...

Venäjänmaa toi lapsille vanhoja mummoja,
ja niiden sisällä on uusia mummoja
ja niiden sisällä on uusia mummoja
ja niiden sisällä on uusia mummoja...

En mahda sille mitään, että aina, kun näen maatuskan, tämä Nypyköiden(?) biisi alkaa soida päässä.

No mutta sitten asiaan. Ihastuin heti ensi selauksella Ompele kaunista lapselle -kirjasta tähän malliin ja halusin tehdä sen esikoiselleni. Pääkankaaksi valitsin vanhoja mummoja, joiden sisällä... Eli maatuskoja. Ja reunoihin tietysti vaaleanpunaista.

Jos tuosta kirjasta otetaan joskus toinen painos, vaadin, että kannesta poistetaan teksti "25 helppotekoista vaatetta 0-5 -vuotiaille"! Ja toivon, että en enää koskaan kuule sanoja helppo, puuvillakangas ja vaate samassa lauseessa...

Maatuskakankaan kanssa kaikki sujui hienosti. Eli siis neljä suoraa saumaa meni tosi hyvin. Sitten tein helman päärmeen (onkohan se sen niminen?). No ensinnäkin jäi vähän harmittamaan, että vaaleanpunaisesta kankaasta näkyy läpi maatuskakangas mutta se ei onneksi päällä erotu kovasti. Käänne olisi ohjeen mukaan pitänyt ommella nurjalle puolelle piilopistoin eli ohjeen mukaan käsin. Enhän minä nyt herran tähden jaksa sitä käsin ommella, joten surautin sen koneella päältä - kahteen kertaan, kun ensimmäinen sauma ei osunutkaan nurjalla puolella päärmeen kankaaseen. Tässä vaiheessa kello oli jo ylittänyt puolen yön ja seuraavaksi ohjeissa luki sana vinonauha eli siinä kohtaa minulle suomeksi nukkumaan. En ollut ennen kokeillut sellaista. Siis sitä vinonauhaa.

Seuraavana iltana jatkoin työtä vinonauhan tekemisellä. Kello oli puoli kymmenen, kun aloitin vinonauhan mittaamisen. Ajattelin nopeasti ommella ne kiinni ja mennä kerrankin ajoissa nukkumaan. Kun sain vinonauhat leikattua, iloitsin siitä, että sehän joustaa!! (Taitaa olla vinonauhan perimmäinen tarkoitus.) Kolme kertaa onnistuin myös yhdistämään nauhan pätkät siten, että toinen sauma oli toisella ja toinen toisella puolella. Eli oikealla ja nurjalla. Lopulta sain kuin sainkin kädenteiden ja pääntien kantit ommeltua. Nekin tosin päältä ommeltuna, en piilopistoin nurjalle.

Rusetin teossakin onnistuin kaksi kertaa sekoittamaan nurjan ja oikean puolen ja sauma jäi näkyviin. Lopulta noin klo 0.30 paita oli valmis! Että sellainen nopea kanttien ompelu. Mutta lopputulokseen olen joka tapauksessa tyytyväinen. Varsinkin nopealiikkeisen lapsen päällä ja hieman kauempaa katseltuna. Paita puetaan siis siten, että napit ovat takana. Ensimmäistä kertaa, kun kolmevuotiaani näki keskeneräisen paidan, hän sanoi, ettei tykkää siitä, kun se on väärin päin.Mutta onneksi satuimme ostamaan kirpputorilta hänelle hänen ensimmäisen Barbie-nuken, jolla sattui olemaan "samanlainen paita" päällä eli selästä suljettava. Nyt tätäkin paitaa voi siis pitää päällä eikä se olekaan enää tyhmä. Kiitos Barbie!

Hattutemppu

Etsin jokin aika sitten kovasti kesähatun kaavaa. Sitten eräänä päivänä siivosin keittiötä ja käteeni osui pari kuukautta sitten tilaamani kirja, Ompele kaunista lapselle. Selasin sen nopeasti läpi ja siellähän se oli, kesähatun kaava! Hattu tuli esikoiselleni, jolla on menossa vaaleanpunakausi - kaiken (ja tarkoitan todellakin, että KAIKEN) pitää olla vaaleapunaista - joten valitsin kankaiksi valkoisia tähtiä vaaleanpunaisella pohjalla sekä valkoisia ääriviiva Hello Kittyjä valeanpunaisella pohjalla. Ja ei, en vieläkään itse pidä kyseisestä kissasta mutta esikoista ajatellen valitsin sitä kuitenkin. Silloin voin olla varma, että hattu tulee käyttöön.

