Lahjoja

Menneellä viikolla juhlin kahden eri pojan syntymäpäiviä. Toinen on ystäväni kolmivuotias ja toinen on kuusi vuotta täyttänyt kummipoikani. Kutomalla tehty lahja on ehkä kaikkein arvokkain lahja, koska silloin jokaista silmukkaa kutoessa tekijä on ajatellut lahjan saajaa. Kolmivuotissynttärit tulivat vähän lyhyellä varoitusajalla (alle vuorokausi), joten puikot heiluivat aika vauhdilla. Ajattelin käydä Novitan sivuilta etsimässä Huopanen-langasta virkattujen tossujen ohjetta mutta etsiessäni sitä, törmäsin neulottujen palatossujen ohjeeseen, joka näytti tosi kivalta. Olen tehnyt joskus ennenkin palatossuja mutta en huovuttamalla. Lisäksi ohje oli naisen tossulle mutta otin riskin ja pienensin ohjeen täysin arvioimalla. En myöskään tiennyt yhtään, minkä kokoinen jalka synttärisankarilla oli, joten sekin oli täysin arvion kauppaa. Ohjeen pienentäminen ei ollut ihan yksinkertainen homma, koska tossut tosiaan tehtiin palasista, joten en yhtään tiennyt, minkä kokoinen valmiista, huovuttamattomasta tossusta tulisi. Huopanen-lanka kutistuu pesukoneessa noin 40%.

Valmiit palaset ommellaan ensin yhteen jonon tyyliseen muodostelmaan ja sen jälkeen ne ommellaan tossun malliseksi. Ensimmäistä tossua ommellessani sain sen melkoiseen solmuun. En tiedä oliko virhe ohjeessa vai minussa (veikkaan jälkimmäistä) mutta kyllä siinä meinasi muutama ärräpää lennellä. Huovutettuani tossut koneessa, ne näyttivät melko isoilta. Nelivuotiaanikin oli mennyt jo nukkumaan, kun kaivoin tossut koneesta esiin, joten en voinut testata niitä hänen jalkoihinsa. Ei mahtanut muuta kuin kirjoittaa liukuesteaineella synttärisankarin nimi pohjiin ja toivoa, että ne olisivat sopivat. Aamulla testasin tossuja nelivuotialleeni (jolla tosiaan on jo 31 numeron jalka!) ja ne olivat juuri sopivat. Apua! Ilmeisesti kuitenkin ne olivat vain venyneet jalkaan, koska iltapäivällä sain tekstiviestin, jossa synttärisankarin äiti kertoi tossujen olevan juuri sopivat pojalleen ja lisäksi hän kertoi, että poika oli halunnut ne heti jalkaansa ja sanonut, että on ihanat. Seuraavana päivän kuulin vielä, että hän oli nukknut samaiset tossut jalassaan. Kyllä taas tämän käsityöläisen sydän suli sitä kuunnellessa.

Kuvassa ylempänä on toinen tossu ennen pesua 8-kokoisen puikon vieressä ja alapuolella molemmat tossut huovutettuna saman puikon vieressä. Tosi kiva malli huovutettuna. Näitä pitää tehdä lisää!

Kummipoika täytti tosiaan 6 vuotta ja tarkoitukseni oli tehdä hänellekin vastaavanlaiset tossut päiväkotiin mutta paikallisessa Prismassa ei myyty Huopanen-lankaa joten päädyin villasukkiin. Lankana on Novitan seiskaveikka ja värinä talitintti. Tykkään käyttää näitä valmiiksi raidoitettuja lankoja, koska niistä tulee helposti kauniita sukkia eikä tarvitse harmitella sotkeutuneita lankoja. Sukat on tehty tietysti magic loopilla, kuten tulevaisuudessa todennäköisesi kaikki tekemäni villasukat.

Bambuisia tiskirättejä

Osallistun luovuuteen kannustavaan haasteeseen. Lupaan tehdä jotain omin käsin viidelle ensimmäiselle kommentoijalle. Kommentoijan tulee kopioida tämä omalle seinälleen ja lupautua tekemään samoin. Siis käsityö, lahja, taideteos tai jotain muuta mielenkiintoista, mutta itsetehtyä. Toimitus ystävälle vuoden 2013 aikana henkilökohtaisesti tai postilla. Lähdetkö mukaan?

