Herkkukoripulkkakärry

Kuten jo kerroinkin, meidän keittiö muuttui joulunalusviikolla varsinaiseksi joulukeittiöksi, kun sieltä valmistui päivä päivältä makoisampia ja maittavampia herkkuja. Päätin joululahjoja miettiessäni, että tänä vuonna meidän perhen antaisi ruokalahjat herkkukorien muodossa. Aloin kerätä ideoita paperille: taatelikakku, joululeipä, joulutorttuja, piparia... Jostain syystä (kuten tapana on) ajatus lähti vähän lentoon ja lopulta se lähti ihan lapasesta ja lopputuloksena herkkukorin nimi piti muuttaa leikkisästi herkkukärryksi. Ja lopulta herkkupulkaksi. Mikään näistä loppuliitteistä ei tosin päätynyt oikeasti herkkujen alustaksi vaan sitä virkaa sai toimittaa lahjapaperilla päällystetyt paksut pahvit, jotka hoitivat hommansa tosi hienosti. Jopa niin hienosti, että heti joulupäivänä bongasin yhden levyn joulupöydästä leipätarjottimena.

Lopulliseen herkkukoripulkkakärryyn päätyi siis taatelikakkua, joululeipää, joululimppua, kahta eri sinappia, piparia, toffeeta, fudgeja, suklaata ja valkosuklaa-aprikooseja. Sekä kyytipojaksi glögiä. Kaikkien "korien" sisältö vaihteli eikä missään ollut ihan näitä kaikki herkkuja. Piparit ja valkosuklaa-aprikoosit tosin löytyivät jokaisesta lahjasta (paitsi kahdesta, joista unohtui piparit) sekä myös suurimmasta osasta lisäksi toffee, fudget ja suklaa. Kokosin jokaisen korin ajattelemalla, mistä saaja voisi olla mielissään.

Valmistus alkoi piparien leivonalla. En ollut ikinä ennen tehnyt taikinaa itse mutta nyt päätin yrittää. Ensimmäinen ohje oli Marttojen pipariohje. En kovasti pidä pipareista ja olin juuri hetkeä aikaisemmin ostanut Ikean piparitaikinaa, joka oli aivan älytömän hyvää. Niin hyvää, että itsekin huomasin vähän väliä seisovani piparipurkilla. Siihen tietysti sitten vertasin kaikkea sen jälkeen tekemääni. Tämä omatekoinen taikina ei ollut yhtä maittavaa kuin Ikean taikina ja leivottavuus oli myös todella huono, koska taikina mureni niin, että leipominen nelivuotiaan kanssa oli tosi hankalaa. Sitten tätini ystävällisesti lähetti minulle hänen luottoreseptinsä, jolla tulikin oikein hyviä ja helposti leivottavia pipareita. Makukin oli parempi kuin Marttojen ohjeessa. Ei tosin vielä ihan Ikean veroinen mutta olenkin vähän outo näissä makumieltymyksissäni.

Sitten leivontavuoroon pääsi taatelikakut. Jälleen Marttojen ohjeella. Olen ostanut muutama vuosi sitten Marttojen joulukirjan ja siellä on oikein hyviä reseptejä. Käytän kirjan ohjeita paljon joululeivonnassani. Sieltä löytyy kaikki, mikä kuuluu jouluun. Taatelikakkuja valmistui lopulta kuusi kappaletta. Neljä isompaa ja kaksi pientä. (Kuvassa myös "toffeet".) Pääsin isäni joulukahvipöydässä maistamaan kakkua ja täytyy nyt vähän taas kehua itseäni, koska kakku oli todella hyvää ja ihanan kosteaa.

Ikinä ennen on ole myöskään tehnyt sinappia, joten sitäkin piti kokeilla. Jälleen Marttojen ohjeilla. Koitin kahta erilaista ohjetta. Joulusinappia ja Juhlavaa joulusinappia. Molempiin tuli mm. konjakkia. Sinapin valmistus onkin paljon helpompaa kuin olin ajatellut. Itseasiassa ihan todella helppoa. Purkit koristelin leimatusta paperista tehdyllä ja kimallevärein koristelluilla etiketeillä. Etiketit kiinnitin servettiliimalla. Juhlavasta joulusinapista sain heti palautetta kahdestakin suunnasta ja molemmat palautteet olivat hurjan positiivisia. Ihana kuulla! Juhlavaan sinappiin tuli makua antamaan mm. maustekurkkujen lientä.