Kirjan kannessa lukee myös, että kirja sisältää helppoja ohjeita 0-5 -vuotiaille. Siitä helppoudesta voinen kuitenkin olla eri mieltä. Hatun kaava olivat yksinkertaisemmat, kuin mikään koskaan mutta niiden yhteen sovittaminen ei sitten kuitenkaan. Hattuun tuli 12 kpl kolmion muotoisia paloja, 6 kpl Hello Kitty -kangasta ja 6 kpl tähtikangasta sekä 4 lierikappaletta eli samaan tapaan kaksi ja kaksi. Niin ja tukikangasta lieriosaan. Ohje on erittäin yksinkertainen ja hienosti kuvitettu niin, että tällainen aloitteleva tumpelo-ompelijakin ymmärtää mutta silti onnistuin saamaan kappaleet aivan vinksin vonksin ja lopputuloksena lierin kiinnitys pääosaan pussittaa inhottavasti. Tähtikankaan kohdalla olin jo hieman viisaampi ja se onnistui paremmin. Hattu on siis käännettävä ja sitä voidaan pitää kummin päin tahansa. Mutta koska käyttäjä on tyttäreni, päällikankaan tulee olla se, missä on Hello Kittyä ja mikä nyt sattuu sitten olemaan se huonommin onnistunut puoli. No joka tapauksessa oli lopputulos mikä hyvänsä, hattu miellytti käyttäjäänsä ja oli saman tien koko päivän päässä.

Tuosta oikealta, tuolin selkänojalta, saatat saada
hieman esimakua seuraavasta projektista.

Pahoittelen hatun ryppyisyyttä.
Se on hieman haasteellinen silittää.
Varsinkin tämä Hello Kitty -puoli.

Saimme kutsut huomenna pidettäville syntymäpäiväkahveille. Sankarina on isäni täti ja vuosia on kiitettävät 95! Lupasin tehdä isotädille kortin. Olisin halunnut liimata etusivulle ikäluvun 95 mutta tarra-arkissani oli lukuja vain 80 vuoteen asti ja arkki, jossa oli pelkkiä numeroita oli hukkunut, joten kortti jäi nyt ilman lukutarraa. Tarravalmistajat eivät ole osanneet varautua näin vanhaksi elävien ihmisten onnitteluun. Mukava tavata syntymäpäiväsankari monen vuoden tauon jälkeen. Samalla pääsen tapaamaan pikkuserkkujani vielä useamman vuoden tauon jälkeen.

Myös isäni täyttää muutaman päivän päästä vuosia ja hänkin saa tekemäni kortin lahjan kanssa.

Sydämelliset onnittelut Isotädille.

Hyvää syntymäpäivää Isille.

Kukissa on kivana lisänä vähän kimalletta.

Ruusujen terälehdillä kimaltelee pienet "vesipisarat".

95-vuotiaalle on hieman haasteellista
löytää sopivaa värssyä mutta
mielestäni onnistuin kuitenkin hyvin.

Isä sai vielä kohoruusun onnittelujen viereen.

Tässä vielä kuvat aikaisemman julkaisuni bodyista käyttäjänsä päällä. Ne ovat ihanat! Vaikka itse sanonkin! Ja itsehän se pitääkin sanoa. Eikö vain?

Pikkuhihaisia pikkubodyja

Kerroinkin jo aikaisemmin, kuinka havahduin siihen, että meidän talvivauvalla ei ole ollekaan loppukesän esikoisen jäljiltä lyhythihaisia bodyja ja paitoja. Pikkuruiset T-paidat ovat kivan näköisiä mutta niiden käyttö on hieman hankalaa koko ajan nosteltavalla vauvalla, joten pitää olla myös lyhythihaisia bodyja. Niitä on nyt työn alla kaksi kappaletta. Molempien kankaat olen ostanut heräteostoksena paikallisen kangaskaupan palakangaslaarista. Pidin niin kovasti aikaisemmin ompelemastani raitabodysta, joten tein nämäkin samalla, itse muokkaamallani kaavalla mutta pätkäisin hihat lyhyiksi. Nyt bodyt odottavan lähes valmiina reklamaationeppareita, jotka saapuvat toivottavasti pian.

Olen periaatteen ihminen, ja kun Prymin 20 kappaleen nepparipaketista puuttui viiden kokonaisen nepparin kiinnityskappaleet (10 kpl taustarenkaita) laitoin viestiä ostopaikkaa, josta sain edustajan yhteystiedot, jolta sain maahantuojan yhteystiedot ja jolta sain vihdoin asiaan jotain järkeä. Harmittaa, kun jotain puuttuu muuten valmiista työstä ja olisi kiva saada se jo käyttöön.