Tällainen päivitys kiersi heti vuoden alussa Facebookissa. Olen nähnyt samanlaisen haasteen blogeissa mutta silloin en innostunut lähtemään mukaan. Ensimmäisen vinkkauksen tästä fb-versiosta sain serkultani ja pian yksi toisensa jälkeen julkaisi sen omalle seinälleen. Tällä kertaa olin ihan innoissani. Sain hyvin pian viisi osallistujaa ja kuudeskin ehti harmitella, kun ei ollut tarpeeksi nopea. Hellyin ja otin hänetkin mukaan bonuksena. Jo ennen kuin osallistujamäärä oli täynnä, olin päättänyt, että tekisin bambuisia tiskirättejä. Tein vähän tutkimusta netissä ja lukemani mukaan parhaat tiskirätit saisi bambu- sekä hamppulangasta. Hyvä niin, koska tosiaan suunnittelin kutovani ne bambusta jo ennen tuon tiedon löytämistäkin.

Lähetin rätit uusille omistajilleen jo muutaman päivän kuluttua haasteesta ja sain ihanaa palautetta niistä heti. Tuli itselle todella hyvä mieli.

Appelsiini-suklaakakku

Vaikka se kuinka oudolta tuntuukin, vastasyntynyt vauvani täyttää kahden viikon päästä vuoden ja synttäreitä juhlitaan sukulaisten kanssa niihin aikoihin. Vakaasti jopa harkitsin leipovani täytekakun ja selailinkin jo Kinuskikissan sivulta erilaisia täytevaihtoehtoja mutta sitten kuitenkin klikkasin itseni juustokakkureseptien puolelle ja jäin sille tielle. Täytekakut eivät vain ole minun juttu. Päästyäni Kinuskikissan sivuilla tähän reseptiin, tarvitsi minun vain nähdä kuva ja otsikko ja ajatus lähti liikkeelle. Tekisin siis appelsiini-suklaakakun. Minulla oli sopivasti kynttiläkutsut sovittuna heti samalle viikolle ja pääsin testaamaan kakkua heti ystävieni kanssa.

Kun kakku oli koristeita myöden valmis kutsupäivänä, kävin Kinuskikissan sivuilla katsomassa, muistuttaako koristukseni ollenkaan esikuvaansa ja silloin huomasin lukea kakun otsikon hieman tarkemmin. Alkuperäinen kakku olikin appelsiini-VALKOsuklaakakku. No ei se mitään, ajatus on tärkein. Tähän kakkuun keksin siis reseptin omasta päästäni, apuna oli vain se (väärin luettu) otsikko. Kakussa on appelsiinituorejuustoa ja sulatettua Fazerin tummaasuklaata, jonka olen omissa empiirisissä tutkimuksissani todennut maultaan kaikkein parhaaksi tummaksi suklaaksi.

Koristeet on tehty niin ikään Fazerin tummasta suklaasta sulattamalla ja pursottamalla. Tilasin Ullan unelmasta 1,5 millin pursotustyllan ja suklaakoristeisiin tarkoitettua erikoissuklaata mutta ne eivät ehtineet saapua tähän testikakkuun mennessä, joten kaadoin sulan suklaan pieneen minigrip-pussiin ja leikkasin kulmaan aivan pienen aukon. Pursotus sujui oikein hyvin ihan niinkin. Kinuskikissan sivuilla on kerrottu koristeiden valmistusohje niin hyvin, etten viitsi sitä tähän erikseen kirjoittaa. Koristeluohjeisiin pääsee suoraan tuon kakun reseptin kautta. Nuo kiehkurat eivät läpäisseet laatuvaatimustani täysin mutta harjoitus tekee metsurin (kuten eräs opettajani asian aikanaan ilmaisi).

Suunnittelen jo seuraavaa tilaisuutta päästä testaamaan suklaakoristelua lisää...

Ai niin, maku! Oih! Vaikka itse sanonkin niin maku oli älyttömän hyvä. Ehkä saamme lukea kommenteista vieraidenkin mielipiteen.