Leivän leivontaa olen kokeillut muutaman kerran hyvällä menestyksellä, joten halusin ehdottomasti kokeilla Aamulehdestä bongaamaani Jouluaamun leipä -reseptiä. Lisäksi kuulin samasta leivästä suosituksia vähän sen jälkeen, kun olin ottanut ohjeen talteen. Ensimmäisestä satsista unohdin siirapin ja toisesta rasvan mutta hyviä tuli silti (alempi kuva). Miten voi olla näin laho pää... Lisäksi kokeilin joululimppujen leipomista (Marttojen ohjeella, ylempi kuva alla) ja niistä tuli aivan mielettömän hyviä. Nam!! Kuvassa oikealla juuri uunista nostettu tuore limppu, jonka siirappipinta kiiltää tuoreuttaan. Kuvassa myös pakatut limput.

Satuin saamaan kutsun Tupperware-kutsuille joulukuun alussa ja huomasin kuvastossa suklaamuotit. Siitähän heti keksin, että herkkulahja tarvitsee tietysti myös suklaita, joita en tietysti myöskään ollut ikinä kokeillut tehdä, joten pisti muotin tilaukseen. Esittelijä antoi vielä sopivasti tuotteen saapumisaikatauluksi juuri joulua edeltävän maanantain. Tuote saapuikin juuri kyseisenä päivän ovelleni ja rupesin heti suklaahommiin. Sain rakkaalta ystävältäni viime vuonna Maraboun minttukrokantista sulatettua suklaata, joka maistui ihanalta. Olen aina pitänyt kovasti minttukrokantista mutta tuo kerran sulatettu versio maistui vieläkin paremmalle. Se oikein suli suuhun. (Siis nopeammin ja paremmin kuin suklaa yleensä.) Ensimmäinen kokeiluerä valmistui siis Maraboun minttukrokantista. Seuraavan satsin tein netistä löytämälläni Joulusuklaan ohjeella. En valitettavasti enää muista, mistä ohjen löysin mutta siihen tuli tummaa- ja valkosuklaata, kanelia, kardemummaa sekä kuivattuja hedelmäpaloja. Maku oli ihana! Viimeinen suklaaerä olikin melkoinen kokeilu. Sulatin siihen kaikki jääkaapissa olleet ruskean suklaan loput ja pohjaksi (tai siis valmistusvaiheessa pinnalle) valkosuklaata. Maku oli tosi hyvä mutta reseptiä en voi antaa, koska en tiedä sitä itsekään. Hih! Muotista muuten valmistui todella upeita ja kiiltäviä suklaita ja muotin vetoisuus riittää juuri sopivasti 200g sulkaalevyyn.

Vähän aikaa sitten kuulin valkosuklaa-aprikooseista. En ihan tarkkaan tiennyt, miten valmistus tapahtuu mutta näin sen ymmärsin. Vaikka tämä ei olisi se oikea tapa niin maku on ainakin aivan liian hyvä. Tämän herkun valmistaminen on niin yksinkertaista, että jokainen osaa sen. Sulatetaan valkosuklaata ja dipataan puolet kuivatusta aprikoosista sulaan suklaaseen ja nostetaan aprikoosi leivinpaperin päälle (alustana esim. leikkuulauta tms.) ja lopulta jääkaappiin kovettumaan. Kun suklaa on kovettunut, herkku on valmis syötäväksi. Mutta varoitan: yksi pussi aprikoosia ei sitten riitä mihinkään...

Lopulliset herkkukoripulkkakärryt olivat upeita ja näyttäviä, vaikka (taas) itse sanonkin. Tällaisen lahjan ojennan ylpeänä rakkaille ihmiselle, koska olen itse valmistanut kaiken. Nelivuotias assistenttinani tietysti. Ainoa, mikä jäi harmittamaan oli se, että olisi pitänyt etsiä vielä kauniita lasipulloja, jotta olisin voinut valmistaa glöginkin itse. Ehkä ensi vuonna sitten. Nyt piti turvautua kaupan glögiin.