Minun pitäisi varmaan ottaa käyttöön neulalaskuri. Pallobodyyn meni kaksi jersey-neulaa... Singerille tuntuu olevan hankalaa päästä yli paksuista kohdista ja silloin neulat lentelevät. Pitää varmaan hankkia suojalasit.

Palloja ja kesäkukkia.

Rakkaudella tehty Pikku-Murulleni.

Tänään tuli myös odottamani kangastilaus, joka pääsi heti illalla neulan alle. (Siitä sitten myöhemmin lisää.) Näistä tulee vaikka mitä ihanaa!

Collegea ja puuvillaa.

Fleece.

Ostimme esikoisellemme Ikeasta askarteluhelmiä ja innostuin itsekin askartelemaan niillä. Ylioppilaat saivat korttien mukana vielä tällaiset ylioppilaslakkimagneetit. (Voi vitsit, että olenkin hyvä näissä yhdyssanoissa!)

Ja tässä vielä tytön askartelemisia sydämiä.

Onnea ylioppilaille!

...ja muille valmistuneille!

Nyt uskallan jo laittaa kuvamateriaalia ylioppilaskorteista, vaikka kaksi korttia vaihtaa omistajaa vasta huomenna. En kuitenkaan usko, että korttien uudet omistajat viettävät tätä iltaa minun blogiani lukien. Vaikka en pidä sitäkään yhtään huonona vaihtoehtona.

Ette varmaan ylläty, jos kerron, että kortit tulevat kolmelle ylioppilastytölle. Mustavalkoinen kuva on edellisten korttien tapaan kaksipuoleisella tarra-arkille liimattua nenäliinaa ja alla on hopeista, kimaltavaa harsonauhaa. Musta ylioppilaslakkitarra on liimattu valkoiselle paperille, leikattu irti ja kiinnitetty kaksipuoleisella tarratyynyllä kiinni. Kivan yksityiskohdan antaa vielä lakkiin liimattu, kultainen "lyyra". Halusin vielä vähän jotain ekstraa, joten liimasin alareunaan vielä muutaman timanttikiven.

Tämä leima löytyy valmistamieni
korttien takaa, tekijän
signeerauksella varustettuna.

Lähikuva lakista.

Näillä kynsillä lähdettiin juhlimaan ylioppilaita. Pitkästä aikaa tein itsellenikin kivat kynnet.

Onnistumisia

Onpa ihana fiilis, kun kerrankin kaikki menee putkeen. Nostin eilen illalla pitkästä aikaa Singerin pöydälle ja surauttelin vauvalle bodyn. Halusin kokeilla kirjekuorikaula-aukollista bodya, joten otin Ottobren etunappilistallisen bodyn kaavan ja valmiin, ostetun kirjekuorikaula-aukollisen bodyn (kuka nämä sanat keksi!?) ja vääntelin itse kaavat. Tuon tyyppinen body olikin paljon helpompi tehdä kuin muut tekemäni. Tai ainakin kivempi. Kangasta olin tilannut vain pienen kaistaleen ja se riitti juuri ja juuri. En ole juuri pitänyt tuon tyyppisistä bodyista ennen mutta nyt tykkään. Tämä sopii minulle senkin vuoksi, että tuon bodyn kaula-aukkoa on hankala saada liian tiukaksi.

Ainoa asia, joka tässä meni pieleen oli se, että haaruksissa on nyt vain kaksi nepparia, vaikka kolme piti laittaa mutta sekään ei ole minun vikani. Tilaamastani Prymin nepparipaketista puuttui 10 kpl taustarengaskappaleita (oikeasti nämä sanat!), jonka vuoksi minulla oli täydet osat vain kahteen neppariin.

Aamulla jännitin, onko body sopiva ja olihan se! Pää sujahti kaula-aukosta hienosti eikä lörpsähtänyt (siis se kaula-aukko!) ja kasvunvaraakin on vielä niin kuin oli tarkoituksin. Tein tämän kokoon 68 vaikka vauva ei ole vielä aivan 62 senttiäkään.

Tässäpä tämä:

Tein eilen myös muutaman yleisonnittelukortin. Pidän itse kovasti ornamenttikuviosta ja juuri mustavalkoisesta eniten. Ja nähtävästi myös liian pitkistä yhdyssanoista. Ornamenttikuvio on nenäliinaa ja sen alla on valkoista paperia tai hopean tai kullan väristä, hieman kimaltavaa harsonauhaa.