Lisäänkin heti tähän erään ystäväni aivan ihanan kommentin, jonka sain häneltä Facebookissa jaettuani tämän blogitekstin sinne. Ystäväni antoi luvan liittää komentin myös tänne. Oma sydämeni suli tätä lukiessani. Kyseinen ystävä oli mukana makutestijoukossa.
"Voisin ristiä myös zum Teufel -Kucheniksi isänkielelläni. Olen käyttänyt kyseistä nimikettä kaikkeen, joka vie kielen mennessään ja saa loppujen lopuksi kuitenkin vain himoamaan lisää. Toivottavasti linkin takaa ei löydy ohjetta tuolle kaakulle, jonka maku vieläkin kutkuttaa kitalaessani kivasti ja saa pohtimaan erilaisia suklaavaihtoehtoja tälle illalle..."

Macig loop

Eräänä iltapäivänä surffailin netissä ja jostain (en muista enää mistä mutta ehkä mahdollisesti Facebookin Neulonta-ryhmästä) silmiini osui tämä linkki. Avasin sen ja innostuin heti. Hain pyöröpuikot ja lankaa työhuoneeseen ja seuraavat tunnit käytin katsoen Youtubesta Very pink knits -videoita ja kutoen pari naisten villasukkaa.

Eli Magic loop tarkoittaa tekniikkaa, jolla erimerkiksi villasukat voidaan kutoa pyöröpuikoilla. Kyllä! Sukat pyöröpuikoilla. Naisten sukat kudoin yksitellen mutta lasten sukkiin halusin jälleen nostaa vähän vaikeustasoa ja neuloinkin sitten kaksi sukkaa samaan aikaan. Ja edelleen pyöröpuikoilla.

Tämä oli täydellinen hetki innostua magic loopista, koska kaverilleni ja hänen pojalleen oli tulossa syntymäpäiväjuhlat eikä minulla ollut lahjaa valmiina.

Seuraavat sukat on jo puikoilla mutta tässä välissä kudon jotain muuta, josta kuulette sitten myöhemmin.

1. kuvassa tulossa on naisten sukat, yksi kerrallaan.
2. kuvassa kaksi lapsen sukkaa samaan aikaan.
3. kuva on kertomassa hienosta ajatuksestani tehdä raidoitusta, kun lanka tulee kerien molemmista päistä...

Tämän päivän synttärisankari (se enemmän täyttävä) sai kuukausi sitten pikkuisen tyttövauva, joka sai tänään kauniin nimen ennen synttäreitä. Myös hänelle käärin pakettiin pienin lahjan. Nämä sukat on tehty jo ennen joulua, joten ne on ihan perinteisellä tyylillä kudottu.

Ja vielä yksi juttu. Tämä oli pakko leikata talteen ja jakaa teidän kanssanne:

Adressit

On perjantai-iltapäivä ja mieheni kertoo, että hänen yrityksensä adressitilaus ei ole edes lähtenyt tilauspaikasta, vaikka tilauksesta on jo reilusti yli viikko, joten viikonloppuna ei ole yhtään myytävää adressia. Vähän aikaa mietin sanojani (harvinaista minulle!) ja sitten sanon sen ääneen: "mene lasten kanssa pihalle puoleksitoistatunniksi niin teen muutaman adressin myyntiin". Olen tehnyt ennenkin adresseja myyntiin mutta siitä on piiitkä aika. Korttejahan minulla on myynnissä koko ajan, vaikka sekään valikoima ei valitettavasti ole lähiaikoina kasvanut. Yritän ryhdistäytyä.

En ole siis pitkään aikaan tehnyt kortteja ja kaivoin adressien tekoon tarvittavat tarvikkeet esille. Mielessäni oli kuva, että olisin nähnyt jossain tekemiäni adressin välilehtiä ja hetken pengottuani löysin kätkön ja kasan valmiita välilehtiä. Onneksi, koska se on ehkä se työläin vaihe: löytää sopivat värssyt ja tehdä koneella välilehdet. Näin jälkikäteen arvioituna se puolitoistatuntia oli aika optimistinen arvio... Olisikohan siinä kohtaa ollut yksi adressi valmiina.

Adressien tekemiseen pitää keskittyä ja siinä pitää olla todella tarkka. Värien käytössä ja yhdistämisessä pitää myös keskittyä ja miettiä rauhassa. Lopputuloksesta täytyy tulla tyylikäs ja arvokas ja jäljen pitää olla erityisen huolellinen. Vähän ttseäni kehuakseni voin kertoa, että nämä adressit kestävät lähempääkin tarkastelua.

