Täydellisen joulumekkokankaan metsästys

Ei uskoisi miten vaikeaa on löytää täydellinen mekkokangas, kun valikoimaa on vaikka kuinka paljon. Tällä kertaa kuitenkin käytin täydellisen mekkokankaan metsästykseen aikaa vähintään tuplaten mekkojen ompeluun nähden. Halusin kankaan, josta ompelen tytöilleni joulumekot mutta kangas ei saanut olla liian jouluinen, että mekkoja voi käyttää myös kevään juhlissa. Mutta samalla kankaan kuitenkin piti olla myös jouluinen. Omassa mielessäni oli ruskea ja nelivuotiaani mielessä (yllättäen!) vaaleanpunainen. Punainenkin olisi ollut kiva, jos olisi sopiva löytynyt. Eräänä iltana sitten tärppäsi! Eksyin jotain itsekin jo unohtaamaani reittiä Nappikauppa Polinkan nettisivuille ja eteeni avutui täysin uusi puuvillakankaiden maailma. Toinen toistaan ihanampia kankaita ja siinä se sitten oli: täydellinen joulumekkokangas! Tämä kangas tuntui heti juuri oikealta. Minulle välittyy kankaasta joulufiilis, vaikka kuviossa onkin kukka. Kukka muistuttaa mielestäni joulutähteä, tai lumihiutaletta tai kuurankukkaa. Väreinä on ihana piparin ruskea ja tehosteena hieman sitä vaaleanpunaista. Kangas on myös retrohenkinen mutta kuitenkin nykyaikainen. Vähäsen pitsiä ja se on siinä!

Nelivuotiaan mekon kaava on jo blogistanikin tutuksi tullut Mekkotehtaan Katariina koossa 110/116. Se on vaan niin ihana kaava, että siitä tulee meille vielä monta mekkoa. Seuravan mekon kankaatkin on jo ostettuna... Aikaisempia Katariinoja löytyy esimerkiksi täältä ja täältä. Vauvan mekko on Ottobren Viviella (4/11) koossa 74. Viviella-mekkoakin löytyy blogistani jo yksi kappale (täältä), joka on ollut todella kovassa käytössä. Se on ollut vauvn päällä kaikissa juhlissa siitä asti kuin se valmisti. Pitsin ostin paikallisesta kangaskaupasta. Lähdin ostaman luonnonvalkoista pitsiä mutta myyjä esittelikin minulle vaihtoehdoksi ruskean ja se sopi täydellisesti.

Nelivuotias ei halunnut mekkoonsa taskuja. Itse ne olisin halunnut, koska niillä olisi saanut vielä pisteen i:n päälle. Mutta onkoon sitten ilman pistettä. Vauvan mekkoon sain haluamani taskut.

Mekot pääsivät heti tänään testikäyttöön rakkaan ystäväni tyttären syntymäpäiville.

Tarkennukseksi vielä, että vauvaltani ei ole hävinnyt toinen jalka, vaan hän on juuri kuvanottohetkellä astumassa eteenpäin... Ja käsikään ei ole kadonnut... Ja huomasitte varmaan jo alakuvasta, että allekirjoittanut on löytänyt taas uuden toiminnon kuvankäsittelyohjelmastaan. Hih!