Pienet kuvat ovat 3D-kuvia ja iso on suurennettu pienemmästä kuvasta ja kiinnitetty mustan pahvin kanssa kohotyynyillä. Pidän kovasti adressien tekemisestä (muistin sen taas tänään), koska niissä on jotakin niin hienoa ja arvokasta. Niitä tullaan mahdollisesti näkemään jatkossa enemmänkin. Kunhan pääsen ensin asioimaan askarteluliikkeessä.

Kahdessa ensimmäisessä käytin kuultopaperia, joka heijastaa valoa ja kuvio tulee eri valossa esiin eri tavalla.

Lisään aina kortteihini handcrafted-leiman ja sen alle nimeni kaunokirjaimin.
Adressit pakkasin sellofaniin, jotta ne voidaan avata ja lukea sisällä oleva värssy ilman, että adressi tahriintuu.

Kirjoneulemekko vauvalle

Rakastan neulemekkoja. Nelivuotiaani sai joululahjaksi todella kauniin, punaisen neulemekon (Lindex).  Jostain syystä en vain itse malta ostaa neulemekkoja kaupasta, koska ne ovat yleensä vähän hintavampia. Onneksi niitä voi saada lahjaksi.

Minulla ei ollut mitenkään tarkoitus löytää 11-kuiselleni neulemekkoa, kun eksyin torstaina ensimmäistä kertaa kunnolla Drops designin nettisivuille ja rupesin selaamaan ilmaisia neulemalleja. Niitä olikin ihan satoja siellä. Olen vielä pulassa niiden kaikkien ihanien ohjeiden kanssa, jotka haluan heti päästä toteuttamaan.

Ensimmäisten ohjeiden joukossa silmiini osui aivan ihana kudotun mekon ohje. Kirjoneule ei ole ollenkaan minun juttuni enkä ole koskaan onnistunut siinä hyvin. Oikeastaan en ole juurikaan ikinä tehnyt kirjoneuletöitä. Varmaan juuri edellä mainitsemastani syystä... Mekon ohje oli kuitenkin niin ihana, että minun oli ihan pakko kokeilla sitä. Sopivaa lankaa ei tietysti ollut varastossa mutta onneksi perjantaina sain mieheni lankaostoksille kauppareissun yhteydessä. Täysin ohjeen mukaista lankaa en lähtenyt edes etsimään vaan päätin kutoa mekon Novitan Nalle-langasta. Ettei mekosta tulisi aivan väärän kokoinen (koska lanka ja puikot olivat paksumpia kuin ohjeessa), kudoin mekon 6/9-kuisen silmukkamäärillä mutta 12/18-kuisen mitoilla. Näin sain kuviot täsmäämään ilman suurempia säätämisiä. Kolme iltaa ja vähän myös päivää siinä meni ja vihdoin tämä ihanuus on valmis.

Oli todellinen sattuma, että olin ostanut pienen kasan erilaisia nappeja syksyllä ihan muita töitä varten mutta ne työt on jäänyt tekemättä. Nyt kaivoin pussin esiin ja sieltä löytyi kaksi ihanaa, punaista, sydämen muotoista nappia. Aivan täydellisiä tähän mekkoon. Valkoisetkin olisi ollut tarjolla mutta valitsin punaiset.

Täysin ongelmitta mekon kutominen ei tietenkään voinut sujua, koska kodottuani 8 cm helmakirjailun jälkeen, huomasin kuviossa virheen. Olin kehittänyt kirjailun sekaan yhden lisäsilmukan, joka siirsi kirjailua yhdellä silmukalla noin 1/4 matkalta koko helman ympäryksestä. Luonto ei antanut periksi purkaa työtä sinne asti, joten otin virkkuukoukun esille ja pudotin silmukat yksitellen alas ja nostin uudestaan ylös niin, että lopputulos oli oikeanlainen.

Olen aivan rakastunut tähän mekkoon!

(Vauvalla on kuvissa kädessään hänen lempijoululahja eli xylofonin (miten se sitten kirjoitetaankaan) soittokeppi eli malletti(?). Xylofoni on lempilahja mutta tuo keppi on siinä se paras juttu.)

Joulun viettoa

Joulua edeltävältä Ikean reissulta mukaan lähti myös valmiit piparkakkutalon osat, jotka kasasimme ja koristelimme nelivuotiaani kanssa. Kuvassa se ainoa puoli talosta, josta näkyy vielä vähän piparia kuorrutuksen alta... Mahtaa olla herkkua, kun sen pian syömme.

Jouluaterian pääsin jälleen tänäkin jouluna syömään kolmessa eri paikassa. Voin siis sanoa syöneeni hyvin! (Kuvassa äitini joulupöytä. Vain rosolli ja sen kastike ovat minun käsialaani.)

Ihana joulu jälleen takana. Kiitos jokaiselle, joka siihen osallistui. Olen henkeen ja vereen jouluihminen ja tämä aika vuodesta on ehdottomasti parasta, mitä voi olla.

Lahjasukkia ja kaitaliinoja

Ruokalahjojen lisäksi joulupaketteihin pääsi "yllättäen" me&i-vaatteita sekä myös jotain kudottua ja ommeltua. Raitaa rakastava serkkuni vihjaisi syksyllä, että pitkävartisen villasukat olisivat ihanat ja toivotut hänen pojillaan. Minähän tietysti jätin toiveen korvan taakse ja joulun lähestyessä kaivoin kutimet esille ja suhauttelin pojille sukat. Raitavarsilla tietysti. Valkopohjaiset sukat tosin oli tarkoitus ensin raidoittaa varpaisiin asti mutta, koska menetit totaalisesti hermoni jatkuvasti solmussa oleviin lankoihin, raidoitinkin vain varret. Mutta ei se mitään, lopputulos on silti mieluinen ainakin minulle.

Äitini ja isäni saivat herkkulahjajojen lisäksi myös kaitaliinat. Yritin miettiä liinat sopiviksi heidän koteihinsa. Kävin äitini luona vähän ennen kangaskauppareissua ja lähtiessäni sieltä painoin vielä hyvin tarkasti mieleen hänen ruokapäydän viereisten verhojen värit, jotta osaan sovittaa kaitaliinan kankaat juuri sopiviksi: ainakin oranssia ja ruskeaa. Ensikommentti äidiltä paketin aukaistuaan oli: hieno! Isälläni taas on pyöreä ruokapöytä, jollaisella kaitaliina ei välttämättä ole paras ratkaisu mutta ajattelin liinan tässä tapauksessa sopivaksi olohuoneen pyötään. Lisäksi isälläni on kokoelma Arabian Myrna-astiastoa ja mielestäni tässä vaaleassa kankaassa toistuu hienosti myös tuo Myrnan vivahde. Myös isä piti kovasti liinasta ja sanoi heti, että se on juuri oikean värinen.
 

Herkkukoripulkkakärry

Kuten jo kerroinkin, meidän keittiö muuttui joulunalusviikolla varsinaiseksi joulukeittiöksi, kun sieltä valmistui päivä päivältä makoisampia ja maittavampia herkkuja. Päätin joululahjoja miettiessäni, että tänä vuonna meidän perhen antaisi ruokalahjat herkkukorien muodossa. Aloin kerätä ideoita paperille: taatelikakku, joululeipä, joulutorttuja, piparia... Jostain syystä (kuten tapana on) ajatus lähti vähän lentoon ja lopulta se lähti ihan lapasesta ja lopputuloksena herkkukorin nimi piti muuttaa leikkisästi herkkukärryksi. Ja lopulta herkkupulkaksi. Mikään näistä loppuliitteistä ei tosin päätynyt oikeasti herkkujen alustaksi vaan sitä virkaa sai toimittaa lahjapaperilla päällystetyt paksut pahvit, jotka hoitivat hommansa tosi hienosti. Jopa niin hienosti, että heti joulupäivänä bongasin yhden levyn joulupöydästä leipätarjottimena.

Lopulliseen herkkukoripulkkakärryyn päätyi siis taatelikakkua, joululeipää, joululimppua, kahta eri sinappia, piparia, toffeeta, fudgeja, suklaata ja valkosuklaa-aprikooseja. Sekä kyytipojaksi glögiä. Kaikkien "korien" sisältö vaihteli eikä missään ollut ihan näitä kaikki herkkuja. Piparit ja valkosuklaa-aprikoosit tosin löytyivät jokaisesta lahjasta (paitsi kahdesta, joista unohtui piparit) sekä myös suurimmasta osasta lisäksi toffee, fudget ja suklaa. Kokosin jokaisen korin ajattelemalla, mistä saaja voisi olla mielissään.

Valmistus alkoi piparien leivonalla. En ollut ikinä ennen tehnyt taikinaa itse mutta nyt päätin yrittää. Ensimmäinen ohje oli Marttojen pipariohje. En kovasti pidä pipareista ja olin juuri hetkeä aikaisemmin ostanut Ikean piparitaikinaa, joka oli aivan älytömän hyvää. Niin hyvää, että itsekin huomasin vähän väliä seisovani piparipurkilla. Siihen tietysti sitten vertasin kaikkea sen jälkeen tekemääni. Tämä omatekoinen taikina ei ollut yhtä maittavaa kuin Ikean taikina ja leivottavuus oli myös todella huono, koska taikina mureni niin, että leipominen nelivuotiaan kanssa oli tosi hankalaa. Sitten tätini ystävällisesti lähetti minulle hänen luottoreseptinsä, jolla tulikin oikein hyviä ja helposti leivottavia pipareita. Makukin oli parempi kuin Marttojen ohjeessa. Ei tosin vielä ihan Ikean veroinen mutta olenkin vähän outo näissä makumieltymyksissäni.

Sitten leivontavuoroon pääsi taatelikakut. Jälleen Marttojen ohjeella. Olen ostanut muutama vuosi sitten Marttojen joulukirjan ja siellä on oikein hyviä reseptejä. Käytän kirjan ohjeita paljon joululeivonnassani. Sieltä löytyy kaikki, mikä kuuluu jouluun. Taatelikakkuja valmistui lopulta kuusi kappaletta. Neljä isompaa ja kaksi pientä. (Kuvassa myös "toffeet".) Pääsin isäni joulukahvipöydässä maistamaan kakkua ja täytyy nyt vähän taas kehua itseäni, koska kakku oli todella hyvää ja ihanan kosteaa.

Ikinä ennen on ole myöskään tehnyt sinappia, joten sitäkin piti kokeilla. Jälleen Marttojen ohjeilla. Koitin kahta erilaista ohjetta. Joulusinappia ja Juhlavaa joulusinappia. Molempiin tuli mm. konjakkia. Sinapin valmistus onkin paljon helpompaa kuin olin ajatellut. Itseasiassa ihan todella helppoa. Purkit koristelin leimatusta paperista tehdyllä ja kimallevärein koristelluilla etiketeillä. Etiketit kiinnitin servettiliimalla. Juhlavasta joulusinapista sain heti palautetta kahdestakin suunnasta ja molemmat palautteet olivat hurjan positiivisia. Ihana kuulla! Juhlavaan sinappiin tuli makua antamaan mm. maustekurkkujen lientä.

Leivän leivontaa olen kokeillut muutaman kerran hyvällä menestyksellä, joten halusin ehdottomasti kokeilla Aamulehdestä bongaamaani Jouluaamun leipä -reseptiä. Lisäksi kuulin samasta leivästä suosituksia vähän sen jälkeen, kun olin ottanut ohjeen talteen. Ensimmäisestä satsista unohdin siirapin ja toisesta rasvan mutta hyviä tuli silti (alempi kuva). Miten voi olla näin laho pää... Lisäksi kokeilin joululimppujen leipomista (Marttojen ohjeella, ylempi kuva alla) ja niistä tuli aivan mielettömän hyviä. Nam!! Kuvassa oikealla juuri uunista nostettu tuore limppu, jonka siirappipinta kiiltää tuoreuttaan. Kuvassa myös pakatut limput.

Satuin saamaan kutsun Tupperware-kutsuille joulukuun alussa ja huomasin kuvastossa suklaamuotit. Siitähän heti keksin, että herkkulahja tarvitsee tietysti myös suklaita, joita en tietysti myöskään ollut ikinä kokeillut tehdä, joten pisti muotin tilaukseen. Esittelijä antoi vielä sopivasti tuotteen saapumisaikatauluksi juuri joulua edeltävän maanantain. Tuote saapuikin juuri kyseisenä päivän ovelleni ja rupesin heti suklaahommiin. Sain rakkaalta ystävältäni viime vuonna Maraboun minttukrokantista sulatettua suklaata, joka maistui ihanalta. Olen aina pitänyt kovasti minttukrokantista mutta tuo kerran sulatettu versio maistui vieläkin paremmalle. Se oikein suli suuhun. (Siis nopeammin ja paremmin kuin suklaa yleensä.) Ensimmäinen kokeiluerä valmistui siis Maraboun minttukrokantista. Seuraavan satsin tein netistä löytämälläni Joulusuklaan ohjeella. En valitettavasti enää muista, mistä ohjen löysin mutta siihen tuli tummaa- ja valkosuklaata, kanelia, kardemummaa sekä kuivattuja hedelmäpaloja. Maku oli ihana! Viimeinen suklaaerä olikin melkoinen kokeilu. Sulatin siihen kaikki jääkaapissa olleet ruskean suklaan loput ja pohjaksi (tai siis valmistusvaiheessa pinnalle) valkosuklaata. Maku oli tosi hyvä mutta reseptiä en voi antaa, koska en tiedä sitä itsekään. Hih! Muotista muuten valmistui todella upeita ja kiiltäviä suklaita ja muotin vetoisuus riittää juuri sopivasti 200g sulkaalevyyn.

Vähän aikaa sitten kuulin valkosuklaa-aprikooseista. En ihan tarkkaan tiennyt, miten valmistus tapahtuu mutta näin sen ymmärsin. Vaikka tämä ei olisi se oikea tapa niin maku on ainakin aivan liian hyvä. Tämän herkun valmistaminen on niin yksinkertaista, että jokainen osaa sen. Sulatetaan valkosuklaata ja dipataan puolet kuivatusta aprikoosista sulaan suklaaseen ja nostetaan aprikoosi leivinpaperin päälle (alustana esim. leikkuulauta tms.) ja lopulta jääkaappiin kovettumaan. Kun suklaa on kovettunut, herkku on valmis syötäväksi. Mutta varoitan: yksi pussi aprikoosia ei sitten riitä mihinkään...

Lopulliset herkkukoripulkkakärryt olivat upeita ja näyttäviä, vaikka (taas) itse sanonkin. Tällaisen lahjan ojennan ylpeänä rakkaille ihmiselle, koska olen itse valmistanut kaiken. Nelivuotias assistenttinani tietysti. Ainoa, mikä jäi harmittamaan oli se, että olisi pitänyt etsiä vielä kauniita lasipulloja, jotta olisin voinut valmistaa glöginkin itse. Ehkä ensi vuonna sitten. Nyt piti turvautua kaupan glögiin.

Fudgeja, fudgeja, fudgeja

Blogini muuttuu nyt hetkeksi herkkublogiksi. Tänä vuonna meidän perhe antoi pääosin ruokalahjoja ja keittiössämme valmistuikin joulunalusviikon mittaan jos jonkinlaista herkkua. Tässä ensimmäiset eli fudget.

En ole ikinä ennen tehnyt fudgeja mutta huomasin joulukuun Aamulehdessä ohjeen, jota päätin kokeilla. Ensimmäinen kokeilu ei mennyt ihan putkeen ja lopputuloksena oli todella hyvän makuista massaa, joka ei kuitenkaan ollut fudgemaista eikä jähmetyttyään muistuttanut fudgea. Nimesin sen toffeeksi.

Ihana ystävä vinkkasi minulle uuden ohjeen, johon tuli tällä kertaa litran sijasta vain 2 dl kermaa eli määrä oli viideososa aikaisemmasta. (Turvallisempi määrä minun kokeiluihini.) Minulla oli jääkaapissa 1 dl kermaa, joten puolitin ohjeen testiä varten. Noh, tällä kertaa kerma otti hieman kiinni kattilaan ja jouduin lopettamaan kokeilun. Kaadoin massan kuitenkin vuokaan testimielessä. Siitä tuli kinuskia...

Sitten kaksikin ystävääni mainitsi vatkaamisen ja päätin kokeille vielä kerran tuolla jälkimmäisellä ohjeella ilman "lisämausteita" ja vatkasin massaa pari minuuttia keittämisen jälkeen ja vihdoin sain fudgea! Innostuin niin kovin onnistumisestani, että kokeilin uudestaan. Tällä kertaa pistin mukaan mausteeksi Pätkistä. Lopputulos oli taivaallinen! Myös rakenne oli loistava. Vielä halusin kerran kokeilla ja nyt mausteeksi pääsi kookoshiutaleet. Tällä kertaa rakenne hieman kärsi ja fudgeista tuli helposti murenevia mutta maku oli oikein hyvä.

Pakkasin muutaman jokaista fudgemakua pieneen sellofaninyyttiin ja ne pääsivät osaksi joululahjaa. Sain jo ensimmäisen palautteenkin ja oli kuulemma erittäin hyvää!